Lue keskustelun säännöt.
Onneksi en ole köyhä
05.09.2014 |
Tunnen lähes viikoittain kiitollisuutta siitä, että minulla on mukava keskiluokkainen elintaso. Olen voittanut vaikeuteni ja kouluttautunut kivaan työhön, josta maksetaan kunnollista palkkaa. Minulla ei ole lapsia, ja mieheni on myös töissä, joten saamme nauttia mukavasta elintasosta. Voimme käydä ulkomaanmatkoilla useamman kerran vuodessa, sisustaa kotimme kauniiksi, käydä ulkona syömässä ja juomassa, ostaa ruokakaupoista hintoja katsomatta ja ylipäätään elää vapaasti rahasta stressaamatta.
Tämä ei ole itsestäänselvyys, vaan asiat voisivat olla paljon huonommin. Olemme tyytyväisiä siihen, ettemme ole köyhiä, ja tämä tyytyväisyys, kiitollisuus, tekee meistä onnellisempia.
Onko täällä muita, jotka ovat kiitollisia elintasostaan?
Kommentit (13)
Minä. Ja se on vielä ihan itse ansaittu, tulen köyhästä yh-perheestä. En tajua miksi ei saisi olla kiitollinen, ylpeä ja onnellinen siitä, että on onnistunut elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitollisuus on tosiaan tutkimusten mukaan tehokas onnellisuuden lisääjä. Kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen on hyvä työkalu, jota monet psykologitkin suosittelevat: http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=ont00007
Pelkkiä köyhiä palstailemassa? -ap
Tunnen päivittäin kiitollisuutta mukavasta elämästäni, johon hyvän palkan lisäksi kuuluu terveyttä, läheisiä ihmissuhteita, mukava koti, mielenkiintoinen työ ja kivat harrastukset. Raha tuo elämään tietyn huolettomuuden ja mahdollistaa sellaisia asioita, joita ilman rahaa ei olisi mahdollista tehdä (esim matkustelu).
Tarkoitatko, ap, aloituksellasi, että rahallisesti köyhä ihminen ei voi mielestäsi olla onnellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 14:53"]
Minä. Toisaalta häpeilen sitä, koska en ole itse ansainnut elintasoani. Olen vasta opiskelija ja en ole koskaan joutunut elämään rahat tiukilla. Olen erittäin etuoikeutetussa asemassa elämässäni ja tiedostan sen jatkuvasti. Siinä missä kanssaopiskelijat tuskastelevat kun tililtä on rahat loppu, minä en ole koskaan ollut tilanteessa, ettei tililläni olisi ollut useampia tuhansia euroja rahaa. En siis ole koskaan ollut tilanteessa, että rahani eivät riittäisi haluamaani.
[/quote]
Tuttu tunne. Itse olen matalapalkkatyössä, kohta lähdössä opiskelemaan. Sain ihan järkyttävän perinnön hiukan alle 10 vuotta sitten. Ostin 4 sijoitusasuntoa ja kun muut töissä tuskailevat miten rahat riittävät ja mistä saavat lisää töitä, minä puolestani jaan pois hommia mitkä ei jaksa kiinnostaa. En minäkään hullun lailla käytä; en syö niissä kaikista kalleimmissa ravintoloissa tai käytä kalliita vaatteita. Mutta tulen mainiosti toimeen sijoitusasuntojen lähes kolminkertaistaessa palkan. Noloahan tämä silti tavallaan on... Enhän ole mitään kuitenkaan itse ansainnut.
Asiasta toiseen - esitämpä teille rahallisesti onnekkaille NAISILLE kysymyksen:
Voisitteko ottaa miehen, jolla tulot olisivat kovin pienet ja joka joutuisi katsomaan tarkkaan pennin päälle?
Olenko pinnallinen, kun en itse ikinä ottaisi köyhää miestä? Minä olen tottunut tässä vuosien saatossa tiettyyn elintasoon ja jos mies ei pystyisi siihen samaan, niin luopuisin mieluummin miehestä kuin alkaisin a) elättämään miestä tai b) nauttimaan makaronia ja hernekeittoa. Voisiko tällainen suhde edes toimia? Itse siis parisuhteessa ollut nyt jokusen vuoden ja minulle oli ensiarvoisen tärkeää, ellei jopa tärkeintä, että miehellä hyvä palkka. Jos ammatti oli esim. siivooja, Siwan kassa, työtön, tms. en alkanut edes tutustumaan enempää. Onko tämä normaalia?
PS. Tämä ei nyt TODELLA ollut mikään "köyhät kyykkyyn". Kuten sanoin, työskentelen matalapalkka-alalla ja ihailen suuresti ihmisiä, jotka pärjäävät sillä rahalla! Olette todellisia elämän sankareita!
Elintaso palautuu 1900-luvun alun tasolle lähivuosikymmeninä, kun luonnonvarat loppuvat. Sitten sinäkin olet köyhä, jos selviät hengissä sinne asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kans tyytyväinen. Olen ollut työttömänä jo monta vuotta ja saa tehdä juttuja joita oikeasti haluaa.
Minä olen kiitollinen siitä, että vaikka olen sairas, minulla on "varaa" elää katto pääni päällä ja perheeni kanssa. Voin syödä monipuolista ruokaa ja yhteiskunta kustantaa isoksi osaksi sairaskuluni. Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonot lähtökohdat ovat toisaalta jopa auttaneet saavuttamaan elämältä ne asiat, joista unelmoin.
Ensinnäkin jos tiedostaa, että köyhyys ja syrjäytyneisyys periytyy helposti, niin varautuu (mm. säästää), ja yrittää (tehden ahkerasti töitä ja tarvittaessa vaihdan alaa, voin jopa aloittaa aivan alusta).
Toisekseen, olen oppinut tarttumaan tilaisuuksiin, käyttämään niitä päästäkseni seuraavalle portaalle.
Näillä asioilla olen ohittanut sellaisen, joka samassa tilanteessa nyrpisti nenäänsä ja sanoi, ettei hän kyllä suostuisi noilla spekseillä. Ja sellaisen, joka on tuudittautunut pelkän koulutuksen takia sellaiseen "olemme parempia ihmisiä ei meille voi sattua" - harhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 15:59"]
Pelkkiä köyhiä palstailemassa? -ap
[/quote]
Ajattelin ensin, että onpas mukava kun joku osaa olla kiitollinen. Tuon kommentin jälkeen..hmm.. Sori ap, siinä meni arvostus :)
Minä. Toisaalta häpeilen sitä, koska en ole itse ansainnut elintasoani. Olen vasta opiskelija ja en ole koskaan joutunut elämään rahat tiukilla. Olen erittäin etuoikeutetussa asemassa elämässäni ja tiedostan sen jatkuvasti. Siinä missä kanssaopiskelijat tuskastelevat kun tililtä on rahat loppu, minä en ole koskaan ollut tilanteessa, ettei tililläni olisi ollut useampia tuhansia euroja rahaa. En siis ole koskaan ollut tilanteessa, että rahani eivät riittäisi haluamaani.