Lue keskustelun säännöt.
Eikö tämä masennus lopu koskaan
02.09.2014 |
Olen 23-vuotias ja ollut masentunut monta vuotta. Välillä on ollut myös mania jaksoja, jotka ovat menneet psykoosiin asti. Sitten on taas menty alas rytinällä ja podettu psykoottista masennusta. Tätä ei ole kuitenkaan ollut n. 1,5 vuoteen - on vain vaikea-asteinen masennus.
En vain jaksa tätä enää. Mietin itsemurhaa joka päivä. Olen henkisesti aivan puhki. Omaan henkilökohtaiseen helvettiini kuuluu ruokailun vaikeus, joko yliherkkyyden, syömishäiriö-ajatusten tai eettisen kannan takana. Minulla on pakkomielle ulkonäkööni ja jotkut ruoat aiheuttavat kasvojen punoitusta ja kuumotusta. En vain jaksa. Pohdin koko ajan sitä kuinka paska maailma tämä on, kuinka huonot oltavat eläimillä ovat ja kuinka vähäpätöistä elämäni on.
Välillä tuntuu kuin minussa olisi kaksi eri persoonaa.
Onko tämä ikuista olisi kai kysymykseni. Jos elämä tulee aina olemaan tällaista puolikuolleena elämistä, niin taidan mieluummin hukuttaa itseni kylpyammeeseen. Olisin jo tehnyt ellei olisi avopuolisosta kiinni.
Kommentit (22)
Valitettavsti se voi olla tuollaista loppuelämäsi ajan. Mun äitini oli ollut nuorena masentunut mutta masentui vakavasti 42v ja söi eri lääkkeitä plus juoksi terapioissa jatkuvasti silti sai psykooseja muutaman vuoden välein. Sitten sairastui alle 70v dementiaan. En tiedä oliko masennus ja unilääkkeillä tms asiaan osuutta mutta nyt ollut vuosikausia syötettävänä dementikkona dementiakodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 15:21"]
Myös ikääntyminen auttaa masennukseen (ilmeisesti siksi, että aivoaineenvaidunta tasaantuu).
[/quote]
Mistä tuon keksit? Masennustilat ovat vanhuksilla itse asiassa hyvin yleisiä.
Valivali. Ei tuolla asenteella ainakaan. Olen aina ollut sitä mieltä että masentuneet pitäisi lääkityksen sijaan laittaa tekemään raskasta ruumiillista työtä. Masennus on lähes tuntematon sairaus esim kehitysmaissa, koska siellä ihmisten energia todella menee selviytymiseen, eikä ole aikaa pohtia että onko tänään pahempi mieli kuin eilen. Saati närppiä ruokaa ja kehittää syömishäiriöitä. Kermaperseillä on kermaperseiden ongelmat.
Juu, kakkosen kanssa samaa mieltä. Minulta kuoli 10 vuotta sitten lapsi. Elämä pitää silti vaan elää ja onni löytää. Olet onnesi seppä, eli tee se. Jos mietit itsemurhaa niin ei siihen kukaan mitään voi. Sinun pitää saada muuta ajateltavaa. Mene vaikka johonkin eläinyhdistykseen! Niinkuin eläinten olot paranesi sillä että sinä kuolet eikä sinun kivulla ole sen kanssa mitään tekemistä.
Jos on vaikea olo niin mene terapiaan puhumaan. Eikä terapiakaan auta jos et puhu tunteistasi ja käsittele niitä. Sitä se terapia on että teet jotain itsesi eteen. Joku ei vaan työstä sinun elämääsi valmiiksi vaan sinun se pitää elää.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 15:21"]
tarvitsisit oikeasti jonkin oikean ongelman, jotta "kärsimyksesi" saisivat oikean mittasuhteen ja tajuaisit, mitä oikeat ongelmat ovat. Sinun kaltaistesi etu itse asiassa olisi, että Venäjä hyökkäisi suomeen. Fakta on ollut ennenkin, että itsemurhat vähenevät suurten kriisien aikana.
toivon sinulle jotain todellista tragediaa, jotta heräisit siihen, miten hyvin asiat lopultakin aiemmin olivat.
Myös ikääntyminen auttaa masennukseen (ilmeisesti siksi, että aivoaineenvaidunta tasaantuu).
[/quote]
No en asu Suomessa, että toivo vaan. Elämäni tragedioista en ala avautumaan, mutta olen saanut kai osani jo tähänkin mennessä. On hyvin suomalainen tapa toki ajatella noin - siihen kun kuuluu, että kukaan ei koskaan ole kärsinyt niin paljon, että siitä tohtisi valittaa - aina löytyy joku jolla on asiat huonommin, ehkä.
Oletko koskaan sairastanut masennusta tai mitään muutakaan mielenterveydenhäiriötä, kun noin selvästi pystyt sanomaan, että se ei ole oikeaa kärsimystä sitä potevalle?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 15:25"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 15:21"]
Myös ikääntyminen auttaa masennukseen (ilmeisesti siksi, että aivoaineenvaidunta tasaantuu).
[/quote]
Tätä on tutkittu. Nuoruusiän masennus helpottaa, kun ihminen vanhenee. Asia erikseen on vanhana alkavat masennukset ja sellaiset, jotka ovat kehdosta hautaan masentuneita. Mutta ei ole lainkaan harvinaista, etteikö masennus helpottaisi itsestään iän kanssa. Ja siis tutkittua juttua.
