" Ketään ei voi pakotta leikkimään kenenkään kanssa"

Ja mä olen aina inhonut sitä tyttöjen pariutumista! Miksei voi leikkiä porukassa?

Ja ne tilanteet jossa ollaan kyllä kavereita mutta jos on siinä toinen kaveri niin kolmas ei mahdu mukaan ja seuraavana joku toinen on se kolmas. Ja kostomeininki kiertää...

surettaa :(

Onko sinusta siis ok että porukalla syrjitään yhtä?

Esim työkavereiden, puolison (ja omien lasten) sukulaisten.

Opettaja voi pitää huolen siitä, ettei ketään jätetä yksin, että kaikki otetaan mukaa leikkiehin!



todellakin samaa mieltä ap:n kanssa: idiootteja nämä vanhemmat, jotka ovat sitä mieltä, että toisten syrjiminen on ok!



ja (olikohan se kolmonen) sanoisin vielä, että kyllä, fiksu aikuinen ottaa esim. työpaikallaan kaikki huomioon! Pyytää kahvitunnille KAIKKI eikä niin, että yksi jätetään yksin omaan nurkkaansa, kun muut kokoontuu yhteen!

Se, mitä olen monesti huomannut, että nämä, joita " syrjitään" , voivat itse olla kiusaajia tai muuten vain epäsosiaalisia, esim. haluavat määrätä leikistä tai leikkivät jotenkin rajusti.



kakkonen

Toistan: jos luokassa on yksi lapsi joka säännöllisesti jätetään yksin kyse on koulukiusaamisesta.



Tulen itse toimeen liki kaikkien ihmisten kanssa. Minun ei tarvitse pakottaa itseäni juttelemaan tai tekemään jotain pinnallista. Tämä on ihan opittavissa oleva asia. Kyse ei ole sielunkumppanuudesta tai syvemmästä ystävyydestä vaan siitä, ettei opeteta jo lapsesta saakka kastittamaan ihmisä kivoihin ja tyhmiin.



Kaveria ei jätetä.

joten oma vika että syrjjitään?

Ja lisäksi ohjeeksi annettiin (tokaluokkalaiselle!) että pitää katsoa että pukeutuu kuten muutkin (muodikkaasti?) ja ettei ole " pottatukka" .



Sanon vaan että voi jumaliste ja lisää rumia sanoja! Jos äidit hyväksyvät ja oikein vielä ruokkivat jo alakoulululaisilla tuommoista ulkonäkökeskeistä ajattelua, niin ei pidä ihmetellä että nuoret tytöt ovat masentuneita, kärsivät anoreksiasta yms.



Eikö se nyt saamari vieköön riitä, että media tarjoaa epätervettä naiskuvaa joka uppoaa nimenomaan hyvin nuoriin, vanhempien ja koulun tehtävä olisi kertoa että se on vain satua ja ei pidä paikkaansa! Alle 10-vuotiaitten ja mielellään sitä vanhempien pitäisi saada olla lapsia, pukea päälleen mitä tykkäävät, kampauskin voi olla ihan millainen vaan ja harrastukset juuri sitä mikä kiinnostaa eikä " mikä korostaa naisellisuutta" .



Mitä hemmetin pikkubarbeja ja " cooleja" pimuja jo alaluokkalaisista oikein kasvatetaan? Hävetkää ja katsokaa peiliin!

Just joo.

Jos ei kerran halua leikkiä rajusti/väkivaltaisesti leikkivän kanssa, niin en minä ainakaan omaa lastani pakota sellaisen kanssa leikkimään.



Jos ei kerran halua leikkiä joka asiasta pillittävän kanssa, niin en minä ainakaan omaa lastani pakota sellaisen kanssa leikkimään.



Jos ei kerran halua leikkiä koulukiusaajan/syrjijän kanssa, niin en minä ainakaan omaa lastani pakota sellaisen kanssa leikkimään.

Pakottaisitko oman lapsesi leikkimään sellaisen kanssa, joka käyttäytyy rajusti ja jopa satuttaa lastasi leikeillään? Tai joka määräilee muita kaikessa eikä pysty ollenkaan toimimaan ryhmässä? En minä vaan.

siihen että lapsesi ei tarvitse leikkiä kuin niiden kanssa, jotka sinä tai hän on poiminut omaan pikkurinkiinsä muita syrjimään.

pariutuminen. Muistan omasta lapsuudesta, että olisin halunnut leikkiä kaikkien kanssa, mutta aina piti valita ja varata yksi kaveri silleen, et " leikiksä munkaa tänää?" . Pojat osaa leikkiä porukalla. Mä ainakin yritän kasvattaa tyttöni niin, että toisia ei syrjitä ja kaikki otetaan mukaan leikkiin.

Eri asia on se, kenen kanssa tyttöni leikkii. Hän leikkii ihan kaikkien kanssa. Kokoon, ikään, väriin tai äänen voimakkuuteen katsomatta.



