Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koiranpentu ei rauhoitu, hermot tiukalla
16.08.2021 |
4 kk ikäinen australianpaimenkoira. Herättiin klo 7, sai ruokaa, on käyty 45 min lenkillä missä sai haistella ja tutkia paikkoja, on annettu puruluu ja lelu, käyty pihalla tekemässä tarpeet. jätetty rauhaan eli huomiotta. Pentu pomppii rauhattomana ympäriinsä, repii sohvaa, puree tuolinjalkoja, hyppii sängylle ja sohvalle, puree mun käsiä ja jalkoja. Juuri pissasi lattialle, ulkona käytiin pissalla 20 min sitten. Koiranpennunhan pitäisi kai nukkua 18-20 tuntia päivässä. Tätä ei saa mitenkään rauhoittumaan. Ei ole muuten ensimmäinen koira, kokemusta on paljonkin mutta tämä tapaus on ihan toista luokkaa. Pennun tuhovoima on valtava, koko koti on riisuttu kaikista tekstiileistä eikä mitään voi säilyttää alle 1,5 metrin korkeudella. Ihan adhd tapaus.
Palstan koiraihmiset, mitä vielä ehdottaisitte. En jaksa kun ei voi mitään tehdä rauhassa. Koiraa ei juurikaan voi edes rapsutella tai silittää, iskee heti hampailla kiinni käteen. Hermot menee, ei tätä jaksa edes vannoutunut koiraihminen. Ja siis asiallisia kommentteja arvostaisin muilta koiraihmisiltä.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän sadistikoira vaan innostui. Ai koskeeko tämä? Jee! Naks naks naks!
Vitsit että alkoi naurattaa tämä, vaikka ei kai saisi :D Mutta meillä oli vielä vuosi sitten ihan samanlaista.
Meillä koira aluksi lopettikin puremisen, mutta jossain vaiheessa alkoi ns. uhma (tuhmaikä) ja koira tosiaan vain pisti enemmän pökköä pesään. Varsinkin, jos istuin itse sohvalla enkä huomioinut sitä, niin kävi ensin vähän näykkäisemässä. Jos kiljaisin, pisti samantien uhmat tulille, ja jos ignoorasin, teki sen vasta hetken päästä. Haukkui myös ja näytti hampaitaan, kun kielsin.
Jep! Luin myös viisaan neuvon, että käännä pennulle selkäsi jos se hyppii vasten. No siinäpä sai perse ja jalat hammasosumaa... Eli kirjojen hyvät neuvot eivät aina toimi ihan niin kuin luvataan. Tuossakin olisi pennun pitänyt hämmästyä ja lopettaa hyppiminen... Se ei vaan lukenut samoja oppaita kuin minä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koiria ei kannata hankkia, siitä kärsii kaikki, eniten naapurit. Oikea paikka koirille on maalta.
Minusta jokaisen ihmisen paikka on maalla. Kaupungissa asuminen tappaa henkisesti. Ja ei, kaikki eivät voi muuttaa halutessaan maalle. Pitäisi olla laki, joka kieltää ihmisten pakkoasumisen kaupungeissa.
Puruluita pitää olla kirjoitti:
Monet kyllä pitää häkissä koiran jos eivät ole itse paikalla turvallisuuden tähden. Tai kuonokoppa päällä koko ajan.
Sairasta porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opeta koira sisäsiistiks palkitsemalla, anna ulkona aina herkkupala,kun tekee hätänsä.
Mulla ei oo koskaan koirat edes pentuina purru, herää siis huoli, minkälaista kohtelua tämä koira saa osakseen..
Ja ne, jotka ehdottaa koiran häkittämistä..teillä ei pitäis koiraa olla ollenkaan.
Normaali koiranpentu puree, itse olisin huomattavan paljon enemmän huolissani jos pentu ei purisi, koska silloin pennulla todennäköisesti on jotain vialla.
