Koiranpentu ei rauhoitu, hermot tiukalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opeta koira sisäsiistiks palkitsemalla, anna ulkona aina herkkupala,kun tekee hätänsä.

Mulla ei oo koskaan koirat edes pentuina purru, herää siis huoli, minkälaista kohtelua tämä koira saa osakseen..

Vieresrä todettuna: Meidän tuore (3kk) pentu puree enemmän luin mikään aiemmista koirista..

Labbiksen pentu, joka ei pelkästään näyki ja hammastele vaan ottaa kädestäkin kiinni ja alkaa repimään.

Se sattuu ja haavat ovat ikäviä.

Tämä pentu on saanut osakseen hellää käsittelyä kuten aiemmatkin pennut, on vaan selvän kovapäinen adhd-tapaus.

Lääkettä emme vielä ole löytäneet, kiljahdukset ja ignoraamiset vain lisäävät löylyä.

Parhaiten tuntuu toimivan eristäminen toiseen huoneeseen.

Siis eristätte 3 kk ikäisen pennun yksin toiseen huoneeseen häpeämään!?!? Pentu on ilmeisesti vasta hiljakkoin erotettu emostaan ja vähän hädissään, että hyvin pyyhkii teilläkin.

Oppivainen rotu.

Opeta kärsivällisesti päivittäin miten haluat koiran toimivan. Koira voi oppia vaikka mitä! Anna sen aivoille puuhaa. Hae kirjastosta kirjoja. Mm. jo mainittu Tuire Kaimio ja muita hyviä oppaita. Niistä saat paremmin tietoa kuin netistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opeta koira sisäsiistiks palkitsemalla, anna ulkona aina herkkupala,kun tekee hätänsä.

Mulla ei oo koskaan koirat edes pentuina purru, herää siis huoli, minkälaista kohtelua tämä koira saa osakseen..

Vieresrä todettuna: Meidän tuore (3kk) pentu puree enemmän luin mikään aiemmista koirista..

Labbiksen pentu, joka ei pelkästään näyki ja hammastele vaan ottaa kädestäkin kiinni ja alkaa repimään.

Se sattuu ja haavat ovat ikäviä.

Tämä pentu on saanut osakseen hellää käsittelyä kuten aiemmatkin pennut, on vaan selvän kovapäinen adhd-tapaus.

Lääkettä emme vielä ole löytäneet, kiljahdukset ja ignoraamiset vain lisäävät löylyä.

Parhaiten tuntuu toimivan eristäminen toiseen huoneeseen.

Siis eristätte 3 kk ikäisen pennun yksin toiseen huoneeseen häpeämään!?!? Pentu on ilmeisesti vasta hiljakkoin erotettu emostaan ja vähän hädissään, että hyvin pyyhkii teilläkin.

Opetetaan ja sitten ihmetellään, kun koira itkee aikuisena yksinoloaan tai rikkoo paikkoja, opetetaan epäsosiaalisuutta, valtataistelemista ja ties mitä.

Ja ollaan olevinaan oikeassa.

Vaikka koira yhä jatkaa epätoivottua käytöstä. Syyksi siihen sanotaan, että se johtuu siitä, että on niin vaativa koira. Opetus on kyllä ollut oikeanlaista. Kyseinen vaativa koira vaan vaatii lisää huutamista, eristämistä tms. vaikkei niillä ole saatu kuin hetkeksi apu.

Ja hyvät neuvot ja vastuullisten oppaiden tarjoamat opetukset jätetään liian vaivalloisina ottamatta pitkäaikaiseen käyttöön.

Meillä vastaava koiranpennun käytös johtui suolistosta ja munuaisista. Kaverilla oli verisuonet nk. kytkeytuneet väärin ja munuaiset ei toimineet oikein, jolloin koiralla oli hirveitä kipuja ja riehui sen takia. Onneksi vietiin lääkäriin ajoissa eikä pistetty vauvaiän piikkiin. Kallista tuli, mutta koira selvisi ja myöskin päätön koheltaminen loppui kun kivut taukosivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opeta koira sisäsiistiks palkitsemalla, anna ulkona aina herkkupala,kun tekee hätänsä.

Mulla ei oo koskaan koirat edes pentuina purru, herää siis huoli, minkälaista kohtelua tämä koira saa osakseen..

