Opiskelun uudestaan aloittavat

Täydennän tutkintoa opettajan pedagogisilla opinnoilla. Ihan omaksi ilokseni.

Kyllästyin laboratoriohoitajan yksitoikkoiseen napinpainamistyöhön ja aloin opiskella lääkäriksi. 

No mitäs luulet, jos on valmistunut joskus 1991 ja työnantaja ei järjestä mitään koulutusta? Mikä mahtaa olla arvo työmarkkinoilla, jos työnantaja tekee konkan? Tietojaan vaan pitää nykyaikana jotenkin päivittää. Kyllä sen työelämässä huomaa, miten 80-luvulla valmistuneet tyypit, jotka eivät ole kouluttautuneet yhtään lisää, ovat jämähtäneet asioissa sinne 80-luvulle. Eivät kaikki, mutta iso osa. Työn ohessa on nykyään mahdollista kouluttautua nostamatta persettä kotisohvalta tosi pitkälle, ja jokainen ajantasalla itsensä pitävä sen välillä tekee.

Nimimerkillä aloitan avoimessa yliopistossa opintoja tänä syksynä vaikka ikää on 40+, koska muuten ei tiedot päivity pienen työnantajan palveluksessa. Sen opettelee itse minkä pystyy, mutta kaikkeen opetteluun ei ole työkaluja. 

Haluan paremman palkan. Siksi hankin vielä maisterin paperit.

Olen KTM, nyt toteutan omaa unelmaani opiskellessani lääkäriksi.

Syy oikeastaan yksinkertainen: työt pelkkiä tradenomihommia ja meitä tavallisia maistereita (ei kiipijöitä) on koulutettu liikaa... Samoista duuneista kilpailevat DI:t ja KTM:t, sekä ikuisesti johtotehtävissä olleet konkari-merkonomi-insinöörit :(

Alisuoritin aikanani, jätin yliopiston kesken ja lähdin seikkailemaan, suoritin sitten keskiasteen. Työllistyminen oli vaikeaa lamasta ja perheen perustamisestakin johtuen, ja lopulta tunsin jämähtäneeni toivottomaan ja näköalattomaan tilanteeseen pätkätöiden metsästäjänä. Niinpä lähdin suorittamaan kesken jääneet yliopisto-opintoni loppuun. Se kannatti todellakin, sekä työllisyyden että yleisen mielen virkeyden kannalta. Nyt vasta tunnen olevani oikealla paikallani elämässä ja tekeväni sitä, mitä minun kuuluukin tehdä.

Edellinen ala oli arvomaailmaltaan sairas ja täynnä stressiä, olin väsynyt ja vihainen kaiken aikaa. Päätin vaihtaa alalle jossa voi auttaa muita ja löytää itsensä uudestaan