Onko kukaan teistä mennyt naimisiin teiniajan rakkauden kanssa?

Oon mennyt. Alettiin seurustella yläasteella ja nyt ollaan yli 50v. 3 lasta ollaan aikuisiksi kasvatettu ja nyt saadaan taas keskittyä toisiimme

Joo. Olin 16v ku aloitin seurustella poikaystävän kanssa (nyky.aviomiehen kanssa) 2016 menimme naimisiin.

Tähän asti meille syntynyt 2 lasta.

Olemme yhdessä melkein 13vuotta

T. 29v ja 32v

Näin kävi. 30 vuoteen mahtuu ylä ja alamäkeä.

Itse tunnen muutaman 15-16-vuotiaana seurustelemaan aloittaneen parin, jotka vielä 40 vuotta myöhemminkin ovat yhdessä. Itse olin just täyttänyt 18 vuotta, kun ruvettiin seurustelemaan. Ainakin oma äitini yritti todistella minulle, miten suhde tulee epäonnistumaan ja melkein onnistuikin särkemään minun ja poikaystävän välit. Yhdessä ollaan vieläkin.

No ei ihan teinirakkauden vaan ihan ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa. Emme siis olleet enää teinejä, lähes 2kymppisiä. Mutta emme olleet seurustelleet aikaisemmin kenenkään kanssa.

No en onneks koska hänestä tuli alkoholisti/narkkari.

Joo. Oltiin 15-vuotiaita kun alettiin seirustella. Nyt ollaan 34v ja kolmas lapsi tulossa. Menee aivan mukavasti, vaikkei tämä toki enää yhtä kiihkeää ole kuin joskus 18-vuotiaana. Suurin kriisin aika oli silloin kun lukion jälkeen muutettiin yhteen. Kyllä mun vinkki kaikille nuorille on, että älä koskaan ota kotiisi asumaan sellaista miestä, joka ei ole päivääkään asunut yksin 🙄 mutta selvittiin siitäkin.

Juu, tapasin 16-vuotiaana aviomieheni ja nyt kaksi ja puoli vuosikymmentä myöhemmin ollaan erottu. Toivottavasti en enää tapaa ketään hänen kaltaistaan.

Mentiin naimisiin, saatiin kaksi ihanaa lasta. 25 vuotta oltiin yhdess, niistä 21 vuotta naimisissa, onnellisesti lukuunottamatta muutamaa viimeistä vuotta. Ero 16 vuotta sitten oli kivulias, mutta tarpeellinen, kavereita ollaan edelleen, sen lisäksi että ollaan tietysti aikuisten lasyemme vanhempia ja lastenlasten isovanhempia. Kumpikin ollaan tahoillamme uudessa pitkässä suhteessa. En kadu nuorena naimista, oli hyvä liitto niin kauan kuin oli.

Aloimme seurustelemaan kun olimme 15v ja kasvoimme yhdessä aikuisiksi. Aloitimme lukion, tanssimme yhdessä vanhojen tanssit, täytimme 18, saimme ajokortit, pääsimme ylioppilaiksi, poikaystäväni lähti armeijaan, minä opiskelemaan. Opiskelimme lopulta eri kaupungeissa 3 vuotta, jonka jälkeen muutimme yhteiseen asuntoon. Valmistuimme samoihin aikoihin yliopistosta ja menimme naimisiin muutama kesä sitten. Nyt odotan esikoistamme. Olemme jakaneet elämästämme niin ison osan toistemme kanssa, etten osaa kuvitella ketään muuta rinnalleni.

Olin pari viikkoa aiemmin täyttänyt 17v kun tutustuimme ja nyt täytän 46v.

21v hääpäivä syksyllä ja yhteistä taivalta tulee ensivuonna 30v.

Wau! Ihana lukea näitä tarinoita. Side ihmisten välillä on varmasti tosi vahva, kun yhteistä taivalta on niin pitkään takana.

Ensitapaamisella iät 16 ja 17 vuotta. Yhdessä oltu yli 30 vuotta ja lapsia 3.

Veljeni meni naimisiin ensimmäisen ja ainoan tyttöystävänsä kanssan ja edelleen ovat kuuskymppisinä yhdessä. Mutta tämän edellytys oli, että veli ei ole sukunsa tai perheensä kanssa missään tekemisissä.

Kyllä on. Ollaan oltu 50 vuotta kimpassa ja meillä on kaksi keski-ikäistä lasta.

Yhteen 12 & 13v ja nyt 21 v takana. Ei ole enää niin kiihkeää kuon 14 - 15-vuotiaina, mutta arvostaa eri asioita.

Olen. 17 vuotiaasta oltu yhdessä. Ei muita seksikokemuksia, enkä kaipaakaan. Meillä aikuiset lapset ja hyvä taloudellinen tilanne vaikka ollaan amiksia. Se vain on harmittanut että mies muutti anopin palvelutalosta intin jälkeen mun passattavaksi. Olis tehnyt hänelle hyvää oppia enempi kotitöitä. Vaikka toisaalta…luulen että anoppi olisi rampannut siellä kämpillä siivoomassa ja kokkaamassa joka lauantai. Elämäni rakkaus on tämä puupää.

Juu, olin 17 kun tavattiin. Nyt olen nelikymppinen. Kuten joku aiemmin kirjoitti, en voisi kuvitella rinnalleni ketään muuta. Olen viettänyt elämästäni yli puolet mieheni kanssa.

Btw, siitä olen ollut tarkka ettei liian riippuvainen saa olla toisesta siltikään. Molempien on pärjättävä yksin, kun toisesta aika jättää, tai tulee ero. Koskaanhan sitä ei tiedä, vaikka onnellisia ollaankin.

Nro 10 jatkaa, että varmasti meilläkin yksi syy pitkään yhteiseloon on juuri se, että kumpikaan ei ole toisesta liian riippuvainen. Elimme 3 vuotta etäsuhteessa, jolloin kävimme paljon opiskelijabileissä, ulkomailla yms. omien kavereidemme kanssa, ja luottamus toiseen säilyi. Vaikka olimme koko nuoruutemme yhdessä, seurustelu ei koskaan rajoittanut mitään. Samalla tavalla baarit, festarit ja muut tuli koluttua läpi. Edelleen teemme myös paljon omia juttujamme: juuri tänä kesänä olin viikon "tyttöjen reissussa", kun puolisoni puolestaan lähtee ensi viikonlopuksi "poikien reissulle".

En, mutta tunnen muutaman. Serkkuni on muutaman vuoden alle 40, on ollut yhdessä miehensä kanssa lukioikäisestä asti. Yksi tuttuni on n. 45, ollut yhdessä miehensä kanssa teini-iästä asti. Ratsastuksenopettajani on vähän päälle 30 ja ollut teinistä asti miehensä kanssa.