Säälin veloja.

Minä takuulla rakastan omia vanhempiani aivan yhtä paljon kuin sinä lapsiasi. Veikkaanpa jopa, että enemmän.

Siinähän säälit. Oma elämäsi on kuitenkin kyseessä, joten jos haluat tuhlata sen lapsiin ja säälintunteisiin niin ole hyvä :) Ei hetkauta minua millään tavalla. 

T. Vela-nainen

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 16:27"]

Minä takuulla rakastan omia vanhempiani aivan yhtä paljon kuin sinä lapsiasi. Veikkaanpa jopa, että enemmän.

[/quote]

Onko rakkauden määrä ja voimakkuus jokin itseisarvo hyvän elämän kannalta? Mitä voimakkaampi tunnekokemus, sitä parempi elämä?

Itse en ajattele näin. Rakkaus on mukavaa ja tärkeää, mutta kyllä onnellisuuteeni vaikuttaa moni muu asia enemmän. Missään tapauksessa en kaipaa elämääni mitään vanhemmanrakkautta etenkin, kun tietää, ettei sitä ole mahdollista saada ilman todella monia vakavia haittapuolia. -15

Eipä taida silti oma elämä kunnossa olla kun on aikaa moiseen säälimiseen. Harmi. Mutta onneksi muiden valinnat ei sinulta ole pois.

Siinäpä säälit, mutta turhaan tuhlaat elämääsi meidän velojen ajatteluun. Jotkut vaan ei halua tuhlata elämäänsä lapsen kasvattamiseen, ja olla vastuussa niistä lain mukaan 18 vuotta. Se on pitkä aika. Minä nautin olla vela, koska ei tarvitse joka päivä huolehtia lapsista, saa arkisin nukkua ja elää itseasiassa aivan ihanaa elämää miehen ja kissojen kanssa. Saa matkustella ja tehdä asioita vapaammin, kun ei tarvitse huolehtia ja murehtia lapsien perään. Mutta muista että vela ei tarkoita että vihaisi lapsia. Minä en vihaa, mutta en myöskään halua sellaisia itselleni. Ap, älä enää tuhlaa elämääsi meidän säälimiseen.

Niin typerää.... Jo nimikin kertoo (vela = VapaaEhtoisesti LApseton) että nämä ihmiset ovat tyytyväisiä siihen, ettei heillä ole lapsia. Huoh.

Noh, kaikki se muu sisältö elämässä, jota lapselliset eivät ikinä saa kokea koska ovat vankilassa neljän seinän sisässä muksujensa kanssa korvaa kyllä kaiken "menettämämme" :D :D

Apua, mitäs sit jos elämä on siinä lapsessa täysin kiinni ja sit vaik se lapsi kuolee?? :O ku jokapäivä on näitä "kuoli auton alle" tai "aivokasvain riudutti" juttuja. Niin miten nää äidit on selvinny sit jos elämällä ei ollu enää merkitystä:(? Mietin vaa, ku sehän voi tulla vaik huomen omalle kohdalle, ei tarvi ku kattoo väärään suuntaan ja joku rattijuoppo ajaa vaiks jalkakäytävälle vahingos:(

Mua säälittää kaikki jotka ei osaa piirtää. Se nautinto kun on luonut jotain ja joku vielä maksaa rahaa siitä. On myös ihan hirveen sääli kun joku ihminen ei tule koskaan tuntemaan sitä puhdasta rakkautta jota minä tunnen Beatlesia kohtaan. Se on sellaista typerää rakkautta etten edes näe kaikkia niitä vikoja. Usein sanonkiin asioita tyyliin "Ei minun pojat..."

Siinähän säälit. Minä säälin uhmaikäisten ja hankalien teinien vanhempia. Erityisen paljon säälin kehitysvammaisten vanhempia, mutta tuota ei voi sanoa julkisesti koska se olisi epäkorrektia. 

