Mitä ajattelet ihmisestä, joka kertoo käyttävänsä mielialalääkkeitä?

Arvostan avoimuutta. Mielenterveysongelmia ei pitäisi hävetä.

Ajattelen, että onneksi en itse enää syö niitä vaan tajusin lopettaa omatoimisesti. Tarkastelen myös, näyttääkö henkilö pöhöttyneeltä lääkkeiden takia tai onko muita lääkkeiden aiheuttamia näkyviä oireita

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että onneksi en itse enää syö niitä vaan tajusin lopettaa omatoimisesti. Tarkastelen myös, näyttääkö henkilö pöhöttyneeltä lääkkeiden takia tai onko muita lääkkeiden aiheuttamia näkyviä oireita

"Pöhöttyneeltä". Harvoin mielialalääkkeillä sellaista sivuvaikutusta on.

Minussa se herättää pelkoa. En esimerkiksi alkaisi seurustelemaan popsijan kanssa.

Riippuu siitä, miten hyvin tunnen ihmisen ja miten kertoo. Saattaisin ihmetellä ja olla huolestunutkin avoimuudesta, jos joku puolituttu tai tuntematon rupeaisi siitä kertomaan. Mulle normijuttu ja käytän itsekin, mutta eipä siitä kannata kaikille huudella. Ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että onneksi en itse enää syö niitä vaan tajusin lopettaa omatoimisesti. Tarkastelen myös, näyttääkö henkilö pöhöttyneeltä lääkkeiden takia tai onko muita lääkkeiden aiheuttamia näkyviä oireita

"Pöhöttyneeltä". Harvoin mielialalääkkeillä sellaista sivuvaikutusta on.

Jotkut naiset lihoo vatsan seudulta niin, että luulisi olevan raskaana. Naapurikin näytti vaikka tiedettiin ettei se voi olla, kun oli jo viisissä kymmenissä. Kertoi sitten itse olevansa ahdistunut ja masentunut avioerosta.

Vierailija kirjoitti:

Arvostan avoimuutta. Mielenterveysongelmia ei pitäisi hävetä.

Ei. Mutta kannattaa myös harkita, kenelle niistä avautuu. Kuten tässäkin jo huomaa, ihmeellisiä käsityksiä on paljon. "Mielialalääkkeiden" ymmärretään usein tarkoittavan kaikenlaisia psyykenlääkkeitä.

Kiitos vastauksista! Kiinnostaa tietää kun välillä on ollut tilanteita ihmisten kanssa, että olisi halunnut kertoa lääkkeistä ja viimeaikoina ehkä enemmän kyseisten lääkkeiden lopettamisesta. Uusien ihmisten kohdalla itselläni on kuitenkin aika iso kynnys kertoa lääkkeistä ja yleensä kerron vasta tutummille. Varsinkin itseäni selvästi vanhemmille jännittää kertoa, olen itse 26.

En mitään. Koska luen paljon, tiedän, että me suomalaiset olemme kansa, jotka käytättävät todella paljon mielialalääkkeitä.

Tiedän senkin, että nykyisin yleisemmin unettomuuteen määrätään psykoosilääkettä kuin unilääkettä, eli viimeistään univaikeuksien aikana aletaan käyttämään mieleen vaikuttavia lääkeitä.

Se on siis niin niiiin yleistä, että ei herätä minussa mitään ajatuksia.

Eikä sekään, jos joku kertoo mielenterveysongelmistaan, ei yhtään sen enempää kuin jos hän kertoisi fyysisistä sairauksistaan.

Olisiko jo aika päästää irti vääristä ja negatiivisista mielenterveyssairauksiin liittyvistä käsityksistä?

Hyväksyä, että ne ovat ihan normaaleja sairauksia meillä ihmisillä, ihan siinä,missä diabetes, sydän - ja verisuonisairaudetkin ym.

Ainut kenestä ajattelen jotain, on nämä "Mitä ajattelet ihmisestä joka....." Oikeesti, ei joillakin ole muuta tekemistä kuin ajatella jostain ihmisestä koko ajan jotakin?

Ajattelen, että hän tarvitsee niitä, mitä muuta siinä ajatella? Joku kommentoi, että ei alkaisi seurustelemaan sellaisen henkilön kanssa, itse puolestani ihmettelen niin koppavaa asennetta että tosissaanko kokee olevansa siinä asemassa että vaan poimii haluamansa ihmisen seurustelukumppaniksi ja miksi tämä ajatus nousi hänen päähänsä? Ajatteleeko hän yleensä ihmisiä sen kautta että seurustelisiko jonkun kanssa vai ei?

Itse olen aikanani käyttänyt masennuslääkkeitä, tällä hetkellä en vaikka masennusta vielä onkin.

Ajattelen että on mahdollista että kyseessä saattaa olla keskimääräistä kiinnostavampi yksilö, mutta pelkästään tieto mielialalääkkeiden syömisestä ei kerro vielä paljoakaan. Suhtaudun epäilevästi ja vältellen ihmisiin, jotka ovat täysin terveitä ja "normaaleja" tässä yhteiskunnassa.

Pidän todella pitkän turvaetäisyyden sellaisiin moniongelmaisiin. Ihan jo kokemuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että onneksi en itse enää syö niitä vaan tajusin lopettaa omatoimisesti. Tarkastelen myös, näyttääkö henkilö pöhöttyneeltä lääkkeiden takia tai onko muita lääkkeiden aiheuttamia näkyviä oireita

"Pöhöttyneeltä". Harvoin mielialalääkkeillä sellaista sivuvaikutusta on.

Mielialalääkkeet ovat mielialahäiriöiden, kuten masennuksen ja ahdistuksen hoitoon käytettäviä lääkkeitä joista suurimman osan sivuvaikutuksiin ei kuulu painonnousu tai nesteenkertyminen eli "pöhötys". Eipä niiden käyttöä muutenkaan yleensä ihmisestä huomaa.

En pelkän tuon asian perusteella vielä mitään. Paitsi ehkä korkeintaan, ettei hän häpeä mt-ongelmiaan, mikä herättää minussa ihailua. Itse kun omia ongelmiani häpeän.

Pidän hyvin sivistymättömänä ja kapeakatseisena ihmistä, jolle mielenterveysongelmat ovat joku peikko ja joiden kommenteista täälläkin huomaa, että ymmärrystä ja tietoa asiasta ei ole yhtään.

Mitään ihmeellistä. Itsekin käytän 2:ta eri lääkettä krooniseen masennukseen ja ahdistukseen. Olen myös miettinyt ADHD lääkkeiden aloitusta.

Myös siskoni ja paras ystäväni syövät mielialalääkkeitä.

Itsekin käytän, voitais puhua asiasta.

Mä käytän myös, parantavat unenlaatua. Mun pitäisi ilmeisesti ottaa niitä n. 20 kpl kerralla, että niillä olisi mitään merkitystä mielialan kannalta, nyt otan 1-2 kpl aina iltaisin. Eli en ajattele mitään kun en edes tietäisi mihin tarkoitukseen henkilölle on niitä määrätty.

Enpä mitään ihmeemmin, olen itsekin niitä aikoinaan käyttänyt, mutta en saanut oikein mitään hyötyä. Tunnen kuitenkin myös ihmisiä, joille niistä on oikeasti ollut suuri apu, niin masennukseen kuin paniikkihäiriöönkin, eikä edes mitään kummempia sivuvaikutuksia, joten ei niiden käyttö mielestäni ole mitenkään negatiivinen asia.