Vieresrä todettuna: Meidän tuore (3kk) pentu puree enemmän luin mikään aiemmista koirista..

Labbiksen pentu, joka ei pelkästään näyki ja hammastele vaan ottaa kädestäkin kiinni ja alkaa repimään.

Se sattuu ja haavat ovat ikäviä.

Tämä pentu on saanut osakseen hellää käsittelyä kuten aiemmatkin pennut, on vaan selvän kovapäinen adhd-tapaus.

Lääkettä emme vielä ole löytäneet, kiljahdukset ja ignoraamiset vain lisäävät löylyä.

Parhaiten tuntuu toimivan eristäminen toiseen huoneeseen.

Siis eristätte 3 kk ikäisen pennun yksin toiseen huoneeseen häpeämään!?!? Pentu on ilmeisesti vasta hiljakkoin erotettu emostaan ja vähän hädissään, että hyvin pyyhkii teilläkin.

Ei se ole häpeämässä vaan rauhoittumassa.

Mitä muuta ehdottaisit? Annetaan vain roikkua lahkeessa tai käsivarressa repimässä? Kiljutaan kunnes ääntä ei tule jos se ymmärtäisi repimisen sattuvan?

Otetaan oppaiden mukaisesti syliin rauhoittumaan, kun tämä saa siitäkin vettä mullyynsä ja yrittää näykkiä ja repiä kahta kauheammin ellei sitten sulje niin tiukaksi paketiksi syliin, että ensin murisee, sitten huutaa ja lopulta luovuttaa?

Minulle tuli aikoinaan kodinvaihtaja... se tuhosi minkä tahansa irtaimiston, siis yhtään mitään ei voinut jättää esiin paitsi huonekalut. Pidätteli koko lenkin  vaikka oltiin pitkään ulkona ja sitten heti pissi sisään kun tultiin kotiin. Se ei osannut ollenkaan rauhoittua, ei hetkeksikään, vinkui ja inisi yöt läpeensä kun ei ollut tuhoamassa jotakin tai saanut huomiota ja turhautui.

Ymmärsin yhtäkkiä silloin aikoinaan, että ei herranjestas mitään aktivointileluja tuolle, kun nimenomaan koira oli aivan ylikierroksilla 24/7. Yksinkertaisesti ei reagoitu siihen ininään vaikka kuinka ärsytti aamuyöllä, kaikki aktivointi ulkona ja kun tultiin kotiin niin sitten ei tehty muuta kuin rauhoituttiin. Olin todella itsepäinen ja se kannatti. Usein pentu jopa nuokkui väsymystään, muttei vaan osannut silti pysähtyä. Lopulta kuitenkin kun ei muuta vaihtoehtoa ollut, se tajusi, että täällä kotona otetaan iisisti. Oppi myös uudestaan sisäsiistiksi, se alkoi ensin tekemään tarpeensa vain yhteen samaan kohtaan pihalla ja sitten vähitellen muuallekin. Muistelen välillä kauhulla sitä adhd riiviötä jollainen se oli ja on ihanaa, miten rauhallinen se nykyään on.

Joskus aktivointi voi totta kai auttaa, mutta meidän kohdalla tosiaan se olisi ollut vaan lisää löylyä muutenkin rauhoittumiskyvyttömälle koiralle. Tiedät varmaan itse mikä on teidän kohdalla parasta mutta halusin vaan tuoda tämän näkökulman esiin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilan raja8aminen aitaukseen tai häkkiin.

Meidän perhonen oli pentuna tosi adhd, niin opetettiin heti häkkiin rauhoittumispaikkana. Reissataan paljon mökillä ja sukulaisilla, ja koira matkustaa autossa häissä, niin sen takia häkkikoulutus alotettiin heti.. Vielä nykyäänkin jos ollaan vierailla yökylässä, koira käy ihan kierroksilla kun on kaikesta uudesta ja ihmisistä niin innoissaan, eikä mene itsenäisesti lepäämään vaikka on väsynyt. Sillon koiran häkki avataan ja menee sinne mielellään, ja kun ovi suljetaan, lysähtää saman tien uneen. Häkistä on tullut siis turvapaikka, missä saa nukkua rauhassa, vaikka olis mikä häly ympärillä. Adhd luonteena ei vaan millään itse haluaisi tehdä sitä päätöstä mennä häkkiin nukkuun, vaikka se olisi juuri se mitä kaipaa. Tunnin parin nonksien jälkeen tietysti päästetään Häkistä pois.. Nyt kun aikuinen koira, niin häkkiä ei tarvita enää muutakin autossa ja tietyissä vieraspaikoisss missä ollaan pitkään, muuten on oppinut rauhoittumaan itsekseen esim kotioloissa.

