Tunnetteko skitsofreenikkoja?

Tunnen vanhan isoäitini. Kiltti, tunnekylmä, älykäs ja joskus harhainen.

Naapurin äijä. Luulee olevansa teepannu.

Jep. 11 skitsofreniaa sairastavaa henkilöä näen lähes päivittäin.

Inhimillisiä ihmisiä. Ei voi yleistää, jokainen on omanlaisensa, kuten mekin, jotka pidämme itseämme terveinä:)

Vähemmän oireilevat käyvät töissä ja elävät samanlaista elämää kuin muutkin, tosin tässäkin sairaudessa tulee ottaa ne lääkkeet. Pahasti oireilevat saattavat olla hoidossa pitkäänkin, kaikkein pahiten oireilevat koko loppuelämänsä.

Suosittelen tutustumista aiheeseen googlaamalla, saat fiksumpia ja oikeampia vastauksia kuin täältä.

Tunsin lapsena yhden. Äitini opetti tavattoman viisaasti minua ymmärtämään senkin ihmisen olemusta, siitä täydet pointsit äidille. Paremmin ei olisi voinut lapselle sitä asiaa selittääkään - näin olen tullut ajatelleeksi jälkeenpäin. Ei siis kuulunut omaan perheeseen, mutta oli tuttu ihminen siitä elämänpiiristä. Kyseinen nainen oli terveinä hetkinään miellyttävä ja mukava ihminen, sairastellessaan sitten sekava ja tietenkin teki joitain sekavia asioitakin, joiden syntymekanismi oli hyväkin selittää lapselle, eli minulle.

Tunnen. Monet sillä tavalla herkkiä, että pahoittavat helposti mielensä, myös arkoja ja stressaavat pienistä asioista suhteettoman paljon.

Monia, teen töitä heidän parissaan.

Tunnen, Isäni.

Lääkkeiden vaikutuksesta johtuen tosi rauhallinen ja tunteellisesti ns.kuollut. Ei naura, ei iloitse, ei surua, ei vihaa, ei koskaan pahalla päällä tai vittuuntunut.

On kuitenki asioita, mistä kiinnostunut. Urheilu, metsästys yms...

Jos jättää lääkkeet ottamatta, on nopeaan osastolla. Sairaseläkkeellä, mutta pystyy asumaan täysin itsenäisesti ja huolehtimaan asioistaan. Myös keskustelu on normaalia, mutta jos mielipidettä kysyy, on se aina sama kuin kysyjällä.

Oma äitini. En lapsena tiennyt, että äiti kärsi siitä ja oli lääkkeiden takia todella saamaton ja zombimainen. Olen lukenut potilaskertomuksia äidistäni ja ne ovat kyllä todella järkyttäviä. Äiti menehtyi oman käden kautta vuosia sitten. T. 17v

Tunnen. Ei hänestä huomaa mitään poikkeavaa, paitsi jos jättää ottamatta lääkkeensä.

Skitsofrenia on tauti, joka on toistuvasti yhdistetty toksoplasmaan ja keuhkoklamydiaan, skitsofreenikot kuolevat etupäässä sydän- ja verisuonitauteihin.

Kun antibiootti osuu loisiin, ja on taipumusta psykooseihin, voi seurauksena olla psykoosi:
Psychosis induced by cefuroxime and metronidazole.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24814627

Loistopaperi, missä psykoosipotilaita parannettiin pitkillä antibioottihoidoilla:
On the question of infectious aetiologies for multiple sclerosis, schizophrenia and the chronic fatigue syndrome and their treatment with antibiotics.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19269110

Tiedän ainakin yhden skitsofreenikon, joka on sairastanut toksoplasmoosin lapsena.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:49"]

Tiedän ainakin yhden skitsofreenikon, joka on sairastanut toksoplasmoosin lapsena.

[/quote]

Ei siis iskenyt psykoosi hoidon aikana vaan vasta kymmenen vuoden kuluttua.

Tiedän. Enoni vaimo -80-luvulla. Tyypilliset oireet: harhoja mm. että jotkut myrkyttää ja jengiä käy varastamassa rahat kun hän nukkuu, ja että kaikki mehut on myrkytetty mitä kaupassa myydään...

