"Älkää tulko tuollaiseksi kuin äitinne"

Mä olen masentuneen äidin lapsi. Hän kävi vuosikymmenet terapiassa, söi lääkkeitä mutta sairastui aina muutaman vuoden välein psykoosiin. On turha sanoakkaan ettei se vaikuttaisi ja olisi lapselle kamalaa. Toivon että isälläni olisi ollut rohkeutta erota ja jäädä yh-isäksi ja kasvattaa minut yksin. Varmasti olisi ollut miljoona kertaa parempi ratkaisu kuin pitää ydinperhe kasassa. MUistan aina kuinka hyvin pärjättiin ja kuinka kivaa meillä oli isän kanssa kaksin kun äiti joskus oli 2 viikkoa sairaalassa mutta sitten se elämä muuttui taas paskaksi kun hän tuli kotiin.

Kuulosta siltä, että oikeasti lastensuojelutoimista voisi olla teille apua. Ei äidin vaikean masennuksen katselu ja siitä syyllistyminen ole lapsille oikein. Lapsi ajattelee, että kunhan hän olisi kiltimpi, helpompi, fiksumpi, äiti jaksaisi paremmin. 

Ole itse yhteydessä perheneuvolaan ja kysy apua. Esim. perhetyöntekijää, tukiperhettä.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 08:50"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 08:31"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 07:24"]

Lasten silmissä puolison vähättely on ehkä pahinta mitä voi puolisolle tehdä. Yleensä tämä on naisten heiniä, ei ole harvinaista että naiset haukkuu miehiään lasten kuullen.

[/quote]

joo niin varmaan on harvinaista. Mä jouduin koko lapsuuteni kotona kuuntelemaan kuinka isä vähätteli naisia ja äidin taitoja omiin taitoihinsa ja ylivertaisiin kykyihinsä nähden. Kuulin kaikki sovinistiset naisvitsit sekä häneltä, että ystäviltään. Oli sitten kiva yrittää kasvaa siinä terveitsetuntoiseksi aikuiseksi, kun koko lapsuutensa oli joutunut kuulemaan kuinka paljon huonompia naiset on kaikessa. Nimenomaan äitiä vähättelemällä hän sen aina ilmaisi. Eikä todellakaan ollut mikään harvinaisuus Suomessa tältä osin!

[/quote]

Niinpä. Kuinka tavallisia on mm. miesten yleistävät puheet siitä miten naiset ovat esim. surkeita kuskeja (vaikka onnettomuustilastot kuinka sanoo toista) ja herkkuja mättäviä ylipainoisia lehmiä (miesten ylipaino on yleisempää) jne.

[/quote]

Mä muistan isäni nauraneen äidin ajotaidoille, päättelykyvylle asiassa kuin asiassa, sille että naiset eivät ole maailmanhistoriassa saavuttaneet mitään merkittävää (tätä toisteli todella usein), sille että naiset ovat matemaattisesti lahjattomia ja eksyvät helpommin kuin miehet. Lisäksi muistan hänen piikitelleen äitiä vanhenemisesta ja vitsailleen uudelleen ja uudelleen "nuorempaan vaihtamisesta". Silti isä ei ollut mikään ilkimys, toi oli vaan huumoria. Se kuitenkin satutti naiseksi kasvavaa tytärtä ja on lisäksi erittäin yleistä, etenkin maaseudulla edelleen. 

Minkä ikäisiä lapset ovat? Jos ovat jo niin isoja että pärjäävät ilman hoitajaa, niin kyllä varmasti pystyvät ymmärtämään sairauttasi jos annat heille mahdollisuuden. Paranemista!

Onko teidän paikkakunnalla kriisikeskusta? Jos on, ota ihmeessä yhteyttä sinne ja varaa aika pariskunnan yhteiselle käynnille!

Tuo lapsille toisen vanhemman mollaaminen ei kylläkään satuta vain sitä mollattavaa vanhempaa. Se kohdistuu mitä suurimmassa määrin myös lapsiin.

Mutta tukiperhe tai tukihenkilö voisi esimerkiksi olla ihan fiksu ratkaisu. Saisitte kumpikin vähän hengähtää vlillä.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 08:28"]Tiedän kyllä sen,että vaikuttaa lapsiin. Mutta pelkällä tahdonvoimalla on vaikeaa saada itsensä kuntoon. Vaatimus pakkoparantumisesta ajaa ahtaalle. Äärimmillään olen täynnä itsetuhoisia ajatuksia : parempi heillä olisi ilman minua. Miehen sanomisen jälkeen yritin pakottaa itseni toimimaan normaalisti. Kuitenkin voimat loppuivat välittömästi,kun sain lapset laitettua nukkumaan. Romahdin. Tänään on kai pakko yrittää,esittää tervettä perheen edessä. Lupa romahtaa on vasta,kun lapset ja mies nukkumassa. En tiedä onnistuuko tämmöinen esittäminen. Mitä jos ei? Millä mieheni sitten uhkailee?
[/quote]

Sun ei tarvi esittää mitään! Se on paljon vahingollisempaa lapsille kuin totuuden kertominen. Me saatiin mun masennuksen aikaan perheneuvolan ja mtt:n yhteistyönä toteutettu perheinterventio. Ehkä siitä olis apua teillekin? Lapsille piti kertoa suoraan (ikätaso tietysti huomioiden), että äidillä on nyt tällainen juttu että aina ei jaksa ja joskus itkettää mut se ei ole lasten syytä ja se menee ohi. Työntekijät jutteli vielä kaikkien lasten kans erikseenkin.

Up

2

2