Miks mummot tyrkyttää ruokaa ja pullaa jatkuvasti?

Vierailija kirjoitti:

Eivät ole oppineet osoittamaan rakkauden ja välittämisen tunteita normaaleilla tavoilla (puheella, eleillä, käytöksellä, huomioimisella). Joillekin ruoka on sairaalloisesti ainoa tapa mitä osaavat. Ja pahimmissa tapauksissa pienten lasten ylensyöttämistä pahoinvointiin ja vatsakipuihin asti. Ja marttyyrikäytöstä, jos sairaaseen käytökseen puuttuu tai suostu vetämään överisti ruokaa ja herkkuja.

On hyvä opetella osoittamaan rakkautta ja antamaan positiivista huomiota ihan normaalisti. Eikä tehdä ruuasta tunneasiaa, pahimmassa tapauksessa ahdistavaa riitakapulaa. Ruoka on ruokaa ja tunteet ovat tunteita.

Tuon ajan ihmisillä ei ole niin hyviä tunnetaitoja.

Eipä nämä nykyajan miniöiden tunnetaidotkaan aina niin huippuluokkaa tunnu olevan, tiedoksi vaan...

Meillä vaari ärähti mummo "noh noh, ei määräänsä enempää"

Minä en myös käy erään ihmisen luona kun tuputus hirveää. Kerran jo suutuin asiasta mutta homma jatkui. Itse ei syö käydessään mitään

*mummolle*

Vierailija kirjoitti:

Samoten tyrkytetään marjoja mukaan ja ruokaa. Kerran kun sanoo, ei. Nii ei ymmärretä. Kuulemma ”ylenkatson tarjottavia”

No miksei mikään kelpaa? Vaikka ne marjat? Tulisi mummolle parempi mieli.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin käymisen mummolla ton takia kun ei uskonut. Ja hänellä ei oo dementiaa että sekunnissa unohtais mitä oon sanonu , en ota kiitos. Ota ota näitä on niin kiva syödä eikö vaan?

Voi voi. Ajattele nyt, mummo siellä miettii, että onko hän tehnyt- tai sanonut jotakin pahaa, kun se xxx lopetti käymisen. Rakastan niin sitä lapsukaista, mutta täällä nyt ihan yksinään saan istua 😢

Mummot ovat vieraanvaraisia ja haluavat hemmotella vieraitaan.

Mitä pahaa siinä on?

Tosin, sitä esiintyy myös nuoremmilla, eikä ole sukupuolisidonnainen.

Mun miesystävä on innokas leipoja ja kokki ja aina tyrkyttämässä, haluaisinko syödä sitä ja tätä.

Samoin nuori työkaveri (nainen) tuo aina leipomuksiaan töihin. Ja nyt kaikki okt asujat tyrkyttävät omeniaan.

Minusta empatia ja vieraanvaraisuus on ihana piirre ihmisessä.

Se tuntuu yllättävän pahalta jos vieraalle ei kelpaa mikään.

Olisipa mummo vielä elossa. Söisin tyytyväisenä pullia ja kuuntelisin juttujaan

Ruoan tarjoaminen on vanha perinne, kun yhteiskunta eli pääosin maataloudesta. Oma mummoni totesi  ettei "tästä talosta koskaan lähdetä syömättä" vaikka minulla oli esimerkiksi työpaikan kokous illalla kotona.

Tapa on peräisin agraariyhteiskunnasta, jossa oli talon kunnia-asia tarjota ruokaa vieraille - opetelkaa historiaa ja kunnioittakaa vanhustenne tapoja, eivät ne niillä pahaa tarkoita

Koska nykymummot elivät aikaa jolloin se oli heidän tehtävä eli ruokkia ihmisiä.

Myös varmaan se vaikuttaa he elivät pula-aikaa?

Ruokaa tyrkyttäviä pappoja en ole koskaan tavannutkaan.

Ylipäätänsä vanhuksilla ne sukupuoliroolit ovat aika suuria jota on vaikea ymmärtää nykyaikuisilla.

Vierailija kirjoitti:

Se tuntuu yllättävän pahalta jos vieraalle ei kelpaa mikään.

se on moukkamaisuutta

Vierailija kirjoitti:

Lopetin käymisen mummolla ton takia kun ei uskonut. Ja hänellä ei oo dementiaa että sekunnissa unohtais mitä oon sanonu , en ota kiitos. Ota ota näitä on niin kiva syödä eikö vaan?

