Lue keskustelun säännöt.
Kumpaa katuu (ei tee lasta/tekee lapsen)
05.09.2014 |
Kertokaas av-raati. Kumpaa todennäköisemmin katuu: sitä että ei tee (toista) lasta, vai että tekee sen jotta perhe olisi enemmän normaali. Kiinnostaa ihan muut jutut kuin lisääntyminen ja silti mietityttää jääkö katumaan jos ei tee toista lasta. Olen introvertti ja perhe-elämä ei ole liiassa häslingissä kovin mukavaa minulle (sama juttu miehen kanssa). Toivotaan rauhallisia arkipäiviä, rauhallisia lomia yms. tai alkaa ärtyisyys lisääntymään eksponentiaalisesti. Aina sanotaan että omaa lasta ei kadu. Mutta mitä jos katuukin? Jos se ei olisikaan terve? Jos aivan tosi rasittava?
Kommentit (27)
No miksi sitten kaikki jankuttaa sitä että kyllä se sitten on sen arvoista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jotta perhe olisi enemmän normaali" on mielestäni tosi huono syy tehdä lapsi.
Enemmän mä olisin katunut sitä tekemättömyyttä meidän neljännen muksun kohdalla. Nyt on lapsiluku täynnä ja palapeli sai ikäänkuin sen viimeisenkin palan kokonaiskuvaan.
Siis harkitsette toista lasta? Jos ette oikeasti halua toista lasta todella kovasti, älkää tehkö. Ja jos teette niin tehkää mahdollisimman pitkällä ikäerolla. En käsitä miksi pitäisi tehdä lapsi, toinenkaan, sen takia että perhe olisi normaali? Ensinnäkin miten teidän kuvitelma siitä että mitä muut ajattelevat teidän perheestä pitäisi vaikuttaa siihen teettekö uuden ihmisen tähän maailmaan, ja toiseksi, nykyaikana kaikki perheet on "normaaleja".
Meillä ei tunnu siltä että olisi puutteita palapelissä. Meidän palapeli tuntuu oikein valmiilta. En osaa kuvitella tähän enää muita. Tarkoittaako se juuri sitä, että jos erehtyy lisääntymään vielä, sitä katuu? Vaikea ennustaa. Toisinaan tekisi mieli, useimmiten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 23:52"]
Siis harkitsette toista lasta? Jos ette oikeasti halua toista lasta todella kovasti, älkää tehkö. Ja jos teette niin tehkää mahdollisimman pitkällä ikäerolla. En käsitä miksi pitäisi tehdä lapsi, toinenkaan, sen takia että perhe olisi normaali? Ensinnäkin miten teidän kuvitelma siitä että mitä muut ajattelevat teidän perheestä pitäisi vaikuttaa siihen teettekö uuden ihmisen tähän maailmaan, ja toiseksi, nykyaikana kaikki perheet on "normaaleja".
[/quote]
Juu olemme harkinneet kolmisen vuotta. Pienet ikäerot ei kyllä enää mitenkään onnistu kun jos nyt heittäisi ehkäisyn nurkkaan ja tulisi samantien raskaaksi niin ikäeroa tulisi lähemmäs 5v.
Älä tee. Rahat säästyy, matkustelu helpompaa, ei tarvitse hankkia hoitajaa kun lähtee ostoksille/baariin/salille/elokuviin.. 18v asti asuu kotona ja monet pidempääkin ja sekin jälkeen kova huoli. Entäs jos siitä tulee alkoholisti/narkomaani/mt ongelmainen? Tai muuten vaan ei mene kuin elokuvissa... Hanki vaikka myöhemmin joku mukava lemmikki jonka hoitoon panostat. Sekin on sitovaa ja jossain määrin rajoittavaa mutta aivan eri tavalla luin lapset..
T. Lapseton (lapsiperheiden elämää vierestä seuraava)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis olemme harkinneet siksi että alkuperäinen ajatus oli kaksi-kolme lasta, ennen tätä ekaa ja varmaan pari vuotta ekan syntymän jälkeen. Päähänpinttymä.
Lapsi on pakosti sun elämässä 18 vuotta. Ei ole pitkä aika elämästä.
