Miten rakastua omaan mieheensä uudestaan?

Muistele päivittäin sitä hetkeä ja tunnetta, kun rakastuit mieheesi.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 22:48"]

Muistele päivittäin sitä hetkeä ja tunnetta, kun rakastuit mieheesi.

[/quote]

Siitä on niin kauan, etten meinaa enää muistaa... No olen minä oikeasti vähän yrittänyt sitä. Täytyy yrittää enemmän ja keskittyä vain omaan mieheen eikä katsella ollenkaan ympärille.

ap.

Tee niinkuin minä. Jätä miehesi ja kadu myöhemmin. Et saa takaisin.

Tahdon asia.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 23:00"]

Tee niinkuin minä. Jätä miehesi ja kadu myöhemmin. Et saa takaisin.

[/quote]

Tätä olenkin miettinyt, että jos eroaisin, niin ei menisi kuin kaksi kuukautta, niin katuisin. Siinä onkin yksi syy, miksi en eroa. Tunnen itseni niin hyvin. On se vain ihme, kun pitää haikailla sitä mitä ei ole ja sitten kun se on, niin haikailee taas sitä jotain muuta.

ap.

mieti kuin huumaavalta mies tuntui alussa. mieti sitä rakastumisen tunnetta kun mahassa kipristi ja silmät sumeni. päätä rakastua samanlailla toisen kerran

Kyllä haluaisin minäkin tietää.. Katson miestäni ja hän on mielestäni edelleen komea jne. mutta silti fiilikset on aika olemattomat. Paljon riitoja, hankaluuksia, seksielämää ei juuri ole eikä se oikein toimi muutenkaan. Huokaus... Erotakaan ei haluaisi, ilmeisesti kumpikaan. Mutta tulee vaan mieleen, että tässäkö tämä oli? Rakkauselämä ohi reilusti alle 40-vuotiaana.

Meillä palasi rakkaus uudestaan, mutta erilaisena. Kun mentiin naimisiin, oltiin palavasti rakastuneita. Molemmat palvoi toisen kehoa ja ulkonäköä ja sitä että toinen oli niin erilainen kuin itse. Tuntui että täydensimme toisiamme täydellisesti: mies rauhallinen, minä tulinen; mies käytännöllinen, minä haaveilija jne. Seksi oli kuumaa kiihkoa.

Mutta sitten jossain 3-4 vuotta naimisissa oltuamme, kun oli jo 2 lastakin tehty, asiat alkoi muuttua. Molempia alkoi ärsyttää toisessa juuri ne samat asiat joihin oli ihastunut. Esim. miehen "rauhallisuus" olikin minusta yhtäkkiä ärsyttävää saamatonta ja ämmämäistä nyhveröyttä, ja käytännöllisyys mielikuvituksen ja ehkä älynkin puutetta. Seksikään ei oikein kovin usein kiinnostanut ja sitä harrastettiin lähinnä velvollisuudentunteesta. Kun kuuluu kun kerran aviopari ollaan.

Meillä tuollainen vaihe meni kuitenkin ohi. Emme ikinä harkinneet eroa moisen takia, kun oli luvattu että kunne skuolema erottaa. Minä ajattelin että on ihan ok jos elämme ilman suuria tunteita yhdessä lopun ikää, että kyllä siihen sopeutuu. Mutta jossain vaiheessa tunteet palasivat, mutta kypsempinä ja syvempinä. Ei sellainen rakastumisen huuma palannut, mutta äärimmäisen syvä kunnioittava rakkaus, jonkinlainen sielunkumppanuus joka ei enää ole riippuvainen toisen pintatason asioista, ei ulkonäöstä eikä edes luonteen pintapiirteistä. Seksi ei ole enää kuumaa kiimaa, mutta se on erittäin nautittavaa, luonnollista ja rentoa ja lämmintä, sekin täynnä toisen kunnioittamista ja arvostusta. 14 vuotta on oltu naimisissa ja onnellisia nyt.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 23:11"]

Kyllä haluaisin minäkin tietää.. Katson miestäni ja hän on mielestäni edelleen komea jne. mutta silti fiilikset on aika olemattomat. Paljon riitoja, hankaluuksia, seksielämää ei juuri ole eikä se oikein toimi muutenkaan. Huokaus... Erotakaan ei haluaisi, ilmeisesti kumpikaan. Mutta tulee vaan mieleen, että tässäkö tämä oli? Rakkauselämä ohi reilusti alle 40-vuotiaana.