Juu puree, mutta ei ihmistä. Sen takia pitää olla pehmoleluja ja vinkuleluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opeta koira sisäsiistiks palkitsemalla, anna ulkona aina herkkupala,kun tekee hätänsä.
Mulla ei oo koskaan koirat edes pentuina purru, herää siis huoli, minkälaista kohtelua tämä koira saa osakseen..
Ja ne, jotka ehdottaa koiran häkittämistä..teillä ei pitäis koiraa olla ollenkaan.
Normaali koiranpentu puree, itse olisin huomattavan paljon enemmän huolissani jos pentu ei purisi, koska silloin pennulla todennäköisesti on jotain vialla.
Juu puree, mutta ei ihmistä. Sen takia pitää olla pehmoleluja ja vinkuleluja.
Jokainen terve, normaali pentu puree ihmistä. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän, mutta jos ei ikinä pure esim käsiä tmv olisin todella huolissani pennusta.
Pentu ei ole aggressiivinen purressaan ihmistä, pennulla vaan ei ole käsiä joilla tunnustella asioista, ne tutustuvat maailmaan hampaillaan, nenällään, kuulollaan jne. Koirat purevat leikkiessään tosiaankin, se on täysin normaalia toimintaa.
Eilen juuri katselin, kun kaksi pentua leikki yhdessä, vuorotellen oltiin toisen kurkussa kiinni, purtiin kunnosta, tassuista, hännästä ja se kaikki oli 100% leikkiä. Ja kun se on pennun tapa leikkiä, niin se leikkii osaamallaan tavalla myös ihmisen kanssa. Jos pentu ei uskalla purra ihmistä, olisin silloin huolissani siitä, millaisessa ympäristössä pentuparka on joutunut elämään, kun ei uskalla edes leikkiä ihmisen kanssa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän sadistikoira vaan innostui. Ai koskeeko tämä? Jee! Naks naks naks!
Vitsit että alkoi naurattaa tämä, vaikka ei kai saisi :D Mutta meillä oli vielä vuosi sitten ihan samanlaista.
Meillä koira aluksi lopettikin puremisen, mutta jossain vaiheessa alkoi ns. uhma (tuhmaikä) ja koira tosiaan vain pisti enemmän pökköä pesään. Varsinkin, jos istuin itse sohvalla enkä huomioinut sitä, niin kävi ensin vähän näykkäisemässä. Jos kiljaisin, pisti samantien uhmat tulille, ja jos ignoorasin, teki sen vasta hetken päästä. Haukkui myös ja näytti hampaitaan, kun kielsin. Homma loppui kuin seinään kun nousin sohvalta seisomaan ja karjaisin. Joka kerta :D Ihan samanlainen menijä tämä meidän yksilö ei ole, mutta on sellainen itsepäinen eteenpäin posottaja kuitenkin.
Koiranpennun tosiaan tulee saada repiä ja raastaa, mutta se on tosi ymmärrettävää että menee hermo siihen kun saa sen adhd-yksilön joka repii ja raastaa kaiken. Luulisin, että tuohon auttaa vain tilan rajaaminen ja oikeaan ohjaaminen. Ihmisen kättä ei purra vaan lelua purraan. Huonolla käytöksellä ei tule huomiota, mutta neutraalilla tulee.
Tsemppiä! Meillä on nyt päälle vuoden ikäinen saksanpaimenkoira, jonka kanssa alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Ehkä.
Karjuminen ei ole mikään paras keino vaikka voi siinä tilanteessa hetken toimiakin.
Tavoite on se, että väärä toiminta loppuu kokonaan, ei se, että väärä toiminta lopetetaan aina uudestaan karjaisemalla koiralle.
Rauhallisella ja johdonmukaisella toiminnalla koiran saa kyllä lopettamaan väärät toiminnot. Se vaatii sitä, että tietää mitä tekee ja kärsivällisesti etenee oman suunnitelmansa mukaan.