Mä katuisin, jos en olisi tehnyt lapsiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 23:49"]
No miksi sitten kaikki jankuttaa sitä että kyllä se sitten on sen arvoista :D
[/quote]
Joo, on se sen kaiken vaivan arvoista, jos on halunnut sen lapsen. Ei ihmisiä tehdä vain sen takia miltä perhe näyttää ulospäin, ei oikeasti kukaan välitä siitä onko teillä yksi vai kaksi lasta, vai ei ollenkaan. Minkälaisia maailman napoja te ihmiset kuvittelette olevanne? Kaikki pyörii vain sen ympärillä montako lasta juuri teillä on? Tehkää niin monta lasta kuin haluatte ja pystytte, ja hoitakaa ne hyvin niin ei ole kellään mitään sanottavaa.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 23:54"]
Lapsi on pakosti sun elämässä 18 vuotta. Ei ole pitkä aika elämästä. Mä katuisin, jos en olisi tehnyt lapsiani.
[/quote]
Mihin ne lapset häviää sitten täytettyään 18v? Entäs lapsenlapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 23:54"]
Lapsi on pakosti sun elämässä 18 vuotta. Ei ole pitkä aika elämästä. Mä katuisin, jos en olisi tehnyt lapsiani.
[/quote]
Mihin se lapsi elämästä katoaa 18-vuotiaana?
Sitä katuu, jos ei elä elämäänsä täysillä. Siis lapseton voi elää elämäänsä antaumuksella, mutta myös perheellinen. Ei se lasten hankinta ole se avainkysymys. Itse en halunnut pitkään aikaan lisää lapsia, mutta näin vuosia (7v) unia pojasta, joka oli lapseni. Nyt meille on syntymässä iltatähti (poika), jonka nimikin on jo unimaailmassa päätetty. Itseni on tämä kakkonen tehtävä, jotta elämäni tulee täydeksi ja tavallaan valmiiksi, mutta jokaisella on oma tehtävänsä ja vastauksen siihen löytää omasta sisimmästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis eikö kellekään muulle ole käynyt niin että on ollut ajatus useammasta lapsesta, ainakin toisesta, ja ajan myötä sitten se ei olekaan tuntunut enää hyvältä ajatukselta ja levy on silti jäänyt päälle? Kun eihän sen ekan pitänyt olla vika jne. Kaikki meidän lähipiiristä on ainakin pitänyt näistä alkuperäisistä ajatuksistaan kiinni. ap
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 23:52"]
Meillä ei tunnu siltä että olisi puutteita palapelissä. Meidän palapeli tuntuu oikein valmiilta. En osaa kuvitella tähän enää muita. Tarkoittaako se juuri sitä, että jos erehtyy lisääntymään vielä, sitä katuu? Vaikea ennustaa. Toisinaan tekisi mieli, useimmiten ei.
[/quote]
Kyllä musta tuntuu että teillä tosiaan on se lapsiluku nyt kuitenkin siinä, kyllä kaikilla tulee aina joskus sellainen hetkellinen hullu ajatus mieleen, että mitä jos olis yks vielä lisää, mutta sitten se järki voittaa ja voi taas rauhassa jatkaa mukavaa elämää. Jos teillä ei kerran ole tunnetta että syli on tyhjä vain yhden kanssa, ruokapöydässä pitäisi olla vielä yksi lautanen lisää, ja auton takapenkkikin näyttää liian tyhjältä, ei kannata lasta tehdä minkään vanhan suunnitelman mukaan.
[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 00:03"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 23:52"]
Meillä ei tunnu siltä että olisi puutteita palapelissä. Meidän palapeli tuntuu oikein valmiilta. En osaa kuvitella tähän enää muita. Tarkoittaako se juuri sitä, että jos erehtyy lisääntymään vielä, sitä katuu? Vaikea ennustaa. Toisinaan tekisi mieli, useimmiten ei.
[/quote]
Kyllä musta tuntuu että teillä tosiaan on se lapsiluku nyt kuitenkin siinä, kyllä kaikilla tulee aina joskus sellainen hetkellinen hullu ajatus mieleen, että mitä jos olis yks vielä lisää, mutta sitten se järki voittaa ja voi taas rauhassa jatkaa mukavaa elämää. Jos teillä ei kerran ole tunnetta että syli on tyhjä vain yhden kanssa, ruokapöydässä pitäisi olla vielä yksi lautanen lisää, ja auton takapenkkikin näyttää liian tyhjältä, ei kannata lasta tehdä minkään vanhan suunnitelman mukaan.
