Koiranpentu ahistaa

Se on ihan normaalia, että pentu tekee tarpeensa sisälle. Älä nyt siitä ahdistu.

Minä vollotin aina pennun nukkuessa ensimmäiset viikot. Kyllä se siitä, puppy blues on ihan todellinen ilmiö.

Muista kehua kun tekee tarpeet ulos ja sisälle tulleita vahinkoja ei kommentoida.

Alat vaan jatkaa sitä sisäsiisteyden opettelua. Se on ihan kuin lapsi ja voi ihan vain kokeilla saisko kuitenkin alkaa pissiä sisälle.

Millaiset olot pennulla oli ennen sulle tuloa? Ei ilmeisesti ainakaan ole tottunut lapsiin tai ääniin.

Kyllä sinä pärjäät. Älä kiinnitä koiraan kovin paljon huomiota (siitä koiralle tulee turvallisuudentunnetta), viet sitä ulos ja välillä leikität ja jatkat normaalisti elämäääsi. Kannattaa lukea Pertti Vilanderin Koirankorjauskirja ja lisäksi kirja Jan Fennel, Kuuntelen koiraani, jos et ole noita vielä lukenut. Et olisi saanut sijoituskoiraa, jos kasvattaja ei olisi sinuun uskonut, joten luota itseesi vain ja koiraan. Jokaista jännittää se ensimmäinen ihan oma koira, minuakin aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Alat vaan jatkaa sitä sisäsiisteyden opettelua. Se on ihan kuin lapsi ja voi ihan vain kokeilla saisko kuitenkin alkaa pissiä sisälle.

Millaiset olot pennulla oli ennen sulle tuloa? Ei ilmeisesti ainakaan ole tottunut lapsiin tai ääniin.

Ei. Se ei mene noin. Ei koiranpentu mitenkään mieti, että saisinkö nyt pissiä sisälle vai en. Aivan niin kuin lapsillakin, se rakon hallinta (ja toisaalta ymmärrys, minne ne tarpeet tehdään) kehittyy ajan myötä. Vasta luovutusikäinen pentu ei vielä ole sisäsiisti, vaikka tekisikin monet tarpeet ulos. Esim. meidän koira teki meille tultuaan varmaan viikon tarpeet lähinnä ulos, mutta kyllä sillä silti kesti yli puoli vuotta oppia sisäsiistiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alat vaan jatkaa sitä sisäsiisteyden opettelua. Se on ihan kuin lapsi ja voi ihan vain kokeilla saisko kuitenkin alkaa pissiä sisälle.

Millaiset olot pennulla oli ennen sulle tuloa? Ei ilmeisesti ainakaan ole tottunut lapsiin tai ääniin.

Ei. Se ei mene noin. Ei koiranpentu mitenkään mieti, että saisinkö nyt pissiä sisälle vai en. Aivan niin kuin lapsillakin, se rakon hallinta (ja toisaalta ymmärrys, minne ne tarpeet tehdään) kehittyy ajan myötä. Vasta luovutusikäinen pentu ei vielä ole sisäsiisti, vaikka tekisikin monet tarpeet ulos. Esim. meidän koira teki meille tultuaan varmaan viikon tarpeet lähinnä ulos, mutta kyllä sillä silti kesti yli puoli vuotta oppia sisäsiistiksi.

Ilman muuta siinä kestää jos sä sen sallit. Kuten huomaat teilläkin osattiin jo mutta jos sä et johda laumaasi niin voi voi...

Pari päivää on tosi lyhyt aika, ei pentu tuossa ajassa opi sisäsiistiksi eikä ihminen päteväksi koirankouluttajaksi. Ei mikään ihme, että stressaa ja väsyttää aluksi, ole itsellesi armollinen. Hyvä tuosta tulee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alat vaan jatkaa sitä sisäsiisteyden opettelua. Se on ihan kuin lapsi ja voi ihan vain kokeilla saisko kuitenkin alkaa pissiä sisälle.

Millaiset olot pennulla oli ennen sulle tuloa? Ei ilmeisesti ainakaan ole tottunut lapsiin tai ääniin.

Ei. Se ei mene noin. Ei koiranpentu mitenkään mieti, että saisinkö nyt pissiä sisälle vai en. Aivan niin kuin lapsillakin, se rakon hallinta (ja toisaalta ymmärrys, minne ne tarpeet tehdään) kehittyy ajan myötä. Vasta luovutusikäinen pentu ei vielä ole sisäsiisti, vaikka tekisikin monet tarpeet ulos. Esim. meidän koira teki meille tultuaan varmaan viikon tarpeet lähinnä ulos, mutta kyllä sillä silti kesti yli puoli vuotta oppia sisäsiistiksi.

