Kannattaako miehelle paljastaa mustasukkaisuus tämän eksää kohtaan?
Tunnen ihan kamalaa alemmuudentunnetta miehen eksää kohtaan. Nainen on JUMALAISEN KAUNIS, menestyvä ja kuulemma vielä erittäin mukavakin.
Itse olen nätti ja ihan ok. Vähän hukassa. En yleensä näin huonoitsetuntoinen kuin tämän asian tiimoilta.
Olemme seurustelleet reilun vuoden ja yhä edelleen eksän upeus saa minut tuntemaan itseni maan matoseksi. Itse siis olen stalkannut sosiaalisessa mediassa ja törmännyt pari kertaa. Stalkkaus pitäisi tietty lopettaa, mutta ei ole niin yksinkertaisya
En tiedä miten pääsisin ongelmasta yli tai ympäri. Säännöllisin väliajoin purskahdan itkuun, kun tuntuu niin pahalta. Pitäisikö asia myöntää miehelle? Sitten pitäisi myöntää myös kaikki stalkkaus ym..
Mies ei ole kauheesti eksästä puhunut, sanonut vaan että kiva tyttö yms. Ero tuli yhteisymmärryksessä erilaisten tavoitteiden takia. Tapasin miehen kun heidän erostaan oli puolisen vuotta. Eivät tietääkseni ole tekemisissä ja nainen on onnellisesti uudessa suhteessa.
Yleensä vaan neuvotaan, että anna asian olla, eksät on eksiä syystä.. Mutta ei ole onnistunut.
Kommentit (31)
Mulla on samanlaisia tuntemuksia mieheni eksistä. Koen välillä tosi voimakasta alemmuudentunnetta, kun mietin miehen eksiä. Olen myös stalkannut muutamaa netistä. Välillä olen tosi mustasukkainen miehen menneisyydestä, vaikka tiedän sen olevan ihan turhaa; mennyt on mennyttä. Miehen edellinen suhde päättyi molempien yhteisymmärryksestä, tunteet vain loppuivat. En kuitenkaan voi sietää, että mies sanoo mitään positiivista yhdestäkään eksästään, se nostattaa heti karvat pystyyn. Olen tosi mustasukkainen miehestäni muutenkin, ja se on välillä todella rankkaa ja väsyttävää. Eikä pelkästään minulle, vaan myös miehelleni. En kuitenkaan osaa lopettaa tätä.
Kauanko mies seurusteli exänsä kanssa?
Kolmisen vuotta, en tiedä tarkkaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 20:55"]
Pitäisikö muuten keskustella miehen ja tämän eksän erosta? Voiko asian nostaa esille vielä tässä vaiheessa parisuhdetta? Siis noin puolentoista vuoden seurustelun jälkeen.
Kävin kerran lounaalla oman eksäni kanssa. Kysyin sitten mieheltä, että pitääkö hän yhteyttä omaansa. Mies vastasi, ettei pysty. Kysyin sitten, että miksi ei. Ei vastannut. Auts.
[/quote]
Ei välttämättä tuo kerro mistään, että ei pysty pitämään yhteyttä. Miehes voi olla muutenkin sen tyyppinen ihminen, osa taas haluaa pitää hyvinkin läheiset välit entistensä kanssa.
Mitä odotat siltä, että kertoisit miehellesi? Toivotko hänen suhtautuvan jollain käänteentekevällä tavalla tähän vai olisiko parhain se helpotuksen tunne minkä saat kun kertoisit tuntemuksistasi?
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 21:21"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 20:55"]
Pitäisikö muuten keskustella miehen ja tämän eksän erosta? Voiko asian nostaa esille vielä tässä vaiheessa parisuhdetta? Siis noin puolentoista vuoden seurustelun jälkeen.
Kävin kerran lounaalla oman eksäni kanssa. Kysyin sitten mieheltä, että pitääkö hän yhteyttä omaansa. Mies vastasi, ettei pysty. Kysyin sitten, että miksi ei. Ei vastannut. Auts.
[/quote]
Ei välttämättä tuo kerro mistään, että ei pysty pitämään yhteyttä. Miehes voi olla muutenkin sen tyyppinen ihminen, osa taas haluaa pitää hyvinkin läheiset välit entistensä kanssa.
Mitä odotat siltä, että kertoisit miehellesi? Toivotko hänen suhtautuvan jollain käänteentekevällä tavalla tähän vai olisiko parhain se helpotuksen tunne minkä saat kun kertoisit tuntemuksistasi?
[/quote]
Ehkä kuvittelen lapsellisesti, että hän sanoisi jotakin sellaista, mikä saisi minut ymmärtämään, että ajatusmaailmani on ihan väärä enkä ole eksää huonompi. Ja kertoisi sitten ettei ollut ruusuilla tanssimista yms.
ap
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 21:23"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 21:21"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 20:55"]
Pitäisikö muuten keskustella miehen ja tämän eksän erosta? Voiko asian nostaa esille vielä tässä vaiheessa parisuhdetta? Siis noin puolentoista vuoden seurustelun jälkeen.