Koira pitää saada ymmärtämään asia rauhassa, ei väittely-tilanteessa mitä tuo esittämäsi on, vaikka sinä voitatkin lopulta väittelyn.
Laskeudu koiran tasolle lattialle, irrota johdonmukaisesti sen suu. Voit heti puraistessa näyttää kiljaisemalla kimeästi ja näyttämällä surulliselta, että se sattuu. Sitten pidä koira hellästi, mutta varmasti sillä lailla, ettei se saa purettua uudestaan.
Heti samalla hetkellä, kun koira ei enää yritä purra palkitse se, esimerkiksi hymyilemällä ja sanomalla ystävällisellä äänellä hyvä ja antamalla yksi pieni herkkupala (herkkuja on aina hyvä pitää taskussa valmiina) tai rapsuttamalla lempeästi ja rauhallisesti (ei riehaantuneesti, sillä riehakkaan rapsutuksen koira voi käsittää leikkinä).
Koiran purressa voit myös kääntää sille selkäsi, koira on laumaeläin ja selän kääntäminen on koiran jättämistä yksin, minkä koira kokee negatiivisena seurauksena puremisesta.
Voit myös poistua kauemmas koirasta, hitaasti ja varmasti (ei juosten einä huutaen), jolloin koira myös yhdistää puremisen negatiiviseen lopputulokseen ja ymmärtää, että et pidä siitä mitä se teki. Päästä koira takaisin lähelle tai mene itse takaisin lähelle hitaasti ja rennosti, kun se ei enää yritä purra. Toimi heti koiraa palkiten, kun se ei enää pure.
Palkittuasi koiran jatka sitä mihin jäit, vaikkapa rauhassa lukemista, älä ala tässä tilanteessa leikittämään koiraa, ettei se opi saamaan leikkiä puremisen seurauksena.
Toista sama aina. Tärkeintä on johdonmukaisuus.
Koira oppii rauhoittamaan olonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän sadistikoira vaan innostui. Ai koskeeko tämä? Jee! Naks naks naks!
Vitsit että alkoi naurattaa tämä, vaikka ei kai saisi :D Mutta meillä oli vielä vuosi sitten ihan samanlaista.
Meillä koira aluksi lopettikin puremisen, mutta jossain vaiheessa alkoi ns. uhma (tuhmaikä) ja koira tosiaan vain pisti enemmän pökköä pesään. Varsinkin, jos istuin itse sohvalla enkä huomioinut sitä, niin kävi ensin vähän näykkäisemässä. Jos kiljaisin, pisti samantien uhmat tulille, ja jos ignoorasin, teki sen vasta hetken päästä. Haukkui myös ja näytti hampaitaan, kun kielsin. Homma loppui kuin seinään kun nousin sohvalta seisomaan ja karjaisin. Joka kerta :D Ihan samanlainen menijä tämä meidän yksilö ei ole, mutta on sellainen itsepäinen eteenpäin posottaja kuitenkin.
Koiranpennun tosiaan tulee saada repiä ja raastaa, mutta se on tosi ymmärrettävää että menee hermo siihen kun saa sen adhd-yksilön joka repii ja raastaa kaiken. Luulisin, että tuohon auttaa vain tilan rajaaminen ja oikeaan ohjaaminen. Ihmisen kättä ei purra vaan lelua purraan. Huonolla käytöksellä ei tule huomiota, mutta neutraalilla tulee.
Tsemppiä! Meillä on nyt päälle vuoden ikäinen saksanpaimenkoira, jonka kanssa alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Ehkä.
Karjuminen ei ole mikään paras keino vaikka voi siinä tilanteessa hetken toimiakin.
Tavoite on se, että väärä toiminta loppuu kokonaan, ei se, että väärä toiminta lopetetaan aina uudestaan karjaisemalla koiralle.
Rauhallisella ja johdonmukaisella toiminnalla koiran saa kyllä lopettamaan väärät toiminnot. Se vaatii sitä, että tietää mitä tekee ja kärsivällisesti etenee oman suunnitelmansa mukaan.
