Kumpaa katuu (ei tee lasta/tekee lapsen)

Tunnistan itseni tekstistä niin vahvasti, että sanon, ÄLÄ TEE! Yksi ihan maksimissaan. Yhden kanssa kaikki on ihanaa ja helppoa, mutta ei enää toisen kanssa. Ja minulla esikoinen oli sentään helppo tapaus. Jos olisi ollut vaikea, niin kiitti moi=)

Mä oon onnellinen, etten ole vielä hankkinu lasta (33vnainen). En lähtis ehkä enää edes tekemään tulevaisuudessakaan, on vaan sen verran julma ja epävakaa maailma. Kamalin moraalinen vääntö mulla on, että halua ko luoda elämää, joka saattaa joutua kärsimään vaikka mitä oman elämänsä aikana. En kestäisi sitä tuskaa jos niin kävisi tai vastuuta siitä. Jos akuutti asia hankkia lapsia, niin odottaisin nyt ensin että euroopan ja venäjän tilanne raukeaa...en sotaa maalaile, mutta...

Esikoinen oli selvä tapaus - kuka tahansa sieltä tuleekaan on tervetullut ja annamme hänelle kaikkemme. Näin on tehty. Ehkä tuo "ei toista lasta" päivän ylittäminen ne "kyllä" päivät auttaa joskus. En ole tyytyväinen, koska olen vatvonut asiaa monta vuotta. Ensin pari vuotta siinä moodissa että voi kun saisi toisin lapsen, hiljalleen se muuttui siihen että ei tähän enää mahdu. Ja niitä vuosia on vielä vähemmän. ap 

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 00:07"]

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 00:03"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 23:52"]

Meillä ei tunnu siltä että olisi puutteita palapelissä. Meidän palapeli tuntuu oikein valmiilta. En osaa kuvitella tähän enää muita. Tarkoittaako se juuri sitä, että jos erehtyy lisääntymään vielä, sitä katuu? Vaikea ennustaa. Toisinaan tekisi mieli, useimmiten ei.

[/quote]

Kyllä musta tuntuu että teillä tosiaan on se lapsiluku nyt kuitenkin siinä, kyllä kaikilla tulee aina joskus sellainen hetkellinen hullu ajatus mieleen, että mitä jos olis yks vielä lisää, mutta sitten se järki voittaa ja voi taas rauhassa jatkaa mukavaa elämää. Jos teillä ei kerran ole tunnetta että syli on tyhjä vain yhden kanssa, ruokapöydässä pitäisi olla vielä yksi lautanen lisää, ja auton takapenkkikin näyttää liian tyhjältä, ei kannata lasta tehdä minkään vanhan suunnitelman mukaan.

[/quote]

Tosiaan tulee joskus sellainen järjetön tarve saada toinen lapsi (esim. kivan kesälomareissun jälkeen = olisipa ollut kiva jakaa tämä vielä yhden kanssa), mutta sitten kun arjessa elää niin ei tunnu että meiltä ketään puuttuisi. Tuleeko näitä kaikille? ap

[/quote]

Minä luulen että tuo on juuri yksilapsisen perheen ilmiö, kun ei sillä lapsella ole sitä kaveria tehty, jotenkin on epätasapainoista kun on kaksi aikuista mutta vain yksi lapsi. Meillä oli pitkään niin, meillä eskoinen joutui huvipuistossakin menemään yleensä yksin laitteisiin. Monet ratkaisevat sen niin, että ottavat reissuun jonkun lapsen ystävän tai vaikka sukulaislapsen mukaan kaveriksi. Minä esimerkiksi olin lapsena tädin ja tämän pojan, ja tädin ystävän perheen mukana kesälomareissulla, koska ystäväperheessä oli tyttö ja poika, ja tämä poika ja tädin poika leikkivät yhdessä, ja minut otettiin vähän tytölle seuraksi, kyllä meillä oli porukalla ihan hauskaa, serkkupoika oli enemmän sen pojan kanssa, ja minä kyllä leikin sen tytön kanssa, vaikka oli ennestään vieraita minulle.

Ei, se ei ole sitä että lapsi olisi yksinäinen ja tulisi tunne että kaipaa kaveria. Introverttivanhempien introverttilapsi on täysin tyytyväinen kokoonpanoon. Se on vaan ihan puhtaasti se tunne siitä että mahtuisi tähän toinenkin, meillähän on näin mahtava perhe. Mutta ainoastaan niihin hyviin hetkiin mahtuisi. ap

"Jotta perhe olisi enemmän normaali." Mitä helvettiä? Millainen on "normaali" perhe ja mikä onkaan se "normaali" lapsiluku? Miksi edes mietitte tuollaisia? Miksi yksi lapsi ei riitä, kun kuitenkin vaikutat suht tyytyväiseltä nykytilanteeseen?

Miettivätkö naiset paljonkin tällaisia? Minä kai olen jotenkin enemmän mies, kun en mieti...

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 00:20"]

Ei, se ei ole sitä että lapsi olisi yksinäinen ja tulisi tunne että kaipaa kaveria. Introverttivanhempien introverttilapsi on täysin tyytyväinen kokoonpanoon. Se on vaan ihan puhtaasti se tunne siitä että mahtuisi tähän toinenkin, meillähän on näin mahtava perhe. Mutta ainoastaan niihin hyviin hetkiin mahtuisi. ap

[/quote]

No tämähän taitaa olla ihan normaalia. Hyvinä hetkinä ajattelee, että ihania lapsia, ja pitäisikö tehdä vielä yksi. Huonoina aikoina taas, että kyllä nämä piisaavat eikä yhtään lisää. Sellaista elämä on, yhtä vuoristorataa. Hyvä kuitenkin, että asiaa on mietitty, eikä suinpäin lähdetty lisää tekemään. Kukaan ei kuitenkaan pysty etukäteen kertomaan, että millaista elämä olisi, jos vielä sen yhden hankkii. Ennen kuin lasta lähtee tekemään, kannattaisi olla kuitenkin varma, että on valmis ottamaan vastaan sen, mitä tulee.