[/quote]
Tosiaan tulee joskus sellainen järjetön tarve saada toinen lapsi (esim. kivan kesälomareissun jälkeen = olisipa ollut kiva jakaa tämä vielä yhden kanssa), mutta sitten kun arjessa elää niin ei tunnu että meiltä ketään puuttuisi. Tuleeko näitä kaikille? ap
En olisi ikänä tehnyt toista lasta sen vuoksi, että perhe olisi enemmän normaali. Teemme omat valintamme juurikaan muiden mielipiteistä piittaamatta, jos ne tuntuvat meistä oikeilta ja sellaisilta, että valintojen kanssa pystyy elämään omatunto puhtaana. Tämä koskee siis kaikkea elämää, ei vain lastenhankintaa. Toisen lapsen teimme, koska tunne kumpusi jostain syvältä ja halu saada lisää lapsia oli voimakas. Perheen talous ja voimavarat riittivät toiseen lapseen. Raskaus oli kuitenkin vaikea, ja lapsi syntyi ennenaikaisesti. Huoli hänen voinnistaan on edelleen läsnä ja toisinaan lapsi osaa olla todella vaikea. Silti en ole koskaan katunut hänen tekemistään, enemminkin vain säälinyt, mitä kaikkea pahaa hänen on pitänyt elämänsä aikana kestää. Enkä usko koskaan hänen tekemistään katuvani, sillä me todella HALUSIMME tämän lapsen ja se rakkauden tunne lasta kohtaan ylittää kaikki kokemamme vaikeudet.
[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 00:01"]
Siis eikö kellekään muulle ole käynyt niin että on ollut ajatus useammasta lapsesta, ainakin toisesta, ja ajan myötä sitten se ei olekaan tuntunut enää hyvältä ajatukselta ja levy on silti jäänyt päälle? Kun eihän sen ekan pitänyt olla vika jne. Kaikki meidän lähipiiristä on ainakin pitänyt näistä alkuperäisistä ajatuksistaan kiinni. ap
[/quote]
Ei elämä mene aina alkuperäisen suunnitelman mukaan, en tiedä ketään kenellä olisi mennyt. Yksi ystävätär vannoi ettei muuta pikkukaupunkiin enää takaisin, mutta niin vaan yhtäkkiä kävi, hänen äitinsä sairastui vakavasti, ja mies saikin töitä sieltä suunnalta, ja koko perhe muuttikin yhtäkkiä satojen kilometrien päähän, oli ollut puhetta että lasten elämä on siellä isossa kaupungissa ja sillä selvä, mutta toisin kävi. Itselleni on käynyt elämässä montakin käännettä jota en olisi osannut arvata etukäteen. Jotkut haaveilevat lapsista, mutta niitä ei sitten tulekaan, ei edes hoidoilla. Ja yksi ystävätär sai kolme lasta koeputkihedelmöityksellä, ja lapsiluku oli täysi, mutta sitten tulikin luomuna vielä neljäs perään. Koskaan ei voi tietää.
[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 00:01"]
Siis eikö kellekään muulle ole käynyt niin että on ollut ajatus useammasta lapsesta, ainakin toisesta, ja ajan myötä sitten se ei olekaan tuntunut enää hyvältä ajatukselta ja levy on silti jäänyt päälle? Kun eihän sen ekan pitänyt olla vika jne. Kaikki meidän lähipiiristä on ainakin pitänyt näistä alkuperäisistä ajatuksistaan kiinni. ap
[/quote]
Kuulostaa ihan järjettömältä elää elämää sen mukaan, mitä on joskus ajatellut. Tilanteet muuttuu ja mielipiteet muuttuu. Turha jäädä miettimään, että pitäisikö tehdä jotain, jos ei oikeasti halua. Ei sillä ole väliä millaisiin ratkaisuihin muut ovat päätyneet. Meilläkin on vain yksi lapsi ja ehkä joskus -ennen lasta- ajattelin, että useampikin olisi tervetullut. Nyt ei tunnu siltä, joten niin kauan kuin "ei toista lasta"-päiviä on enemmän kuin " kyllä"-päiviä, niin emme toista lasta harkitse. En usko katuvani sitä, että elän elämää, jossa olen onnellinen. Tietysti, jos ap ei ole nykytilanteeseen tyytyväinen, niin asialle kannattaa tehdä jotain.
Jos noin paljon mietityttää niin älä tee.