Ilman muuta siinä kestää jos sä sen sallit. Kuten huomaat teilläkin osattiin jo mutta jos sä et johda laumaasi niin voi voi...

Ei ole mistään lauman johtamisesta kiinni, vaan siitä, että pentu ei vielä pysty pidättämään samalla tavalla kuin aikuinen koira. Aivan niin kuin pienet lapsetkin.

Ei pentu hetkessä opi, käytät vaan säännöllisesti ulkona, siitä se sisäsiisteys lähtee. Pennut sotkee ja tekee tuhoja sille ei voi mitään, niistä vaan opetellaan euroon.

Osta joku nykyaikainen kirja mistä saat neuvoja miten koiraa kasvatetaan ilman väkivaltaa.

Oletko ollut kasvattajana yhteydessä? Kannattaisi olla, hän voi myös antaa sinulle tukea ja neuvoja pennun kouluttamiseen.

Olet varautunut kaikkeen mutta onko sulla nyt ihan realistinen käsitys koiranpennuista? Sehän on ihan vauva vielä monta kuukautta. Sen ei todellakaan tarvitse vielä osata mitään, seuraavat viikot te kaikessa rauhassa vain harjoittelette aikuisen koiran taitoja. Palkitset hyvästä käytöksestä, huonon jätät huomioimatta.

Nyt ettei kukaan tulkinnut väärin, ymmärrän toki että sisäsiisteys on pitkä prsosessi. Minua harmittaa se, että pentu ei nyt uskalla tehdä tarpeitaan ulos, koska todennäköisesti minä vahvistin sen pelkotilaa. Olisi pitänyt olla kun mitään ei olisi tapahtunut, mutta jotenkin aivot hävisi siinä vaiheessa kun pentu hyysteerisesti vinkui ja ulvoi. Mutta tästä opitaan. Mutta kiitos tsemppaavista kommenteista! Olin aivan varma että tulee vain "vie takaisin kenneliin, koira ei sovi sinulle"- kommentteja. Pentu tottui kennelissä olemaan pentuaitauksessa ulkona, mutta kennel oli ns "maaseudulla" joten hirveästi ei mennyt autoja,pyöriä taikka huutavia lapsia. Nyt sit jos ois vinkkejä miten päästä ahdistuksesta eroon :D mieli on jo parempi ja nyt taas tuntuu siltä, että hyvä tuosta koirasta tulee. Virheitä tulee ja ne on sallittuja. Mutta edelleen syke on hirveän korkea, rinnan päällä kivi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alat vaan jatkaa sitä sisäsiisteyden opettelua. Se on ihan kuin lapsi ja voi ihan vain kokeilla saisko kuitenkin alkaa pissiä sisälle.

Millaiset olot pennulla oli ennen sulle tuloa? Ei ilmeisesti ainakaan ole tottunut lapsiin tai ääniin.

Ei. Se ei mene noin. Ei koiranpentu mitenkään mieti, että saisinkö nyt pissiä sisälle vai en. Aivan niin kuin lapsillakin, se rakon hallinta (ja toisaalta ymmärrys, minne ne tarpeet tehdään) kehittyy ajan myötä. Vasta luovutusikäinen pentu ei vielä ole sisäsiisti, vaikka tekisikin monet tarpeet ulos. Esim. meidän koira teki meille tultuaan varmaan viikon tarpeet lähinnä ulos, mutta kyllä sillä silti kesti yli puoli vuotta oppia sisäsiistiksi.

Kyllä meillä oli 8vk kettutertieri narttu sisäsiisti kun tuli.Se osasi pyytää uloskin ja yöllä jos tuli hätä niin tuli hyppii sängyn laitaa vasten et ulos ois päästävä.Eikä teesisälle kun ihan viimesessä hädässä

Mutta koirat on erilaisia.Eka koira mikä tuli 5kk:n iässä niin ei oppinut koskaan täysin sisäsiistiksi ja jos ei päässyt ulos sillon ku hätä oli ni surutta teki sisälle.Siis pääsääntösesti teki ulosmutta jos esim oltiin saunassa ja hätä yllätti sillä aikaa ni teki sisälle ei pidättänyt.Ihana koira siitä huolimatta muuten.

Tsemppiä sinne sisäsiistiksi opetteluun.Ahkerasti vaan juoksuttaa ulos joka välissä!

Ja teit oikein kun otit pennun syliin, se voi säikähtäessä päästä muuten karkuun.