[/quote]

Niinpä.

Vähän säikähdin, kun oltiin vuosien tauon jälkeen yhdessä viettämässä iltaa kaupungilla ja ajattelin, että ehkä humalassa sytyttää taas kunnolla, mutta ei. Edes humalassa ei tullutkaan mitään suurempia himoja miestä kohtaan. Yleensä, kun alkoholi nostattaa ne halut ja himot pintaan. Mutta en luovuta. Pakko tuolla jossain on kyteä se rakkaus.

ap.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 23:22"]

Meillä palasi rakkaus uudestaan, mutta erilaisena. Kun mentiin naimisiin, oltiin palavasti rakastuneita. Molemmat palvoi toisen kehoa ja ulkonäköä ja sitä että toinen oli niin erilainen kuin itse. Tuntui että täydensimme toisiamme täydellisesti: mies rauhallinen, minä tulinen; mies käytännöllinen, minä haaveilija jne. Seksi oli kuumaa kiihkoa.

Mutta sitten jossain 3-4 vuotta naimisissa oltuamme, kun oli jo 2 lastakin tehty, asiat alkoi muuttua. Molempia alkoi ärsyttää toisessa juuri ne samat asiat joihin oli ihastunut. Esim. miehen "rauhallisuus" olikin minusta yhtäkkiä ärsyttävää saamatonta ja ämmämäistä nyhveröyttä, ja käytännöllisyys mielikuvituksen ja ehkä älynkin puutetta. Seksikään ei oikein kovin usein kiinnostanut ja sitä harrastettiin lähinnä velvollisuudentunteesta. Kun kuuluu kun kerran aviopari ollaan.

Meillä tuollainen vaihe meni kuitenkin ohi. Emme ikinä harkinneet eroa moisen takia, kun oli luvattu että kunne skuolema erottaa. Minä ajattelin että on ihan ok jos elämme ilman suuria tunteita yhdessä lopun ikää, että kyllä siihen sopeutuu. Mutta jossain vaiheessa tunteet palasivat, mutta kypsempinä ja syvempinä. Ei sellainen rakastumisen huuma palannut, mutta äärimmäisen syvä kunnioittava rakkaus, jonkinlainen sielunkumppanuus joka ei enää ole riippuvainen toisen pintatason asioista, ei ulkonäöstä eikä edes luonteen pintapiirteistä. Seksi ei ole enää kuumaa kiimaa, mutta se on erittäin nautittavaa, luonnollista ja rentoa ja lämmintä, sekin täynnä toisen kunnioittamista ja arvostusta. 14 vuotta on oltu naimisissa ja onnellisia nyt.

[/quote]

Kiva kuulla, että on hyvin käynyt. Toivon niin hartaasti, että minäkin pääsisin pian yli tästä. Meilläkin avioliittoa takana jo 10v. Oltiin nuoria kun mentiin naimisiin ja ollaan eletty ja kasvettu yhdessä nuorista aikuisiksi. Kai nämä vaihtelevat tunteet kuuluu pitkään suhteeseen...

ap.

No, kun ikää tulee, niin ihan timmikunnossa ja nuoruuden mitoissa ei vain pysy. Tai pystyykö sinä? Minä en.

Oikeastaan alan hyväksyäkin sen.

Mihin miehessäsi rakastuit? Tiimmiinvatsalihaksistoon? Siihen poikamaiseen  innokkuuteen?

Miten olette muuttuneet ? 

Voisiko kohdata uudelleen, sellaisena jo vähän erilaisena kuin aiemmin...

Antaa tilaa, ottaa tilaa. Viikko ilman miestä? Tuleeko jotain ikävän tunnetta?

Yrittääkö miehesi liikaa? ...ehkä huomaa sinun tarkkailutilasi ja yrittää siksi. Voisitte siitä varmaan jutella.

Itsestä Huolenpito ja harrastukset ja kaeveriitbcoisivat olla se ratkaisu sinulle. Ottaisit nytomaa tilaa ja sen oman miehen arvon voi sitten nähdä ehkä,paremmin, ehkä.

