Jos puoliso menehtyy, milloin mielestäsi on oikea aika aloittaa uusi suhde?

Tuntuisi aikapahalta, jos joku uusi tulisi kuolleen vanhemman tilalle esim 5 - 10 v sisällä.

Sitten kun siltä tuntuu. Itsestä. Jos lapsia kuviossa, niin heille ei tarvi kertoa uudesta suhteesta heti vaan vasta kun ovat oman surunsa kanssa siinä pisteessä, että elämään voi tulla uusi ihminen.

Vaikka seuraavana päivänä.

Onhan se vähän outoa jos on vaikka vuoden sisällä. Toisaalta tietysti eroa on voinut tehdä pitkäänkin henkisesti, joten eroaako se tilanteesta jossa on jo otettu ero, verrattuna siihen että on esim. jäänyt sairaan saattamaan loppuun asti? Yhtäkkiä pitäisi kaivata sitä jota ei tähänkään asti ehkä enää rakastanut?

Jos on huono puoliso niin samana iltana voi etsiä jo uutta.

Heti samana päivänä.

Se on kiinni itsestä. Sillon kun siltä tuntuu. Sitä ei kannata suvulta ja yleisöltä kysellä. Aina joku moukka voi olla ulisemassa, mutta Jokinen päättää omat asiansa elämästään. Muista, se ei ole riippuvainen mistään. 👍

Perunkirjoituksen jälkeen. Silloin tietää mikä osuus perinnöstä jää käteen ja paljonko jatkossa on varaa käyttää kauneussalonkiin. Tämä taas määrittelee suurelta osin markkina-arvoa parisuhdemarkkinoilla.

Ap, tämä ei ole mikään mielipideasia. Se riippuu ihan ihmisestä itsestään.

On kyllä outoa, jos on ollut pitkä suhde ja puolison kuoltua uusi olisi kuvioissa jo alle vuoden sisällä.

Viikkoa ennen puolison kuolemaa.

Ei sitä voi tietää kuin se henkilö joka asian kohtaa. Minusta aika täysin henkilökohtainen ja ainoa merkitsevä asia miten itselle sopii sekä mahdollisille lapsille. Ympäristö kyllä kyylää leskeksi jääneen tekemiset ja tuomitsee ja sekä juoruaa kaikesta teki tämä mitä tahansa. Uusi parisuhde ja juoruajien leuat saavat liikettä vaikka voisivat keskittyä vain omaan tekemiseensä. Asia ei kuulu muille. 

Ei milloinkaan, jos oli "se oikea". Pitää palvoa kuollutta puolisoa läpi elämän ja ylistää valokuvan äärellä. No vaikea sanoa toisaalta.

Riippuu onko puoliso ollut pitkään sairas, kuoliko yllättäen, onnettomuudessa ja millainen parisuhde oli. Sanoisin että jos suhde oli onnellinen ja puoliso menehtyi yllättäen, olisi aika outoa jos jo muutaman kuukauden päästä leskellä olisi uusi suhde, mutta se on vain oma mielipiteeni...

No kaikki liitot eivät ole onnellisia, niissä ei ole välttämättä rakkautta ollenkaan, puolison kuolema voi olla jopa helpotus.

Ei ole mitään aikarajaa. Kun siltä tuntuu. Jos puoliso on ollut rakas sielunkumppani ei varmasti tule mieleenkään uusi kumppani vielä aikoihin.

Voi voi jos lapset ovat menettäneet vanhempansa, ja muutaman vuoden sisällä pitää alkaa tutustua uuteen ”vanhempaan”, ei varmasti hyvältä tunnu! Ei teineistäkään. Kuinka joku i ajatellakaan uuden ihmisen tuomista perheeseen.

Miten's se vihkivala menikään: "...kunnes kuolema teidät erottaa".  Tuosta sopimustekstistä voi lähteä mielestäni. Se mikä on kullekin ja varsinkin kanssaeläjien pirtaan sopivaa onkin sitten ihan toinen asia. Liian aikaisena ääripäänä kuitenkin itse pidin uusi kihlaus 3kk edellisen vaimon menehtymisestä . Toisaalta tuossa ylempänä puhuttu 5...10 vuotta on sulaa hulluutta, ei sille ole mitään oikeita perusteita lyhyessä ihmiselossa. Edellinen kirjoittaja osasi tiivistää saman asian muutamaan lauseesen ansiokkaasti!

Voi se uus olla jo ennen kuin kuoleekaan. Minä en ainakaan ala olla ilman rakkautta, jos toinen menee niin huonoon kuntoon, ettei voi täyttää aviollisia velvollisuuksia.

Seuraavassa elämässä

Sitten kun on suru käsitelty ja on valmis ottamaan uuden ihmisen avoimesti vastaan. Aikarajaa on tälle mahdotonta antaa sillä se on täysin yksilöllistä.