Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vihaan olla raskaana
03.09.2014 |
Synnyttäisin vaikka viis lasta putkeen kunhan ei tarvitsisi olla raskaana. Minusta kaukana on ne superonnelliset odottajat, jotka hehkuttavat odotusajan onnellisuutta. Minusta tämä on yksinkertaisesti vain perseestä.
Kiitos kun sain avautua. Lasken päiviä kun tämä "helvetti" loppuu.
ps. lapsi on silti ihana asia, ettei nyt kukaan pahoita mieltänsä tästä purkauksesta.. :)
Kommentit (7)
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:44"]
Oletko jo raskauden loppupuolella? Muistan itsekin tuon tunteen. Voimia odotukseen ja synnytyksen!
[/quote]
No en valitettavasti, vasta viikolla 14 eli alkutaipaleella. Sillä tämä tuntuukin niin ahdistavalta kun on vielä kuukausia edessä, mutta kiitos tsempeistä! AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin vihasin koko raskaus aikaa! Olin kiukkuinen,masentunut,ahdisti.....elämäni kamalimmat 9kk! Ja tunsin syyllisyyttä näistä tunteista. Nyt tuossa vieressä makaa 3 viikkoa vanha poika ja olo on taas normaali.rakastan lastani äärettömästi, mutta raskaana olo oli hirveää! Voimia ja kärsivällisyyttä! Klisee lause mutta oli se kaiken sen arvoista <3 muista nukkua tarpeeksi ja syö hyvin :) ai niin,neuvolassa kannattaa myös puhua asiasta jos tuntuu että jatkuu! Itse sain apua jaksamiseen sairasloman/keskustelun/ ja loppuvaiheessa unettomuuteen lääkityksen kautta.
Mulla oli ihan sama olo heti raskauden alusta alkaen. Vasta toisen kolmanneksen lopuilla alkoi hellittämään. Nyt viikkoja 37, ja olo tähän mennessä paras, vaikka huonojakin päiviä on.
Tuttu tunne. Raskausvkolle 25 asti kärsin pahoinvoinnista, en ollut edes ajatellut että raskauspahoinvointi voi tuntua niin hirveeltä. Ja sit kaikki ne hymyilevät ja nyökkäilevät ihmiset "voivoi sua, kyllä se jossain vaiheessa helpottaa" tai "älä valita, tiedätkö että maailmassa on ihmisiä jotka ei saa lasta vaikka kuinka yrittää". Tiedän, mutta ei se mun oloani mitenkään paranna. Rv 25-30 olin ihan siedettävää, sit meni selkä enkä pystynyt juuri liikkuun. Kasvoin niin valtavaksi ja olo oli niin tukala että loppumetreillä ahdisti pelkkä ajatus lähteä sohvalta vessaan. "Jestas kun oot iso, miten sä ootkin noin valtava. Kasvotkin on niin turvonnu että". Vihasin raskaana olemista ja sitä miltä sen takia näytin. Vatsa oli ihana mutta se kaikki muu.. Toisaalta, kun tuota poikaa katselee niin tekisin kaiken uusiks koska vaan.
Minä menetin juuri vauvani :( Rv 23. Antaisin mitä tahansa että saisin kärsiä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja tsemppiä, kuulostaa kliseeltä mutta kyllä se aika loppujen lopuks menee nopeesti! :)
Alue: Aihe vapaa
Oletko jo raskauden loppupuolella? Muistan itsekin tuon tunteen. Voimia odotukseen ja synnytyksen!