Jos mieliala vaihtelee masentuneesta hyvään keskitasoon, mistä tietää kumpi on oikea?
Erityisesti kysyn tätä muilta joilla mieliala on muuttunut (masentuneesta hyvään tai päinvastoin) ilman, että olosuhteet ovat välissä muuttuneet.
Oletteko pohtineet, kumpi mielialoista on oikea eli vastaa olosuhteita realistisesti? Mitä perusteita ja logiikkaa olette käyttäneet arvioinnissa? Mihin päätelmään tulitte?
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole masennusta kokeneita?
Ei näin lauantaisin.
Ei ole mitään oikeaa, on vain se senhetkinen mieliala.
Heitä rahalla ja valitse se loppuelämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään oikeaa, on vain se senhetkinen mieliala.
Mutta kumpi on realistisempi ja sillä tavalla oikea?
Vierailija kirjoitti:
Miten niin oikea?
Realistisempi. Jos on ihminen jolle on juuri tapahtunut jotain hirveää ja hän olisi super iloinen, se ei olisi linjassa reaalisen todellisuuden kanssa.
Realistisempi on jokin muodostettu maailmasta ja asioiden tiloista. Ei tietty tunnetila. Tunnetilaan voivat vaikuttaa monet asiat, sekä olosuhteet että psyykkiset ja fyysiset seikat. Jokin uusi uutinen tai yhteydenotto voi myös vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin oikea?
Realistisempi. Jos on ihminen jolle on juuri tapahtunut jotain hirveää ja hän olisi super iloinen, se ei olisi linjassa reaalisen todellisuuden kanssa.
Jospa hänen iloonsa vaikuttaa joku muu seikka?
No masentuneella kai sanotaan, että maailmankuva on jollain tavalla realistisempi. En kyllä olisi siitä niin varma. Maailmassa on paljon pahaa, mutta sen huomaa korostuneemmin, koska evolut.syistä on kannattavampaa painaa vaarat mieleen, hyvät asiat taas voi turvallisesti jättää vähemmälle huomiolle. Ja on kuitenkin niinkin, että elämässä ei mihinkään voi päästä jos ei koskaan mitään yritä. Sen takia se optimismi voi kuitenkin koitua voitoksi aina välillä, koska jotain on kumminkin yrittänyt ja jos vaikka 1/5 kerroista onnistuu, niin sekin on kuitenkin enemmän kuin 0/5. Normaali elämä ja iloisena pysyminen kyllä vaatii vähän sitä, että ei kovin paljon jää pohdiskelemaan ainakaan niitä kamaluuksia, joiden suhteen on voimaton toimimaan.
Up