Koira pitää saada ymmärtämään asia rauhassa, ei väittely-tilanteessa mitä tuo esittämäsi on, vaikka sinä voitatkin lopulta väittelyn.
Laskeudu koiran tasolle lattialle, irrota johdonmukaisesti sen suu. Voit heti puraistessa näyttää kiljaisemalla kimeästi ja näyttämällä surulliselta, että se sattuu. Sitten pidä koira hellästi, mutta varmasti sillä lailla, ettei se saa purettua uudestaan.
Heti samalla hetkellä, kun koira ei enää yritä purra palkitse se, esimerkiksi hymyilemällä ja sanomalla ystävällisellä äänellä hyvä ja antamalla yksi pieni herkkupala (herkkuja on aina hyvä pitää taskussa valmiina) tai rapsuttamalla lempeästi ja rauhallisesti (ei riehaantuneesti, sillä riehakkaan rapsutuksen koira voi käsittää leikkinä).
Koiran purressa voit myös kääntää sille selkäsi, koira on laumaeläin ja selän kääntäminen on koiran jättämistä yksin, minkä koira kokee negatiivisena seurauksena puremisesta.
Voit myös poistua kauemmas koirasta, hitaasti ja varmasti (ei juosten einä huutaen), jolloin koira myös yhdistää puremisen negatiiviseen lopputulokseen ja ymmärtää, että et pidä siitä mitä se teki. Päästä koira takaisin lähelle tai mene itse takaisin lähelle hitaasti ja rennosti, kun se ei enää yritä purra. Toimi heti koiraa palkiten, kun se ei enää pure.Palkittuasi koiran jatka sitä mihin jäit, vaikkapa rauhassa lukemista, älä ala tässä tilanteessa leikittämään koiraa, ettei se opi saamaan leikkiä puremisen seurauksena.
Toista sama aina. Tärkeintä on johdonmukaisuus.
Koira oppii rauhoittamaan olonsa.
Tiedätkös, kun tämä ei koiranpennun puremiseen toiminut sellaisessa tilanteessa, josta kerroin. Jos käänsin sille selkäni, se vain jatkoi. Kuinka kauan pystyt itse olemaan sellaisessa tilanteessa? Kuinka kauan on kohtuullista ihmisen antaa kasvatusmielessä pennun roikkua pentuhampaillaan ihossa kiinni? Tuon karjaisun jälkeen poistuin aina paikalta. Eli koiran kanssa ei leikitty, kun se oli tuollainen, tepsi kyllä.
Selänkääntäminen tälle meidän koiralle toimii nykyään siihen, kun mielellään hyppisi ihmistä vasten. Huomiota tuo saa, kun kaikki neljä tassua on maassa. Toimii oikein hyvin.
Sinänsä kiitän sinua vaivannäöstä ohjeidesi suhteen ja ne varmasti auttaa pentujen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän sadistikoira vaan innostui. Ai koskeeko tämä? Jee! Naks naks naks!
Vitsit että alkoi naurattaa tämä, vaikka ei kai saisi :D Mutta meillä oli vielä vuosi sitten ihan samanlaista.
Meillä koira aluksi lopettikin puremisen, mutta jossain vaiheessa alkoi ns. uhma (tuhmaikä) ja koira tosiaan vain pisti enemmän pökköä pesään. Varsinkin, jos istuin itse sohvalla enkä huomioinut sitä, niin kävi ensin vähän näykkäisemässä. Jos kiljaisin, pisti samantien uhmat tulille, ja jos ignoorasin, teki sen vasta hetken päästä. Haukkui myös ja näytti hampaitaan, kun kielsin.
Jep! Luin myös viisaan neuvon, että käännä pennulle selkäsi jos se hyppii vasten. No siinäpä sai perse ja jalat hammasosumaa... Eli kirjojen hyvät neuvot eivät aina toimi ihan niin kuin luvataan. Tuossakin olisi pennun pitänyt hämmästyä ja lopettaa hyppiminen... Se ei vaan lukenut samoja oppaita kuin minä :D
Perse ja jalat kestää kyllä pennun hypoisen.