Kamala olet. Mummot tuputtaa rakkaudesta, ei ilkeyttään. Olisit sanonut ettet jaksa nyt mutta otat pullat mielelläsi mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tuntuu yllättävän pahalta jos vieraalle ei kelpaa mikään.

se on moukkamaisuutta

Tyrkyttäminen on huonoa viraanvaraisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Syökää ihmeessä mummin voilla, täysmaidolla ja sokerilla leivottuja herkullisia pullia. Kaupoista saa vain glukoosifruktoosisiirapilla ja palmuöljyllä värkättyjä pullien irvikuvia.

Totta kai. Mutta miksi mummoille ei kelpaa "ei juuri nyt kiitos"? Miksi tyrkytetään, laitetaan lautaselle vaikka väkisin, tai loukkaannutaan?

Oma ruoka-aikatauluni on klo 12 lounas, klo 18 illallinen. Erittäin harvoin kolmas ateria tai joku välipala. Oikein mielelläni syön hyvää itse tehtyä pullaa, mutta en jos olen fyysisesti jo täynnä.

Omat isovanhempani ovat jo kuolleet mutta miehen mummolassa aikataulu on: klo 7-8 aamupala, klo 10 aamukahvi ja pullaa, klo 12 lounas, klo 14 iltapäiväkahvi ja pullaa, klo 16 vielä kahvia ja vaikkapa piirakkaa, klo 18-19 illallinen ja jälkiruoka. En fyysisesti pysty ottamaan joka kerta ruokaa kun sitä siellä tyrkytetään, vaikka olisi kuinka hyvää.

Sukupolvien ero, ennen ja YHÄ monissa muissa vanhoissa ja vieraanvaraisissa kulttuureissa ruoan ns. tyrkyttäminen on normaalia ja osoitus toisesta välittämisestä.

Viisas ihminen osaa laittaa asian suhteisiin ja toimii kypsästi ja toista kunnioittaen.

Oman mielipiteen voi sanoa erittäin kohteliaasti, epäsuorasti ja huumorillakin. Ei pidä loukata ketään, varsinkin ihmistä joka välittää sinusta.

Mitään ei ole pakko syödä, ja ottaa, mutta viisas pärjää tilanteessa kuin tilanteessa kasvojaan menttämättä.

Suosittelen matkailua, se avartaa ja opettaa, jos on uteliaisuutta oppia ja oivaltaa.

Keskustelun taso on masentava ja huomaa että Suomessa ollaan, jos joku alkaisi arvostella minua tai pulliaini vaikken olekaan "mummo", niin pyytaisin tuomaan omat syötävät ensi kerralla tai viemään koko porukan kahvilaan ja hänen piikkiinsä.

Äitini ei tyrkyty. Kun mukulat menee sinne niin siellä ei ole mitään.

Jos on ruoka- tai kahvia-aika, ja muutkin syö, niin en kieltäytyis, vaan maistaisin ainakin ja kehuisin ja kiittäisin, kuinka oli hyvää. Mutta ruoka-aikojen ulkopuolella sellainen jatkuva välipalojen tuputtaminen ei ole mukavaa, kun sitten ei tule nälkä oikein ollenkaan. Sanoisin, että nyt ei ole ruoka-aika ja sitten ei maistu ruoka, jos koko ajan syö välipalaa. Tästä välipalojen tarjoilusta minulla on kokemusta, ja kun ne oli sellaisia jo tehtyjä pieniä annoksia, niin tietysti tämä tarjoaja pahoitti mielensä, jos sanoi ei kiitos, tai useimmiten ne söin, mutta tuli just sellainen täysi olo koko ajan. Saattoi johtua siitä, että hän itse söi niitä välipaloja, ja ajatteli, että voi itsekin syödä kun tarjoaa toisillekin. Mutta edesmennyt, niin ei ole enää tätä ongelmaa.

Hevon kukkua tuo aloitus!

Olen mummo eikä meillä leivota pullaa eikä muita vehnätekeleitä, eikä osteta kaupastakaan. Ruisleipää syödään ja joskus moniviljasämpylöitä. Samoja tarjotaan lapsille ja lastenlapsille kun käyvät. Kovimmilla helteillä annettiin kyllä jäätelöt pakkasesta.

Miniät leipovat sitten senkin edestä ja kovin ovat pulskassa kunnossa.

Onneksi lastenlapset ovat pysyneet hoikkina, ainakin tähän asti.

Terveisin hoikka isoäiti.