Suunnitteleeko muiden 6-7-vuotiaat jo aikuisuuttaan?

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi oli pienenä samanlainen, nyt 13v. Aikoo muuttaa pois kotoo 16v. On jo ilmoittanut, mitä huonekaluja ottaa mukaansa. Sen tyylinen tyttö, että varmaan tekeekin niin. Vahvat näkemykset muutenkin asioihin. Älykäs ja rauhallinen ihminen. Vanha sielu?

Millainen kehitysvammmainen haluaa nuorena pois kotoa? Ei ole ihan terve lapsi tuollainen.

Meillä suunnittelee jo eläkepäiviään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä siis tämä ei ole vaan satunnaista, vaan tuntuu olleen varmaan jo vuoden puheissa monta kertaa viikossa. Mietti muun muassa yhdessä vaiheessa kovasti, että mistä tietää mihin taloon voi muuttaa ja miten uuden kodin saa. Piti sitten selittää kaikki alkaen siitä, että ihmisia muuttaa, uusia taloja rakennettaan, koteja voi vuokrata ja ostaa. Ja sekin piti selittää miten töissä käymisen lisäksi voi myös pankista lainata rahaa.

Tuntuu olevan tosi perusteelliset pohdinnat miten tämä aikuisuus hoidetaan.

t. ap

Ap ei ole antanut lastensa olla lapsia. Siitä tässä on kyse. Melko huolestuttavaa.

Lapset oppii esimerkistä. Esim perheen raha-asioita ei pitäisi pohtia lasten kuulleen, eikä myöskään työstressiä, jne.

Onpa ankeaa. Ei kaikilla perheillä raha-asiat ole yhtä kuin = vaikeaa ja ongelmia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä siis tämä ei ole vaan satunnaista, vaan tuntuu olleen varmaan jo vuoden puheissa monta kertaa viikossa. Mietti muun muassa yhdessä vaiheessa kovasti, että mistä tietää mihin taloon voi muuttaa ja miten uuden kodin saa. Piti sitten selittää kaikki alkaen siitä, että ihmisia muuttaa, uusia taloja rakennettaan, koteja voi vuokrata ja ostaa. Ja sekin piti selittää miten töissä käymisen lisäksi voi myös pankista lainata rahaa.

Tuntuu olevan tosi perusteelliset pohdinnat miten tämä aikuisuus hoidetaan.

t. ap

Ap ei ole antanut lastensa olla lapsia. Siitä tässä on kyse. Melko huolestuttavaa.

Ei välttis! Lapsia on erilaisia ja perheitä! En minä ainakaan havainnut noissa ap:n kuvauksissa ahdistusta lapsella, vaan jotain täysin muuta. On innoissaan, kun saa aikanaan ottaa vastuuta! Sehän on hieno piirre lapsessa. Vaikka voikin aikanaan tulla vielä yllätyksiä siihen, että miltä se sitten tuntuu (tylsempää, kuin kuvitteli? ;) )

Joo on saanut olla lapsi ja onkin. Ei olla näitä lapselle puhuttu, mutta jostain keksinyt nyt tämän muuttohomman. Ehkä jostain lasten ohjelmasta tai siitä, kun kaveri muutti tai sitten siitä, kun kerroin miten muutettiin, kun hän oli pieni. (Jota ei siis itse muuta.) On kovin innostunut muuttoajatuksesta, koska se kuulostaa ilmeisesti jännältä, että voisi asua erilaisissa kodeissa ja välillä yrittää suostutella meitä muuttamaan jo nyt. Muutenkin sellainen lapsi, joka miettii ja suunnittelee asioita mielessään paljon.

Tätä kirjoittaessani muistan, että alakouluikäisenä olin itsekin kovin innostunut vanhempieni suunnitelmista muuttaa. Olisin halunnut muuttaa jokaiseen taloon, jota kävimme katsomassa. Pieneksi pettymykseksi emme sitten koskaan muuttaneet, vaikka jälkikäteen ajatellen huomaan, että meidän silloin talo tosiaan oli meille järkevämpi kuin ne mitä kävimme katsomassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä siis tämä ei ole vaan satunnaista, vaan tuntuu olleen varmaan jo vuoden puheissa monta kertaa viikossa. Mietti muun muassa yhdessä vaiheessa kovasti, että mistä tietää mihin taloon voi muuttaa ja miten uuden kodin saa. Piti sitten selittää kaikki alkaen siitä, että ihmisia muuttaa, uusia taloja rakennettaan, koteja voi vuokrata ja ostaa. Ja sekin piti selittää miten töissä käymisen lisäksi voi myös pankista lainata rahaa.

Tuntuu olevan tosi perusteelliset pohdinnat miten tämä aikuisuus hoidetaan.

t. ap

Ap ei ole antanut lastensa olla lapsia. Siitä tässä on kyse. Melko huolestuttavaa.

Ei välttis! Lapsia on erilaisia ja perheitä! En minä ainakaan havainnut noissa ap:n kuvauksissa ahdistusta lapsella, vaan jotain täysin muuta. On innoissaan, kun saa aikanaan ottaa vastuuta! Sehän on hieno piirre lapsessa. Vaikka voikin aikanaan tulla vielä yllätyksiä siihen, että miltä se sitten tuntuu (tylsempää, kuin kuvitteli? ;) )

Joo on saanut olla lapsi ja onkin. Ei olla näitä lapselle puhuttu, mutta jostain keksinyt nyt tämän muuttohomman. Ehkä jostain lasten ohjelmasta tai siitä, kun kaveri muutti tai sitten siitä, kun kerroin miten muutettiin, kun hän oli pieni. (Jota ei siis itse muuta.) On kovin innostunut muuttoajatuksesta, koska se kuulostaa ilmeisesti jännältä, että voisi asua erilaisissa kodeissa ja välillä yrittää suostutella meitä muuttamaan jo nyt. Muutenkin sellainen lapsi, joka miettii ja suunnittelee asioita mielessään paljon.