Kun toistat selän kääntämisen aina, pentu kyllä luultavasti oppii hyppimisen olevan tylsää ja johtavan negatiiviseen lopputulokseen, kun laumanjohtaja kääntää selkänsä tai menee pois hitaasti ja varmasti pennun vierestä, ei kuitenkaan kokonaan toiseen huoneeseen. Tee siitä koirallesi tylsää ja turhaa.
Koiramaailmassa koiraemo muuten katselee aika pitkään pentujen touhuja, myös sitä että pennut roikkuvat emossa kiinni. Mutta sitten kun emolle riittää, se kyllä tuo sen ilmi hyvin voimakkaasti ja nimenomaan haukahtamalla lujaa. Millä tavalla ihmisen karjahdus, että nyt riittää pentu, on yhtään sen huonompi tapa?
Kaikki koirayksilöt eivät myöskään rauhoitu samoja keinoja käyttäen. Ja kaikki ihmisyksilöt eivät myöskään ole samanlaisia. Ihminen ei ole mitenkään koiraa huonompi, eikä koira tule varsinkaan lapsiperheeseen laittamaan perheen arkea ympäri, vaan koira sopeutetaan ihmisten kanssa elämiseen. Ja se on sellaista, että harva ihmisyksilö on jatkuvasti tasaisen rauhallinen ja johdonmukainen. Minusta esimerkiksi vaatimus, että kipeästi purevan pennun kanssa täytyisi olla naama peruslukemilla ja aina jotain taskussa, jolla ohjata oikeaan, on ihan mahdoton vaatimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opeta koira sisäsiistiks palkitsemalla, anna ulkona aina herkkupala,kun tekee hätänsä.
Mulla ei oo koskaan koirat edes pentuina purru, herää siis huoli, minkälaista kohtelua tämä koira saa osakseen..
Ja ne, jotka ehdottaa koiran häkittämistä..teillä ei pitäis koiraa olla ollenkaan.
Normaali koiranpentu puree, itse olisin huomattavan paljon enemmän huolissani jos pentu ei purisi, koska silloin pennulla todennäköisesti on jotain vialla.
Pentu voi näykkiä leikillään tai yrittää hangata kutiavia hampaitaan, mutta ei pennut normaalisti pure. Se ei ole epänormaaliakaan silti, mutta se täytyy opettaa pois.
Näykkiminen on normaalia, näykkiessä hampaita ei puristeta kiinni, kuten purressa.
Opetelkaa myös erottamaan toisistaan kutiavien hampaiden hankaaminen, leikillään näykkiminen, aggressiivisuus ja pureminen.
Niihin on kaikkiin eri hoito ja erilainen opetus toisenlaiseen toimintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän sadistikoira vaan innostui. Ai koskeeko tämä? Jee! Naks naks naks!
Vitsit että alkoi naurattaa tämä, vaikka ei kai saisi :D Mutta meillä oli vielä vuosi sitten ihan samanlaista.
Meillä koira aluksi lopettikin puremisen, mutta jossain vaiheessa alkoi ns. uhma (tuhmaikä) ja koira tosiaan vain pisti enemmän pökköä pesään. Varsinkin, jos istuin itse sohvalla enkä huomioinut sitä, niin kävi ensin vähän näykkäisemässä. Jos kiljaisin, pisti samantien uhmat tulille, ja jos ignoorasin, teki sen vasta hetken päästä. Haukkui myös ja näytti hampaitaan, kun kielsin.
Jep! Luin myös viisaan neuvon, että käännä pennulle selkäsi jos se hyppii vasten. No siinäpä sai perse ja jalat hammasosumaa... Eli kirjojen hyvät neuvot eivät aina toimi ihan niin kuin luvataan. Tuossakin olisi pennun pitänyt hämmästyä ja lopettaa hyppiminen... Se ei vaan lukenut samoja oppaita kuin minä :D
Perse ja jalat kestää kyllä pennun hypoisen.