Kävin kerran lounaalla oman eksäni kanssa. Kysyin sitten mieheltä, että pitääkö hän yhteyttä omaansa. Mies vastasi, ettei pysty. Kysyin sitten, että miksi ei. Ei vastannut. Auts.
[/quote]
Ei välttämättä tuo kerro mistään, että ei pysty pitämään yhteyttä. Miehes voi olla muutenkin sen tyyppinen ihminen, osa taas haluaa pitää hyvinkin läheiset välit entistensä kanssa.
Mitä odotat siltä, että kertoisit miehellesi? Toivotko hänen suhtautuvan jollain käänteentekevällä tavalla tähän vai olisiko parhain se helpotuksen tunne minkä saat kun kertoisit tuntemuksistasi?
[/quote]
Ehkä kuvittelen lapsellisesti, että hän sanoisi jotakin sellaista, mikä saisi minut ymmärtämään, että ajatusmaailmani on ihan väärä enkä ole eksää huonompi. Ja kertoisi sitten ettei ollut ruusuilla tanssimista yms.
ap
[/quote]
Ehkä parhain olisi, että kertoisit avoimesti ajatuksistasi. Sillä saisi kenties oikeasti selville, että mitä miehesi kenties asiasta ajattelee. Lopputuloksesta huolimatta.
Et varmasti ole exää huonompi. Hänhän on ex ja sinä nykyinen.
Olen muutaman kerran törmännyt exääni ja hänen nykyiseen tyttöystäväänsä kaupungilla. Tämä uusi nainen on aina todella vaivaantuneen oloinen eikä sano minulle sanaakaan. En tiedä onko vain ujo vai ehkä mustasukkainen, mutta jos tietäisi kuinka surkea suhde meillä oikeasti oli, ei ainakaan olisi syystä mustasukkainen.
Itse varmaan möläyttäisin kun olen niin huono pitämään mölyt mahassani, mutten silti neuvoisi sinua tekemään niin. Itsekin olin joskus nuorena epävarma ja jostain poikakaverista mustasukkainenkin, mutta kun tapasin aviomieheni, niin ei ole ollut tarvetta mustasukkaisuuteen...tai itsetunto on jo sen verran vahva, ettei tarvitse tuntea sellaista.
yksi kaverini juuri kertoi että olis mustis miehensä eksästä siihen asti, kunnes saivat ekan lapsen. Kaverilleni tuo mies oli eka, ja miehellä oli jo ainakin pari suhdetta takana. Ehkä se auttaa kun tuntee, että ollaan oikeasti sitoutuneita toisiinsa.
Jollain tasolla mustasukkaisuus on ihan normaali ja terve tunne, mutta liiallisena se voi olla tuhoisa. Neuvoni sulle on, että älä vertaa itseäsi muihin, eksiin tai kehenkää muuhunkaan! Keskity elämään omannäköistäsi elämää. Jokainen on oma ainutlaatuinen itsensä, jokaisessa on hyvät ja huonot puolensa...ja sillä täydellisellä naisellakin voi olla omat luurankonsa kaapissa. Perfektionistit eivät ole välttämättä mukavimpia elämänkumppaneita.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 23:25"]
Itse varmaan möläyttäisin kun olen niin huono pitämään mölyt mahassani, mutten silti neuvoisi sinua tekemään niin. Itsekin olin joskus nuorena epävarma ja jostain poikakaverista mustasukkainenkin, mutta kun tapasin aviomieheni, niin ei ole ollut tarvetta mustasukkaisuuteen...tai itsetunto on jo sen verran vahva, ettei tarvitse tuntea sellaista.
yksi kaverini juuri kertoi että olis mustis miehensä eksästä siihen asti, kunnes saivat ekan lapsen. Kaverilleni tuo mies oli eka, ja miehellä oli jo ainakin pari suhdetta takana. Ehkä se auttaa kun tuntee, että ollaan oikeasti sitoutuneita toisiinsa.
Jollain tasolla mustasukkaisuus on ihan normaali ja terve tunne, mutta liiallisena se voi olla tuhoisa. Neuvoni sulle on, että älä vertaa itseäsi muihin, eksiin tai kehenkää muuhunkaan! Keskity elämään omannäköistäsi elämää. Jokainen on oma ainutlaatuinen itsensä, jokaisessa on hyvät ja huonot puolensa...ja sillä täydellisellä naisellakin voi olla omat luurankonsa kaapissa. Perfektionistit eivät ole välttämättä mukavimpia elämänkumppaneita.
[/quote]
Kiitos tästä ja muista kannustavista kommenteista!
Hyvinä hetkinä olen asian kanssa ihan sinut, mutta kun heikko hetki iskee..
Uskon, että aika auttaa. Ja yhteiset kokemukset. Vielä kun tuntuu, että miehellä on niitä eksän kanssa enemmän. Ja toivottavasti edes se mahdollinen sitoutuminen lapsen tai avioliiton seurauksena.
Tämä tasoero ei siis ole mitään omaa kuvitelmaa. Näin kerran naisen kaupungilla ja näytin hänet seurassani olleelle kaverilleni. Kaverikin oli ihan suu auki ja yritti lohduttaa, että ehkä mies halusi ihan erilaisen. Thanks.
ap