Tunnen yhden. Oikeammin tunSIN, sillä on nyt kuollut. Oli kaikin puolin ulospäin normaalin oloinen, kunnes tappoi lapsensa...

Te jotka tunnette pitemmältä ajalta.
Onko skitsofreniaan sairastunut sairastunut yllättäen, vai onko henkilössä ollut aiemmin jotakin merkkiä sairaudesta (esimerksiksi aina ollut "omanlaatuinen").
Olen monesti miettinyt, sairastuuko skitsofreniaan sillätavalla "äkkiarvaamatta" normaalin oloiselle ihmiselle, vai onko sairastuneet aina omanneet jotakin tulevaan sairauteen viittaavaa.

Todella ikävä sairaus kyllä (olen tavannut vain muutaman todella vaikeaa taudinkuvaa sairastavaa).

Kyllä, monia. Osa pärjää lääkityksen myötä yhteiskuntakelpoisesti. Hankalia ovat he, jotka ovat sairaudentunnottomia ja karttavat lääkkeitään. Osa on älyllisesti neron tasolla, osa vähemmän.

Työn puolesta olen paljon nähnyt erilaisia ihmisiä. Skitsofrenian tyyppejä on monia, yleisimmin katatonista, paranoidista ja hebefreenistä. Skitsofrenian tyyppi vaikuttaa hoitovaihtoehtoihin, esimerkiksi hebefreeninen reagoi usein valitettavan huonosti lääkkeille. Tiedän työelämässä olevan ylilääkärin, josta ei todellakaan näe päällepäin mitään erikoista. Toisaalta on paljon skitsofreenikoita jotka asuvat tuolla laitoksissa muun yhteiskunnan ulkopuolella niin harhaisina, että on varmaankin parempi etteivät kaikki sitä edes tiedä. 

Minulla on skitsofrenia, on ollut jo lapsesta lähtien. Olen aina ollut erilainen ja erottunut porukasta oudolla käytöksellä ja puheillani. Kymmenen vuotta sitten minulla aloitettiin todella vahva psykoosilääkitys. En voinut tehdä mitään muuta, kuin nukkua. Kävin jääkaapilla ja vessassa aina, jos jaksoin pysyä hereillä edes 15 minuuttia. Vähensin itse lääkitystä puolella, kun sitä nukkumista oli jatkunut jo pari kuukautta putkeen. Niihin aikoihin masennuin todella pahasti, ja noin 3 vuotta elämästäni hujahti jonnekin. En muista siitä ajasta juurikaan muuta, kuin sen että yritin toistuvasti tappaa itseni. Olin kymmeniä kertoja teho-osastolla ja muutamia kertoja pakkohoidossa. Ystävän neuvosta, pienensin lääkeannostani huomattavasti, ja aloin voimaan paljon paremmin. Maailma alkoi näyttää jopa valoisalta paikalta. Monta vuotta olen koittanut toipua tuosta koettelemuksestani. Ja nykyään olen jättänyt kaikki lääkkeet pois. Olen jälleen se outo tyyppi jolla on oudot jutut, mutta olen ainakin pirteä ja onnellinen. Jos olisin tiennyt mikä helvetti siitä 10 vuotta sitten aloitetusta lääkityksestä seurasi, niin en olisi aloittanut niitä syömään. Välillä mulla on harhoja, mutta entä sitten? Aina mulla on niitä ollut. Tiedän mikä on totta ja mikä ei. Miksi kaikista pitäisi tehdä väkisin "normaaleja"?

tunnen. Nyt tosin sairaus ei ole niin "aktiivisena". Puhkesi pahaksi kun oli ääri stressaava työympäristö ja helpotti kun pääsi sieltä veks. Ihmisenä kiltti, älykäs, vähän erakko, perhekeskeinen. Huono paineensietokyky eikä kestä mitään sosiaalisia pelejä, esittämistä, hyvävelikerhoja, small talkia ja pintaliitoa... 

Sairauden ollessa aktiivisena oli välillä todella harhainen, ja sen takia pelottava ja jopa vaaraksi itselleen ja muille.