Kun toistat selän kääntämisen aina, pentu kyllä luultavasti oppii hyppimisen olevan tylsää ja johtavan negatiiviseen lopputulokseen, kun laumanjohtaja kääntää selkänsä tai menee pois hitaasti ja varmasti pennun vierestä, ei kuitenkaan kokonaan toiseen huoneeseen. Tee siitä koirallesi tylsää ja turhaa.
Ën tiedä, minkä rotuinen koira tuolla lainaamallasi kirjoittajalla on, mutta onko sinulla mitään käsitystä miten lujaa jo pentukoira pystyy puremaan? Että rauhallisesti vaan menet pois päin, kun pohkeessasi roikkuu piraijana viisikuinen saksanpaimen tai berni? Miten monta mustelmaa ja haavaa sinun mielestäsi pitää pentuhampaista ottaa vastaan, noin kasvatusmielessä?
Osa pennuista on rotuun katsomatta alistuvia ja miellyttämisenhaluisia, ja heihin sinun ohjeesi toimi loistavasti. Mutta ei kaikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja pureminen = näykkiminen, ei meilläkään pentu roikkunut hampaillaan minussa kiinni, mutta kyllä ne piraijalouskut silti sattui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän sadistikoira vaan innostui. Ai koskeeko tämä? Jee! Naks naks naks!
Vitsit että alkoi naurattaa tämä, vaikka ei kai saisi :D Mutta meillä oli vielä vuosi sitten ihan samanlaista.
Meillä koira aluksi lopettikin puremisen, mutta jossain vaiheessa alkoi ns. uhma (tuhmaikä) ja koira tosiaan vain pisti enemmän pökköä pesään. Varsinkin, jos istuin itse sohvalla enkä huomioinut sitä, niin kävi ensin vähän näykkäisemässä. Jos kiljaisin, pisti samantien uhmat tulille, ja jos ignoorasin, teki sen vasta hetken päästä. Haukkui myös ja näytti hampaitaan, kun kielsin.
Jep! Luin myös viisaan neuvon, että käännä pennulle selkäsi jos se hyppii vasten. No siinäpä sai perse ja jalat hammasosumaa... Eli kirjojen hyvät neuvot eivät aina toimi ihan niin kuin luvataan. Tuossakin olisi pennun pitänyt hämmästyä ja lopettaa hyppiminen... Se ei vaan lukenut samoja oppaita kuin minä :D
Perse ja jalat kestää kyllä pennun hypoisen.
Kun toistat selän kääntämisen aina, pentu kyllä luultavasti oppii hyppimisen olevan tylsää ja johtavan negatiiviseen lopputulokseen, kun laumanjohtaja kääntää selkänsä tai menee pois hitaasti ja varmasti pennun vierestä, ei kuitenkaan kokonaan toiseen huoneeseen. Tee siitä koirallesi tylsää ja turhaa.
Näitä ohjeita jakelevat ihmiset eivät ole ikinä olleet tekemisissä vahvatahtoisen koiran kanssa. Herkillä koirilla varmasti tehoaa, mutta jos koiralla on vähääkään omaa tahtoa niin nämä ohjeet ovat huono vitsi.
Ja kyllä, 90% koulutuksestani on positiivista vahvistamista, mutta niitä rankaisujakin välillä tarvitaan. Ja nyt on turha alkaa länkyttämään, että ei koiraa tarvitse rangaista, ei suoraan, mutta välillisesti teemme sitä varmasti jokainen. Mm. Hihnassa kävelyä opetellessa eteenpäinmenoa estäminen on rangaistus, vaikka katsekontaktista myöhemmin saisikin makupalan ja mahdollisuuden kulkea eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, mutta hermot menee näihin "eläinystäviin", jotka ottavat kissan tai koiran hetkeäkään miettimättä, mitä eläimen hoitaminen vaatii. Milloin koira on liian villi tai kissa naukuu liikaa ja väärään aikaan ja heti ollaan ongelmissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän sadistikoira vaan innostui. Ai koskeeko tämä? Jee! Naks naks naks!