Itse säälin LAPSIA, jotka on hankittu vain, koska vanhemmat LASTA haluavat.

sivu 2

Sääli pois vain. Mulla sentäs elämässä on muutakin sisältöä kuin miettiä sua ja sun tylsää elämääs.

next

Ok

Ihmisillä on yleensä joku sisäsyntyinen tarve todistella omien valintojensa olevan niitä ainoita oikeita. Parikymppisenä vietin tietyistä sattuman oikuista johtuen paljon aikaa absolutistina erilaisissa huumeporukoissa ja sain kuulla ihan samat argumentit, kuin nyt 15v myöhemmin saan kuulla päätöksestäni olla tekemättä lapsia. "Et vaan ymmärrä, kun et ole itse kokeillut" jne. 

Ihan samaa shittiä, eri paketissa. Ei ne silloinkaan uskonut, kun sanoin, että näenhän mä tuon arjen mitä elätte, ja ei kiinnosta palaakaan ja samalla lailla saa nyt todistella sukulaisille, että tulin, näin ja ei kiinnosta. Toki se lapsiperheen arki on terveempää, kuin pirinistin arki, mutta aivan samanlainen ahdasmielisyys tuntuu vaivaaman näitä lapsellisia ihmisiä, kun noita menneisyyden tuttavuuksia. Muissa on jotain vikaa, jos eivät sopeudu siihen omaan visioon elämästä.

Minun tapani elää on oikea. Jos joku tekee erilaisia valintoja elämässään niin on väärässä ja kärsii siitä, vaikka väittäisikin muuta.

Säälin ihmisiä jolla ei ole kissoja.
He eivät koskaan saa kokea kuinka ihanaa on nukkua kun karvapallo nukkuu jaloissa. He eivät koe sitä ihanaa herätystä joka aamu kun kissa puskee pehmeällä poskella ja kehrää. He eivät saa kokea sitä lämmön tunnetta kun kissa nukkuu sylissä TV:ta katsellessa. Tai sitä kun se tulee maukuen vastaan ovelle. Eivät saa koskaan osakseen kissan kiintymystä

Miten te aina jaksatte jankuttaa tätä?? Eikö mee kellään jakeluun että toiset voi pitää eri asioista kuin itse pidät? En ole ollut koskaan vela mutta pitkään lapseton muuten. 34v sain todennäk. ainokaiseni että on molemmat elämät oikein hyvin mielessä. Olen kiitollinen kummastakin. Siitä että sain opiskella, matkustaa, elää vapaasti. Oma lapsi on toki nyt rakkain. Ei ois tullu mieleenkään lapsettomana sääliä perheenäitejä. Joskus toki saayoin miettiä että oishan tuollainen kiva ehkä kotonakin joskus ja että mitä kaikkea sen kanssa voisu tehdä. Nyt ei tulisi mieleenkään sääliä lapsettomia. Saatampa haikeudella miettiä että kivahan se ois lähtä kaukomaille auringon alle tuosta vaan. Toisen onni on toisen kauhu ja toisinpäin. Säälittävää avata jotain säälimisketjuja puoliin ja toisiin.

Mä en tunne kuin neljä velaa ja jokainen heistä on nyt 48-55 -vuotiaina enemmän tai vähemmän kärttyisiä ja katkeria. Kahdella heistä mies muuttikin mielensä ja viidenkympin korvilla vaihtoi nuorempiin naisiin, joiden kanssa hankkivat lapsia. Eipä huvittanutkaan ex-rouvia enää matkustelu, kulttuuri ja harrastukset. Toinen alkoi käyttää alkoholia aika reippaasti. Kaksi muutakin on vähän "pystyynkuolleita". Tarkoitan, että ehkä tekivät kyllikseen jo kaikkea, mitä halusivat. Toista olen koittanut houkutella kanssani reissuun, mutta ei kuulemma huvita, kun on jo matkustellut ihan tarpeeksi. Onneksi on niitäkin ystäviä, joita vielä (tai oikeammin jälleen) kiinnostaa kaikki kiva. En kuitenkaan sääli tuntemiani veloja, koska valintahan on nimenomaan ollut heidän omansa.