Loukkaannutteko, jos ette saa kutsua?

En loukkaannu ristiäisistä, ei meilläkään ollut kuin sukua. Häät voisi ihmetyttää, varsinkin jos olisin polttareissa, mutta en loukkaantuisi jos tosiaan pienellä budjetilla tms.

En loukkaanu, jos on vain kyse ystävästä

No todellakin ymmärrän, jos ei ristiäisiin kutsuta. Ja jos on pienet häät, ymmärrän senkin. Mutta varsinkin ristiäiset, jos ne ovat vielä kotijuhlat, niin eihän sinne mahdu kuin sukulaiset ja kummit.

En loukkaannu ja välit eivät viilene. Eiköhän vieraat ole mietitty hyvin tarkkaan ja varsinkin kotona olevissa juhlissa ei ylimääräisille ole tilaa. Isot juhlat ovat asia erikseen, mutta en suuttuisi todellakaan niistäkään.

Minusta kutsumattomuus tarkoittaa nimenomaan sitä, että olen vähemmän tärkeä/läheinen kuin ne jotka juhliin kutsutaan. Kyllä se harmittaa jos olen kuvitellut meidän olevan tärkeitä läheisiä. 

En loukkaannu siitä että ei kutsuta, mutta siitä loukkaannuin kun eräs ystävätär ei edes kertonut menevänsä naimisiin, vaikka olin hänen tukenaan kun heillä alkuaikoina oli vaikeuksia ja meinasivat lopettaa seurustelun jo alkuunsa, silloin kyllä kuulin kaikki ongelmat, mutta sitten iloista asiaa ei kerrottu.

Ristiäisiin kutsuminen olisi minusta jopa kovinkin kummallista, ei kai nyt kukaan niihin kutsu kuin oman perheen ja kummit?

Häihin kutsumattomuus ja siitä loukkaantuminen on suoraan yhteydessä juhlien kokoon - jos ns. kaikki muut saavat kutsun ja minä en, oletan etten ole ollenkaan tärkeä hääparille. Jos taas he pitävät vaikka pienet 20 hengen ravintolähäät vain lähipiirin kanssa, en loukkaannu siitä etten ole mukana.

En pääsääntöisesti loukkaanu. Poikkeuksena ehkä yksi ystävä joka on lähes kuin sisarus ja "oikeat" sisarukset. Mutta heidän tapahtumiinsa olen aina saanut kutsun, joten en osaa sanoa miten reagoisin jos en saisikaan. Saattaisin loukkaantua jos ei olisi jotain todella selkeää syytä, miksi en ole kutsuttu. Tyyliin sisarus järjestää häänsä rapakon toisella puolen eikä kutsu ketään.

Totuus on se, että johonkin on aina vedettävä raja. Joko tila tai raha tekee sen, että kaikkia ei yleensä voi kestitä. Mikä on tietysti harmi. Ja yleensä näissä vaikuttaa myös se toinen puolisko, hänenkin toiveensa ja kutsuhalunsa pitää ottaa yhtäläisesti huomioon. Häissä vielä sitten se, että jos vaikka vanhemmat maksavat, niin heidänkin mielipiteensä pitää huomioida. Joten vaikka joskus tulee sellainen tunne, että "no harmi, olisi ollut kiva olla paikalla", niin en kuitenkaan loukkaannu. 

No mä en ole saanut enää pariin vuoteen kutsua kummipoikani synttäreille, kyse on siis siskoni vanhimmasta pojasta. En ole enää ostanut mitään lahjoja ja joulunakin lähetän pelkän kortin.

Kyllä minä ainakin loukkaannun, jos ei kutsuta.

No, ristiäiset ehkä ovat vain  vanhempien sisaruksille, vauvan kummmeille ja vauvan isovanhemmille, mutta muihin juhliin olisi asiallista kutsua.

Kyllä minä loukkaannuin aikanaan kun ystäväni ei kutsunut minua mieheni kanssa tupaantuliaisiinsa vaikka muita oli kutsuttu. Syyksi selvisi myöhemmin se että hän ei kestänyt että oma perheensä saisi selvillä kuinka fiksu mies minulla on. Eli häntä häiritsi mieheni koulutus ulkonäkö jne asiat jotka hänen miehessään hänen mielestä eu ollut hyvin. No enpä jaksanut sitten muutenkaan tuollaisen pikkusielun kanssa olla tekemisissä.