Vitsit että alkoi naurattaa tämä, vaikka ei kai saisi :D Mutta meillä oli vielä vuosi sitten ihan samanlaista.
Meillä koira aluksi lopettikin puremisen, mutta jossain vaiheessa alkoi ns. uhma (tuhmaikä) ja koira tosiaan vain pisti enemmän pökköä pesään. Varsinkin, jos istuin itse sohvalla enkä huomioinut sitä, niin kävi ensin vähän näykkäisemässä. Jos kiljaisin, pisti samantien uhmat tulille, ja jos ignoorasin, teki sen vasta hetken päästä. Haukkui myös ja näytti hampaitaan, kun kielsin.
Jep! Luin myös viisaan neuvon, että käännä pennulle selkäsi jos se hyppii vasten. No siinäpä sai perse ja jalat hammasosumaa... Eli kirjojen hyvät neuvot eivät aina toimi ihan niin kuin luvataan. Tuossakin olisi pennun pitänyt hämmästyä ja lopettaa hyppiminen... Se ei vaan lukenut samoja oppaita kuin minä :D
Perse ja jalat kestää kyllä pennun hypoisen.
Kun toistat selän kääntämisen aina, pentu kyllä luultavasti oppii hyppimisen olevan tylsää ja johtavan negatiiviseen lopputulokseen, kun laumanjohtaja kääntää selkänsä tai menee pois hitaasti ja varmasti pennun vierestä, ei kuitenkaan kokonaan toiseen huoneeseen. Tee siitä koirallesi tylsää ja turhaa.
Ën tiedä, minkä rotuinen koira tuolla lainaamallasi kirjoittajalla on, mutta onko sinulla mitään käsitystä miten lujaa jo pentukoira pystyy puremaan? Että rauhallisesti vaan menet pois päin, kun pohkeessasi roikkuu piraijana viisikuinen saksanpaimen tai berni? Miten monta mustelmaa ja haavaa sinun mielestäsi pitää pentuhampaista ottaa vastaan, noin kasvatusmielessä?
Osa pennuista on rotuun katsomatta alistuvia ja miellyttämisenhaluisia, ja heihin sinun ohjeesi toimi loistavasti. Mutta ei kaikkiin.
Kaikkiin eläimiin toimii johdonmukainen ja kärsivällinen opettaminen. Tulokset ei näy hetkessä. Toiset koirat vaativat toisia varmempia otteita, mutta se ei tarkoita, että esim. huutamiselle ei olisi vaihtoehtoja.
Kyllä on.
Vaivalloisempaa tosin, mutta lopputulokset on useimmiten parempia ja varmempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän sadistikoira vaan innostui. Ai koskeeko tämä? Jee! Naks naks naks!
Vitsit että alkoi naurattaa tämä, vaikka ei kai saisi :D Mutta meillä oli vielä vuosi sitten ihan samanlaista.
Meillä koira aluksi lopettikin puremisen, mutta jossain vaiheessa alkoi ns. uhma (tuhmaikä) ja koira tosiaan vain pisti enemmän pökköä pesään. Varsinkin, jos istuin itse sohvalla enkä huomioinut sitä, niin kävi ensin vähän näykkäisemässä. Jos kiljaisin, pisti samantien uhmat tulille, ja jos ignoorasin, teki sen vasta hetken päästä. Haukkui myös ja näytti hampaitaan, kun kielsin.