Jätä se sika. Ei kannata ottaa koiria tai mitään eläimiä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinä pärjäät. Älä kiinnitä koiraan kovin paljon huomiota (siitä koiralle tulee turvallisuudentunnetta), viet sitä ulos ja välillä leikität ja jatkat normaalisti elämäääsi. Kannattaa lukea Pertti Vilanderin Koirankorjauskirja ja lisäksi kirja Jan Fennel, Kuuntelen koiraani, jos et ole noita vielä lukenut. Et olisi saanut sijoituskoiraa, jos kasvattaja ei olisi sinuun uskonut, joten luota itseesi vain ja koiraan. Jokaista jännittää se ensimmäinen ihan oma koira, minuakin aikoinaan.

Noiden kirjojen lisäksi voit lukea kirjan Tiira, Katriina, Koirien käyttäytyminen ja persoonallisuus, missä on uusin tieteellinen tutkimustieto koirista. Kirjoittaja on tutkija ja osallistunut tutkimustyöhön Suomessa. Omatkin koirani ovat osallistuneet kirjassa mainittuihin tutkimuksiin. Kirjassa muuten kumotaan teoria siitä, ettei koirilla ole laumahierarkiaa. Sehän perustui yhteen ainoaan tutkimukseen (2009) ja John Bradshaw itsekin myöntää, etteivät tulokset pitäneet paikkansa, kun toinen tutkijaryhmä tutki samat tiedot päätyen toiseen johtopäätökseen kuin Bradshaw aluksi.

Johtajuusopit ovat siis tieteellisesti pätevä tapa kouluttaa koiraa, joskaan se ei tarkoita väkivaltaa. Huomion sääteleminen on tärkein osuus siinä, miten pennusta kasvatetaan kunnon koira, joka luottaa omistajaansa. Tarkoituksena on jäljitella sitä miten laumajärjestyksessä korkeammalla oleva yksilö käyttäytyy pentua kohtaan ja samalla ohjata pentua oikeaan käytökseen positiivisella vahvistamisella. Huono käytös sammutetaan jättämällä se huomiotta, esimerkiksi kääntämällä kehoa toiseen suuntaan tai poistumalla tilanteesta niin että koira ei saa haluamaansa reaktiota.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ettei kukaan tulkinnut väärin, ymmärrän toki että sisäsiisteys on pitkä prsosessi. Minua harmittaa se, että pentu ei nyt uskalla tehdä tarpeitaan ulos, koska todennäköisesti minä vahvistin sen pelkotilaa. Olisi pitänyt olla kun mitään ei olisi tapahtunut, mutta jotenkin aivot hävisi siinä vaiheessa kun pentu hyysteerisesti vinkui ja ulvoi. Mutta tästä opitaan. Mutta kiitos tsemppaavista kommenteista! Olin aivan varma että tulee vain "vie takaisin kenneliin, koira ei sovi sinulle"- kommentteja. Pentu tottui kennelissä olemaan pentuaitauksessa ulkona, mutta kennel oli ns "maaseudulla" joten hirveästi ei mennyt autoja,pyöriä taikka huutavia lapsia. Nyt sit jos ois vinkkejä miten päästä ahdistuksesta eroon :D mieli on jo parempi ja nyt taas tuntuu siltä, että hyvä tuosta koirasta tulee. Virheitä tulee ja ne on sallittuja. Mutta edelleen syke on hirveän korkea, rinnan päällä kivi.

Ei pennun pelkotilaa voi vahvistaa syliin ottamisella, se on vanha käsitys. Pentu on vielä tosi pieni ja on ihan normaalia, että se arastelee ja säikkyy uusia asioita. Jatka vaan ihan normaalia elämää sen kanssa. T. Eläintenkouluttaja

Vierailija kirjoitti:

Ja teit oikein kun otit pennun syliin, se voi säikähtäessä päästä muuten karkuun.

Tämä on totta. Ei ole tarkoitus jättää koiraa oman onnensa nojaan, kun se pelästyy, vaan tarjota turvaa kuitenkaan säälittelemättä ja paapomatta sitä, käyttäytyä siis kuin mitä kummallista ei ole asiassa. 

Koeta vähän relata. Kyllä siitä vielä koira tulee, ei se koiran kasvatus rakettitiedettä ole. Elä normaalia elämää niin koira oppii mitä normaalielämä on. On ihan ok ottaa pentu syliin jos sitä pelottaa ja viedä pois pelon kohteesta, pikku hiljaa vaan altistaa  sitä joka päivä uusille asioille.

Ja lisään että meille tuli pentu vuosi sitten ja mukava koira siitä on kasvanut vaikka se  viime syksyn riiviökausi oli aika hirveä- riekkumista, repimistä, puremista (kaikki kotivaatteet hampaan rei'illä) :D mutta huonoa käytöstä ei huomiota, noustiin vaan ylös ja käännettiin selkä, hyvästä käytöksestä heti kehuja.