En aio tehdä tänään kotitöitä

Miehen mielestä hermostun turhaan ja nalkutan, kun talouden logistiikka on lähes täysin mun kontolla (tuttu tilanne?). Vaatteet löytyy ihan sieltä täältä, tiskit löytää tiskipöydälle koneen päälle muttei koneeseen saakka (ärsyttäisi vähemmän jos mies ei valittaisi itse siitä), sanomalehdet on levällään keittiönpöydällä, olkkarinpöydällä, vessassa, jne jne. Juoksen pitkin päivää niitä sitten keräilemässä. Jos pyydän laittaan tavarat paikalleen, muistuttaa vain, että kyllähän mullakin on juuri eilen jäänyt kahvimuki pöydälle. No jäihän se. Meillä on aika pieni asunto, mikä ei haittaa mua muuten, mutta sotkut tuntuu kaatavan seinät päälle.

Nyt meillä on jälleen perus aamusotku asunnossa. Lelut levällään, vauvan vuoksi makuuhuoneesta evakoidun miehen petivaatteet edelleen sohvalla ja kaikki sängyt petaamatta, astiat ja tyhjät leipäpussit pöydällä, eilen pyykätyt kaksi koneellista pyykkiä nyt kuivina telineessä odottamassa viikkausta. Olin alkamassa jokapäiväiseen aamusiivoukseen, sit mietin että mitäs hittoa, juuri käskettiin lepäämään ja "rentoutumaan", enpä taida. Keskityn vauvaan tämän päivän, saa nähdä iskeekö kotityön määrä paremmin silmään kun tulee väsyneenä töistä. Lähtiessä mies ei varmaan enää sotkua edes näe, kun on voinut luottaa siihen että kotitalouskeiju käy päivällä taikomassa. Isompi lapsi on hoidossa tänään, joten ehtisin siivota, mutta ilmeisesti on kivempaa että en nalkuta, niin sitten näin.

Siivoan, pyykkään ja laitan ruoat yleensä ihan mielellään, onhan se reilua, kun olen nyt kotona lasten kanssa päivät. Mutta vaadinko liikaa, jos aikuinen voi mielestäni huolehtia omat tavaransa paikoilleen, ja jos on esim. ulkoillut muksun kanssa, nostaa hänenkin vaatteet naulaan kun lapsi ei itse yltä? Ja provoille jo vastaukseksi: kyllä, olen kireäpipoinen akka, olen aina ollut.