Mukana on rajuja leikkijöitä - antaa takaisin, jos joku kiusaa -, hiljaisempia leikkiöitä - ottaa mukaan, jos kukaan ei leiki - ja niitä pillittäjiä, jotka juoksee kotiin itkemään heti, kun jotain hänen mielestään " kamalaa" tapahtuu - ei viitsi välittää, jos leikki katkeaa -.



Mutta pointti on siinä, etten ole ikinä pakottanut häntä leikkimään kenenkään kanssa, vaan on saanut valita ystävänsä ihan itse. Olen tehnyt selväksi, että ketään ei kiusata, kiusattuja pitää puolustaa ja jos näkee väkivaltaa leikkipaikalla, pitää siitä tulla heti kertomaan minulle, hoitajalle tai muulle vanhemmalle.



-14-

tulemaan toimeen kaikkien kanssa. Siellähän juuri opetetaan olemaan sosiaalisia ja sehän sitä sosiaalisuutta on juuri se yhdessä leikkiminen. Ei tarvitse paras kaveri olla, mutta leikitään kaikkien kanssa eikä ketään jätetä yksin. En tiedä, tajuaako kaikki opettajatkaan tätä lasten käytöksen opettamista, ja haluavatkokaan osallistua siihen.

valvontaa ja ohjausta myös välitunneilla. Ja se voisi hyvin riittää, että vain eka/tokaluokkalaiset lapset ohjattaisiin johonkin yhteiseen leikkiin jossa kaikki ovat mukana. Ehkä se sitten onnistuisi heiltä jatkossakin,kun ensin 1-2 vuotta harjoittelisivat ryhmänä olemista ja toisensa huomioon ottamista. Opettajat voisivat järjestää jonkin yhteisleikin, esim. polttopalloa. Ja jos opettaja sanoo että kaikki otetaan mukaan leikkiin, niin sitten otetaan.

Poika tappelee aika paljon ja on siksi joutunut vanhempien silmätikuksi ja boikottiin, vaille ystäviä. Huomiota saadakseen tämä 7v oireilee sitten lisää.



Minnä olen puhunut asiasta oman poikani kanssa, joka on vuoden nuorempi. Olen sanonut, että A:n kanssa voi ja pitää leikkiä, mutta A:n ei saa antaa lyödä, ts jos hän alkaa ilkeäksi, sitten siitä pitää kertoa ja asiaa pitää selvittää. Olemme puhuneet myös siitä, että mihinkään älyttömiin tempauksiin ei saa lähteä mukaan.



Poikani tuntuu pärjäävän. A ei ole paras ystävä mutta poikani leikkii tämän kanssa ihan mielellään. A on toki minustakin rasittava kaveri, mutta minä en yksikertaisesti kestä surematta sitä, että lapsi jolla muutenkin on vaikeaa jää vielä täysin ilman ystäviä. Sellainen tuntuu julmalta ja surulliselta.



Olen ihan oikeasti ja vakavasti sitä mieltä, että jokaiselle pitää ainakin antaa tilasuus.



ap

kun vammainen lapsi pärjää koulussa hyvin. Itse eukko ei edes kunnolla lukea osaa ja se näkyy hänen lapsissankin.

Haluaisitteko lapsenne pääsevän mukaan joukkoon, jonka jäsenet on pakottamalla -esimerkiksi uhkailemalla- tämän seuraan laitettu? Lapsia täytyy ohjata leikkimään keskenään ja mieluiten juuri isona ryhmänä, mutta pakottamalla sellainen ei toimi.

Lasten kanssa voi myös keskustella siitä mikä jossakussa tietyssä lapsessa on se syy jonka takia hänen kanssaan ei mielellään olla. Luultavimmin syyt useimmiten ovat aikuisen korviin täysin käsittämättömiä, mutta lasten kanssa täytyy näistä järjettömistäkin syistä voida keskustella siten, että he itse voisivat löytää jotain ratkaisuja tilanteen korjaamiseen. Ratkaisun ei tarvitse aina olla toisen ihmisen muuttuminen, vaikka se joissakin tapauksissa varmasti olisi myös toivottavaa.

Esimerkkinä voisin mainita oman tyttäreni aikaisemmalta luokalta tapauksen, jossa yksi poika jäi aina ulkopuolella kaikesta. Häntä ei sanallisesti syrjitty tai kiusattu, mutta jos hän tuli seuraan, muut lähtivät pois. Kun lapsilta kysyttiin syytä, kävi ilmi, että pojan leikkiminen oli niin rajua että häntä pelättiin. Lapset uskoivat, että jos joku olisi valvomassa lasten leikkejä, poikakin vähitellen rauhoittuisi ja häntä ei tarvitsisi pelätä. Kenelläkään ei vain tuntunut olevan aikaa valvoa lasten leikkejä niin tarkasti, että tilannetta voitaisiin muuttaa. Mutta pelkkä tietoisuus siitä, että jotain saattoi olla tehtävissä muutti muitten lasten suhtautumista. Muksahduksia ja törmäilyjä ei enää pelätty niin paljon, että poika olisi jäänyt täysin yksin.