Jep! Luin myös viisaan neuvon, että käännä pennulle selkäsi jos se hyppii vasten. No siinäpä sai perse ja jalat hammasosumaa... Eli kirjojen hyvät neuvot eivät aina toimi ihan niin kuin luvataan. Tuossakin olisi pennun pitänyt hämmästyä ja lopettaa hyppiminen... Se ei vaan lukenut samoja oppaita kuin minä :D
Perse ja jalat kestää kyllä pennun hypoisen.
Kun toistat selän kääntämisen aina, pentu kyllä luultavasti oppii hyppimisen olevan tylsää ja johtavan negatiiviseen lopputulokseen, kun laumanjohtaja kääntää selkänsä tai menee pois hitaasti ja varmasti pennun vierestä, ei kuitenkaan kokonaan toiseen huoneeseen. Tee siitä koirallesi tylsää ja turhaa.
Ën tiedä, minkä rotuinen koira tuolla lainaamallasi kirjoittajalla on, mutta onko sinulla mitään käsitystä miten lujaa jo pentukoira pystyy puremaan? Että rauhallisesti vaan menet pois päin, kun pohkeessasi roikkuu piraijana viisikuinen saksanpaimen tai berni? Miten monta mustelmaa ja haavaa sinun mielestäsi pitää pentuhampaista ottaa vastaan, noin kasvatusmielessä?
Osa pennuista on rotuun katsomatta alistuvia ja miellyttämisenhaluisia, ja heihin sinun ohjeesi toimi loistavasti. Mutta ei kaikkiin.
Saksan- ja berninpaimenkoirat eivät ole edes vaativimpia rotuja. Vain isokokoisia. Ne ovat helposti oppivia ja sosiaalisia koiria.
Mitä rotuja ap sulla aiemmin ollut? Ovatko olleet tälläistä aktiivista rotua? En minäkään aussia jaksaisi enkä monia muitakaan vastaavia aktiivisia koirarotuja.
Vierailija kirjoitti:
Opeta koira sisäsiistiks palkitsemalla, anna ulkona aina herkkupala,kun tekee hätänsä.
Mulla ei oo koskaan koirat edes pentuina purru, herää siis huoli, minkälaista kohtelua tämä koira saa osakseen..
Vieresrä todettuna: Meidän tuore (3kk) pentu puree enemmän luin mikään aiemmista koirista..
Labbiksen pentu, joka ei pelkästään näyki ja hammastele vaan ottaa kädestäkin kiinni ja alkaa repimään.
Se sattuu ja haavat ovat ikäviä.
Tämä pentu on saanut osakseen hellää käsittelyä kuten aiemmatkin pennut, on vaan selvän kovapäinen adhd-tapaus.
Lääkettä emme vielä ole löytäneet, kiljahdukset ja ignoraamiset vain lisäävät löylyä.
Parhaiten tuntuu toimivan eristäminen toiseen huoneeseen.
Työkoiraksi kehitetyn australianpaimenkoiran oppimiskyky on hyvä, joten sen voi kouluttaa hyvin erilaisiin tehtäviin. Siksi se sopiikin hyvin erilaisiin koiraurheilulajeihin, kuten agilityn ja tokon harrastamiseen, sekä palveluskoiratehtäviin. Koira on tarmokas ja nauttii työskentelystä sekä uusien asioiden oppimisesta. Toisaalta rotu vaatii omistajaltaan paljon liikuntaa ja muita aktiviteetteja, muussa tapauksessa ylimääräinen energia voi kanavoitua tuhoisasti esimerkiksi esineiden pureskeluna tai kaivamisena.
Australianpaimenkoira kiintyy omistajaansa ja tulee useimmiten hyvin toimeen myös lasten kanssa. Rodun paimennusvietti on voimakas, samoin vartioimisvietti, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia. Vieraisiin australianpaimenkoira saattaa suhtautua pidättyväisesti, mutta ei koskaan arasti eikä aggressiivisesti.
Alue: Aihe vapaa
Normaali koiranpentu puree, itse olisin huomattavan paljon enemmän huolissani jos pentu ei purisi, koska silloin pennulla todennäköisesti on jotain vialla.