Lyhyesti, tilan rajaaminen kun kierrokset kasvaa eikä kyseessä ole kuitenkaan pitkästyminen ja siitä johtuva turhautuminen.

Pöh, vastasin väärään kohtaan

Häkissä pitäminen on nykyään laitonta, se kiellettiin. Tai jos haluaa kotiinsa 2,5 x koiran korkuisen ja 2 x koiran levyisen häkin, niin väliaikaisesti voi pitää. Ison aikuisen koiran häkkejä harva kauppa myy tuossa kokoluokassa.

Aitauksia tai kehiä löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opeta koira sisäsiistiks palkitsemalla, anna ulkona aina herkkupala,kun tekee hätänsä.

Mulla ei oo koskaan koirat edes pentuina purru, herää siis huoli, minkälaista kohtelua tämä koira saa osakseen..

Vieresrä todettuna: Meidän tuore (3kk) pentu puree enemmän luin mikään aiemmista koirista..

Labbiksen pentu, joka ei pelkästään näyki ja hammastele vaan ottaa kädestäkin kiinni ja alkaa repimään.

Se sattuu ja haavat ovat ikäviä.

Tämä pentu on saanut osakseen hellää käsittelyä kuten aiemmatkin pennut, on vaan selvän kovapäinen adhd-tapaus.

Lääkettä emme vielä ole löytäneet, kiljahdukset ja ignoraamiset vain lisäävät löylyä.

Parhaiten tuntuu toimivan eristäminen toiseen huoneeseen.

Siis eristätte 3 kk ikäisen pennun yksin toiseen huoneeseen häpeämään!?!? Pentu on ilmeisesti vasta hiljakkoin erotettu emostaan ja vähän hädissään, että hyvin pyyhkii teilläkin.

Ei se ole häpeämässä vaan rauhoittumassa.

Mitä muuta ehdottaisit? Annetaan vain roikkua lahkeessa tai käsivarressa repimässä? Kiljutaan kunnes ääntä ei tule jos se ymmärtäisi repimisen sattuvan?

Otetaan oppaiden mukaisesti syliin rauhoittumaan, kun tämä saa siitäkin vettä mullyynsä ja yrittää näykkiä ja repiä kahta kauheammin ellei sitten sulje niin tiukaksi paketiksi syliin, että ensin murisee, sitten huutaa ja lopulta luovuttaa?

Labradorinnoutajat ovat monesti pentuina kauheita riiviöitä, vaikka täysikasvuisena ovat yleensä kilttejä. Monesti ovat myös täysikasvuisena hyvin vilkkaita, eikä rauhallisia niinkuin monet luulevat. Minun koira oli myös sellainen, pentuna puri ja roikkui kädessä tai lahkeessa kokoajan. Kaikki kiljumiset vain lisää intoa riehumiseen. Kyllä pennun voi laittaa, jos meno yltyy ihan kauheaksi toiseen huoneeseen rauhoittumaan, riehuvat monesti väsyneenä enemmän ja nokosten jälkeen ollaan leppoisemalla tuulella. Muuten ei ole paljon tehtävissä voi laittaa pennun suuhun, kun tulee puremaan esim jonkun lelun, että purepas tuota mieluummin. Ei pentupuremisiin kannata suhtautua hirveän tosissaan se menee ajan kanssa ohi, on rasittava vaihe koiran elämässä, toiset puree enemmän, kuin toiset. Eikä se tarkoita, että koira puree myös täysikasvuisena. Pureskelu vähenee puolenvuoden iästä eteenpäin. Vuoden ikään mennessä se yleensä loppuu pikkuhiljaa. Kuulostaa varmaan aika kamalalta, että se kestää niin kauan, mutta ei siihen ole olemassa mitään taikakeinoa, joka sen lopettaa.