Uudelleen rakastuminen ja rakastaminen. On mahdollista, kun antaa mahdollisuuden . Uskaltaa hyväksyä muutoksen. Ei kaikki ole niinkuin silloin ennen. Suhdekin muuttuu ja siitä voisi uskaltaa hakea uusia syvyyksiin ja uusia juonteita. Mutta...jos miehelläsi on pelko, että jätät, niin uudenlaisen syvemmin suhteen luominen on varmaan haasteellisempi. 

Ja välillä vaan sitä tylsyyttäkin pitää sietää... Mitä kivaa elämässäsi on?

Jutelkaa. Menkää punttisalille yhdessä, jos ne mahamakkarat hämää. Ja sit leffaan tai jotain. Juttele noista mietteistä.

Vaarallinen vinkki: toinen mies. Enkä nyt kehota pettämään varsinaisesti. Mulla kävi niin, että yksi mies rakastui minuun. Olimme paljon yhteydessä, vaikka molemmat olemme tahoillamme naimisissa. Ei tavattu livenä, ja tein tälle toiselle miehelle alusta saakka selväksi, että emme tule tapaamaankaan. Mutta meistä tuli ystävät, pientä flirttiä oli myös muutaman kuukauden ajan. Molempien puolisot tiesivät asiasta, hyväksyivätkin sen, tosin mieheni paremmin kuin tämän toisen miehen vaimo.

Lopputulos: mieheni osoittautui ymmärtäväiseksi tässä tilanteessa, jaksoi katsella kun illat pitkät viestittelin toisen kanssa ja olla vieläpä ystävällinen minulle. Kumma kyllä, tämä lähensi meitä - uinuneet tunteet ja halut heräilivät. 

Toisen miehen vaimo sitten jossain vaiheessa kyllästyi ystävyyteemme ja kielsi viestittelyn. Heidän suhteessaan ei käsittääkseni mene kovin hyvin, mutta eipä mennyt ennen tätä koko hommaakaan. Minulla ja miehellä puolestaan edelleen hyvä yhdessä, nyt tuosta hässäkästä on jo muutama vuosi. 

Nostellaan tätä kun oli hyvä ketju! :)

Mä rakastuin mieheeni uudelleen,kun mietin mennyttä aikaa, sitä mitä reissuja yhdessä teimme,miten tapasimme ym. Myönnän et tais kyynel kanavat aueta,kun niitä muistelin. Joka päivä sen jälkeen on katsonut miestäni kunnioittaen ja ihaillen, se on minun ja hän on hyvä mies.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 23:48"]Vaarallinen vinkki: toinen mies. Enkä nyt kehota pettämään varsinaisesti. Mulla kävi niin, että yksi mies rakastui minuun. Olimme paljon yhteydessä, vaikka molemmat olemme tahoillamme naimisissa. Ei tavattu livenä, ja tein tälle toiselle miehelle alusta saakka selväksi, että emme tule tapaamaankaan. Mutta meistä tuli ystävät, pientä flirttiä oli myös muutaman kuukauden ajan. Molempien puolisot tiesivät asiasta, hyväksyivätkin sen, tosin mieheni paremmin kuin tämän toisen miehen vaimo.

Lopputulos: mieheni osoittautui ymmärtäväiseksi tässä tilanteessa, jaksoi katsella kun illat pitkät viestittelin toisen kanssa ja olla vieläpä ystävällinen minulle. Kumma kyllä, tämä lähensi meitä - uinuneet tunteet ja halut heräilivät. 

Toisen miehen vaimo sitten jossain vaiheessa kyllästyi ystävyyteemme ja kielsi viestittelyn. Heidän suhteessaan ei käsittääkseni mene kovin hyvin, mutta eipä mennyt ennen tätä koko hommaakaan. Minulla ja miehellä puolestaan edelleen hyvä yhdessä, nyt tuosta hässäkästä on jo muutama vuosi. 
[/quote]

Typerä neuvo. Ei ne ongelmat niin poistu, että aletaan tarkoituksella ottaa ulkopuolisia sekaannuttamaan avioliittoa vielä lisää. Hyväksyisitkö jos miehesi alkaisi tekstailemaan ja juttelemaan puhelimessa illat toisen naisen kanssa?

Avioliittoleirillä meillä löytyi rakastuminen uudestaan. Suosittelen. Katso parempiavioliitto.fi