Tätä kirjoittaessani muistan, että alakouluikäisenä olin itsekin kovin innostunut vanhempieni suunnitelmista muuttaa. Olisin halunnut muuttaa jokaiseen taloon, jota kävimme katsomassa. Pieneksi pettymykseksi emme sitten koskaan muuttaneet, vaikka jälkikäteen ajatellen huomaan, että meidän silloin talo tosiaan oli meille järkevämpi kuin ne mitä kävimme katsomassa.

Edellinen oli siis ap.

Vierailija kirjoitti:

Joo suunnittelee. Aviomieheksi on jo valittu naapurinpoika. Poika ei vain taida vielä tietää asiasta.

Juu, puoliso on myös valittu eskarikavereista. Epäilen myös, että kaveri ei vielä tiedä asiasta:D

t. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä siis tämä ei ole vaan satunnaista, vaan tuntuu olleen varmaan jo vuoden puheissa monta kertaa viikossa. Mietti muun muassa yhdessä vaiheessa kovasti, että mistä tietää mihin taloon voi muuttaa ja miten uuden kodin saa. Piti sitten selittää kaikki alkaen siitä, että ihmisia muuttaa, uusia taloja rakennettaan, koteja voi vuokrata ja ostaa. Ja sekin piti selittää miten töissä käymisen lisäksi voi myös pankista lainata rahaa.

Tuntuu olevan tosi perusteelliset pohdinnat miten tämä aikuisuus hoidetaan.

t. ap

Ap ei ole antanut lastensa olla lapsia. Siitä tässä on kyse. Melko huolestuttavaa.

Lapset oppii esimerkistä. Esim perheen raha-asioita ei pitäisi pohtia lasten kuulleen, eikä myöskään työstressiä, jne.

Ei vaan nimenomaan niistäkin pitää keskustella lasten kuullen. Näinhän lapsi oppii käsittelemään rahaa jne. ja ymmärtää sen arvon. Esimerkiksi lapsen on helppo käsittää, että nyt rahat riittää vain joko auton vaihtamiseen tai lomamatkaan, ei kumpaankin. Pitää valita. Lapsi alkaa sitten hahmottamaan samoja valintatilanteita omassa arjessa: jos haluan tuon lelun, minun pitää jättää lauantaipussi ostamatta viitenä viikonloppuna.

No, kyllä 7-vuotias poikani kovasti suunnitteli aikuisuuttaan.

Oli jopa menossa luokkatoverin kanssa naimisiin.

No, unohtui yhtä pian kuin alkoikin.

Täyttää kohta 13 ja pikkupoika on edelleen.

Meillä lapsi on suunnitellut, että muuttavat parhaan kaverinsa kanssa aikuisina yhteen ja ottavat paljon lemmikkejä. Paljon järkevämmät jutut ja suunnitelmat, kuin teidän lapsilla, jotka intoilevat joistain pojista itselleen elämäntovereita. Varmaan monikin nuori asuisi nuorena mieluummin parhaan kaverinsa kanssa, kuin minkään miehen tai pojan. Meinaan jos hyviä ystäviä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai. Sitähän leikkikin on, sen tutkimista kuka on ja kuka haluaa olla.

Ei mun leikit ainakaan aikoinaan olleet, vaan sellaisia, mikä tekeminen ja leikki on hauskinta ja mistä nauttii milloinkin eniten.

No minä satuin nauttimaan esimerkiksi leikistä, jossa olin työpöydän ääressä johtaja ja soitin muille johtajille, pidin kalenteria ja päiväkirjaa ja tilejä. Kyllä muistan että minulla oli ihan selkeä ajatus siinä samalla, että haluan johtajaksi ja järjestää asioita. Silti se oli leikki joka oli hauska ja josta nautin. Olin noin viiden-kuuden.

Mun lapsi ilmoitti jo 11-vuotiaana, että ottaa aikuisena koiran. Meillä siis on ollut koira, johtunee siitä. Yläasteella hän ilmoitti, mihin kaupunkiin lähtee opiskelemaan ja mitä alaa. Ollaan aina puhuttu että mikä hänestä tulee isona, se on tietysti muuttunut monta kertaa. On puhuttu jo nuorena, mitä saan palkkaa, ja minkä hintainen kenenkin talo on. Sehän on vain hyvä että hän tietää, että tuollaiseen elintasoon pitää tehdä tuollaista työtä ja opiskella tutkinto. Hänen kanssaan eri ole koskaan tarvinnut perusteella, miksi meillä ei ole kalliimpi auto, tai miksi hänenkin kannattaa opiskella. Ei rahasta puhuminen tarkoita että siitä olisi pula. Olen aika antanut sen kuvan, että meillä on rahaa sopivasti, eikä meiltä puutu mitään tarpeellista. Silloinkin jos itsellä on vähän huolettanut.

Toiset on onnellisia kun heillä on asiat suunniteltu ja kartoitettu. Kaikki ei ole tutkimusmatkailijoita, jotka lähtee merelle tietämättä, onko siellä vastarantaa.