Miks mummot tyrkyttää ruokaa ja pullaa jatkuvasti?

Lopetin käymisen mummolla ton takia kun ei uskonut. Ja hänellä ei oo dementiaa että sekunnissa unohtais mitä oon sanonu , en ota kiitos. Ota ota näitä on niin kiva syödä eikö vaan?

Ja tää mummo käyttää rasvaa ihan hillittömän paljon sen ruoissa ja leivoksissa. Ruuissa? Entiiä mut joo

Se on tapa osoittaa välittämistä, älkää loukkaantuko. Syökää hiukan jotain ja koska ehditte juuri syödä ruuan ennen tuloa niin enempää ei maistu, mutta nuo pullat näyttävät kyllä tosi hyviltä, saisiko yhden kotiin viemiseksi ;)

Koska mummot on vähän tärähtäneitä.

Musta tuntuu et mummoilla on joku pakkomielle pulliin ku aina on vääntöä siitä syökö niitä.

Ja tämä jopa vähän suuttui ku ei syöny yhtään.

Mummo en ole mutta mikään ei vitu…. enempää kuin se ettei tarjoilut kahvipöydässä kelpaa, näykitään jotain olematonta kuin ruttoa peläten, kahvin juominenkin on jotain ihmeellistä teatteria.

Mieti tilanne niinpäin, jos itse olisit leiponut jotain bravuuria vieraalle ja hän vain nyrpistelee nenäänsä. Tai jos olisit ostanut kaupasta omat suosikkiherkut tarjottavaksi, eikä kävijälle kelpaakaan mikään.

He ovat itse olleet lapsena nälissään, eivätkä ymmärrä että nykyään elintaso on noussut ja lapset saa ruokaa kotona.

Ja suuttuvat, jos ei kelpaa. Ja tenttaavat, onko pullat varmasti syöty. Ja tuovat, vaikka sanotaan, ettei haluta pullaa.

Samoten tyrkytetään marjoja mukaan ja ruokaa. Kerran kun sanoo, ei. Nii ei ymmärretä. Kuulemma ”ylenkatson tarjottavia”

Jos sä teet jotain, tekeekö kaikki nuoret niin? Kuten esim. yleistää. Jos sun mummos tekee jotain, tekeekö kaikki vanhat ladyt niin?

Käytöstavoissa on korjaamista molemmin puolin. Mummo lopettaa väkisin tyrkyttämisen ja lapsenlapsi ei täysin kieltäydy tarjottavista. Unelmatapauksessa lapsen vanhemmat voisivat käydä rakentavan keskustelun kummankin kanssa.

Mun mummo oli tosi nuuka yhä eläessään ja tarjosi korkeintaan pari marie keksiä kun kylässä kävi. Koskaan ei tuputtanut pullaa tai ruokaa.

Toista mummoani en koskaan olekkaan tuntenut, kuoli ennen syntymääni joten en tiedä millainen hän olisi ollut asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Käytöstavoissa on korjaamista molemmin puolin. Mummo lopettaa väkisin tyrkyttämisen ja lapsenlapsi ei täysin kieltäydy tarjottavista. Unelmatapauksessa lapsen vanhemmat voisivat käydä rakentavan keskustelun kummankin kanssa.

Mummon joka on aina oikeassa kanssa? Tyrkyttäminen vaa lisääntyy, kun sille annetaan lupa. Hampaat tippuu lapselta suusta, kun kokoajan syötetään jotain.

Oma isoäitini tyrkyttää ruokaa ja sitten valittaa ylipainostani. Ristiriitainen persoona.

Tuo on mummojen sukupolven naisten tapa osoittaa rakkautta. He eivät ole oppineet sanomaan: "Minä rakastan sinua." Sen sijaan he yrittävät sanoa sen tyrkyttämällä hyvää ruokaa.

Tyrkyttäminen on ikävää. Ymmärrän kyllä, että jos vieraita käy harvakseltaan, niin niille on mukava saada tarjota jotain. Tietysti olisi hyvä sen verran opetella tuntemaan vieraitaan, että tietäisi, mikä heille maistuu vai ei mikään. Voisi sitten olla kohtelias ja kysyä, otatko teetä tai kahvia jos keitän ja uskoa, jos toinen sanoo että ei kiitos. Se on vaan perinteinen tapa, että kun tulee joku käymään, niin istutaan alas ja juodaan kahvia ja sen tilalle on vaikea keksiä mitään.

Syökää ihmeessä mummin voilla, täysmaidolla ja sokerilla leivottuja herkullisia pullia. Kaupoista saa vain glukoosifruktoosisiirapilla ja palmuöljyllä värkättyjä pullien irvikuvia.

Eivät ole oppineet osoittamaan rakkauden ja välittämisen tunteita normaaleilla tavoilla (puheella, eleillä, käytöksellä, huomioimisella). Joillekin ruoka on sairaalloisesti ainoa tapa mitä osaavat. Ja pahimmissa tapauksissa pienten lasten ylensyöttämistä pahoinvointiin ja vatsakipuihin asti. Ja marttyyrikäytöstä, jos sairaaseen käytökseen puuttuu tai suostu vetämään överisti ruokaa ja herkkuja.

On hyvä opetella osoittamaan rakkautta ja antamaan positiivista huomiota ihan normaalisti. Eikä tehdä ruuasta tunneasiaa, pahimmassa tapauksessa ahdistavaa riitakapulaa. Ruoka on ruokaa ja tunteet ovat tunteita.

Tuon ajan ihmisillä ei ole niin hyviä tunnetaitoja.

Vierailija kirjoitti:

Oma isoäitini tyrkyttää ruokaa ja sitten valittaa ylipainostani. Ristiriitainen persoona.

Ennen vanhaan ei ole kotona yksikseen syöpötelty ja juopoteltu, mutta kylään tultaessa on tarjottu herkkuja ja nautittu niistä kiitollisena. Nykyään on kääntynyt päälaelleen tämä, jokainen on niin tarkka syömisistään, että inhottaa syödä jos on aavistuksen vääränlaista tarjolla.