Olenko ihan pöhkö. Olen ns. akateeminen toimistoihminen, joka haluaisi ruveta tekemään jotain, missä liikutaan ulkona...

Haaveilen itse salaa samasta, oon myös korkeakoulutettu ja sisäsiisteissä toimistohommissa. Kaiholla muistelen kun vietin yhden kesän opiskelujen aikana puutarhahommissa. Se oli ihanaa! Sai nauttia raikkaasta ulkoilmasta ja konkreettisessa työssä näki heti kättensä jäljen. Edes sadepäivät ei haitanneet kun oli kunnon vedenpitävät varusteet ja lämpimät vaatteet. Ja työpäivän jälkeen sai vaihtaa aidosti vapaalle eikä tarvinnut stressata mitään deadlineja tai vastaamattomia sähköposteja. Ainoa ongelma tietty on, että työt on lähinnä kesäkaudella. En tiedä miten kokoaikaiset puutarhurit työllistävät itsensä talvisin?

Kuulostat harvinaisen fiksulta. Luonnossa sielu lepää.

Mun serkku vaihtoi TK-lääkäristä rekkakuskiksi. Sitä kiinnostaa ne koneet enemmän kuin tää lääketiede. Sulla on kaksi vaihtoehtoa 1) jatkat miettimistä, että ootko hullu tai 2) teet sitä mitä oikeesti haluat.

Ala tarhatädiksi. Saat seistä räntäsateessa lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mun serkku vaihtoi TK-lääkäristä rekkakuskiksi. Sitä kiinnostaa ne koneet enemmän kuin tää lääketiede. Sulla on kaksi vaihtoehtoa 1) jatkat miettimistä, että ootko hullu tai 2) teet sitä mitä oikeesti haluat.

Ei muakan somalien korviinkurkkiminen kiinnostaisi.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän melkein kaikki akateemiset haluaisivat nykyisin olla jossain muissa hommissa kuin istua jossain hikisessä toimistossa päivästä toiseen.

Joo tää luontoilu on nykyisin niin muotia. Mukavahan sitä on romantisoida jos siellä pari kertaa vuodessa käy

Vierailija kirjoitti:

Haaveilen itse salaa samasta, oon myös korkeakoulutettu ja sisäsiisteissä toimistohommissa. Kaiholla muistelen kun vietin yhden kesän opiskelujen aikana puutarhahommissa. Se oli ihanaa! Sai nauttia raikkaasta ulkoilmasta ja konkreettisessa työssä näki heti kättensä jäljen. Edes sadepäivät ei haitanneet kun oli kunnon vedenpitävät varusteet ja lämpimät vaatteet. Ja työpäivän jälkeen sai vaihtaa aidosti vapaalle eikä tarvinnut stressata mitään deadlineja tai vastaamattomia sähköposteja. Ainoa ongelma tietty on, että työt on lähinnä kesäkaudella. En tiedä miten kokoaikaiset puutarhurit työllistävät itsensä talvisin?

Ei mun mielestä sipulipeltoa perkaamassa ollut erityisen ihanaa. Toki jos on kevyttä ja siistiä puutarhahommaa niin voihan se olla kivaa.

Sinun olisi kannattanut opiskella metsätieteitä, biologiaa tai eläinlääketiedettä, niin voisit olla ammatin puolesta tekemisessä luonnon  ja eläinten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ala tarhatädiksi. Saat seistä räntäsateessa lasten kanssa.

Lapset vastaavat sitten niitä villejä luontokappaleita?

Onhan paljon esim. asiantuntijana tehtäviä konsultointihommia, joihin liittyy maastokartoituksia tai -käyntejä. Joka pikkukunnassakin vaikka ympäristötarkastaja. Kyllä näissä töissä katselmukset painottuvat sulan maan aikaan, eipä puolen metrin kinoksen alta mitään uhanalaisia lajeja tai maaperän syvyyttä tai mitään muutakaan voi havainnoida.

Tottakai isojen infraprojektien alla tehdään raskaalla kalustolla töitä vuoden ympäri, mutta niillä on sitten oma henkilökuntansa eikä silloin liikuta luonnossa niinkään, vaan tehdään aina ennalta määrättyjä urakoita. Eli tullainen kentällä käyvä asiantuntija olisi paras. Koulutus on pitkä, mutta onko vanhasta osaamisesta jotain apua?

Vierailija kirjoitti:

Niinhän melkein kaikki akateemiset haluaisivat nykyisin olla jossain muissa hommissa kuin istua jossain hikisessä toimistossa päivästä toiseen.

Perinteisessä virkamiesihanteessa on parasta säännölliset työajat eli ma-pe klo 8-16, jolloin illat ja viikonloput ovat aina sitä omaa aikaa. Töitä ei tarvitse ajatella sen jälkeen kun on kirjautunut ulos tietokoneelta ja laittanut lähtiessä työhuoneen oven lukkoon.

Kokeilepa tehdä arkistoalan tutkimusta ikkunattomassa huoneessa, jolloin ei teoriassa tiedä onko ulkona kesä vai talvi tai yö vai päivä. Työkavereita ei näe välttämättä muulloin kuin kahvitauolla tai kun keskustelee lähimmän pomon kanssa työn yksityiskohdista. Niissä töissä pärjääminen edellyttää asiakeskeisyyttä vaikka olisi muuten hyvinkin sosiaalinen luonne.