Mistä tuon keksit? Masennustilat ovat vanhuksilla itse asiassa hyvin yleisiä.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 15:21"]
tarvitsisit oikeasti jonkin oikean ongelman, jotta "kärsimyksesi" saisivat oikean mittasuhteen ja tajuaisit, mitä oikeat ongelmat ovat. Sinun kaltaistesi etu itse asiassa olisi, että Venäjä hyökkäisi suomeen. Fakta on ollut ennenkin, että itsemurhat vähenevät suurten kriisien aikana.
toivon sinulle jotain todellista tragediaa, jotta heräisit siihen, miten hyvin asiat lopultakin aiemmin olivat.
Myös ikääntyminen auttaa masennukseen (ilmeisesti siksi, että aivoaineenvaidunta tasaantuu).
[/quote]
No en asu Suomessa, että toivo vaan. Elämäni tragedioista en ala avautumaan, mutta olen saanut kai osani jo tähänkin mennessä. On hyvin suomalainen tapa toki ajatella noin - siihen kun kuuluu, että kukaan ei koskaan ole kärsinyt niin paljon, että siitä tohtisi valittaa - aina löytyy joku jolla on asiat huonommin, ehkä.
Oletko koskaan sairastanut masennusta tai mitään muutakaan mielenterveydenhäiriötä, kun noin selvästi pystyt sanomaan, että se ei ole oikeaa kärsimystä sitä potevalle?
ap
[/quote]
lässyti lää, pikkulutka. Minä kärsin masennuksesta todella pitkään ja selvisin. En tosin tuolla sinun asenteellasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 15:25"]
Valivali. Ei tuolla asenteella ainakaan. Olen aina ollut sitä mieltä että masentuneet pitäisi lääkityksen sijaan laittaa tekemään raskasta ruumiillista työtä. Masennus on lähes tuntematon sairaus esim kehitysmaissa, koska siellä ihmisten energia todella menee selviytymiseen, eikä ole aikaa pohtia että onko tänään pahempi mieli kuin eilen. Saati närppiä ruokaa ja kehittää syömishäiriöitä. Kermaperseillä on kermaperseiden ongelmat.
[/quote]
Yrität kai tällä pahoittaa mieleni, mutta saat täysin päinvastaisen reaktion aikaiseksi. Kiitos siitä! Olet vissiin kovin tietoinen kehitysmaiden tilanteesta sitten - oikeasti väität, että siellä ei voida pahoin? Ei se masennuksen (tai muunkaan sairauden) olemassa oloa poista, vaikka ei lääkäriltä olisi saanut diagnoosia.
ap
Kyllä siitä paranee. Sairastin
vaikeaa masennusta neljä buotta ja vähitellen olen alkanut toipua. Nyt olen jaksanut jopa aloitaa työt (muutama tunti viikossa).
Muistan, miten usko oli mennä kun olin sairas. Terapia ja lääkkeet lopulta alkoivat tepsiä.
Voimia sinulle <3 Sinä selviät kyllä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 15:23"]
Valitettavsti se voi olla tuollaista loppuelämäsi ajan. Mun äitini oli ollut nuorena masentunut mutta masentui vakavasti 42v ja söi eri lääkkeitä plus juoksi terapioissa jatkuvasti silti sai psykooseja muutaman vuoden välein. Sitten sairastui alle 70v dementiaan. En tiedä oliko masennus ja unilääkkeillä tms asiaan osuutta mutta nyt ollut vuosikausia syötettävänä dementikkona dementiakodissa.
[/quote]
Kiitos, että jaoit äitisi tarinan! Olen aina ollut sairaudentuntoinen, psykoottisessa maniassakin, ja lääkäreiltäkin ihan suoraan kuullut, että ei tämä välttämättä koskaan kokonaan helpotu tai elämänlaatu enää palaa sellaiseksi kuin mitä oli. Kuulemma sen kanssa olisi vaan opittava elämään.
ap
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 15:27"]
Juu, kakkosen kanssa samaa mieltä. Minulta kuoli 10 vuotta sitten lapsi. Elämä pitää silti vaan elää ja onni löytää. Olet onnesi seppä, eli tee se. Jos mietit itsemurhaa niin ei siihen kukaan mitään voi. Sinun pitää saada muuta ajateltavaa. Mene vaikka johonkin eläinyhdistykseen! Niinkuin eläinten olot paranesi sillä että sinä kuolet eikä sinun kivulla ole sen kanssa mitään tekemistä.
Jos on vaikea olo niin mene terapiaan puhumaan. Eikä terapiakaan auta jos et puhu tunteistasi ja käsittele niitä. Sitä se terapia on että teet jotain itsesi eteen. Joku ei vaan työstä sinun elämääsi valmiiksi vaan sinun se pitää elää.
[/quote]
Olen todella pahoillani. Kiitos kirjoituksestasi.
Olen terapiassakin aikoinaan käynyt - tällä hetkellä en käy, koska ei löydy tältä alueelta ihmistä, jolle pystyisin kommunikoimaan yhteisellä kielellä näistä asioista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et varmasti parane kokonan koskaan, mutta oireet voi saada haltuun, mutta tarvitset sitä terapiaa ja hyvät lääkkeet.
Sitten valitettavasti ne elämäntavat ovat sangen suuressa merkityksessä, siis ruokavalio ja liikunta. Eivät ne sairautta poista, mutta tekee elämästä vähän helpomman olla ja elää.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 15:34"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 15:21"]
tarvitsisit oikeasti jonkin oikean ongelman, jotta "kärsimyksesi" saisivat oikean mittasuhteen ja tajuaisit, mitä oikeat ongelmat ovat. Sinun kaltaistesi etu itse asiassa olisi, että Venäjä hyökkäisi suomeen. Fakta on ollut ennenkin, että itsemurhat vähenevät suurten kriisien aikana.
toivon sinulle jotain todellista tragediaa, jotta heräisit siihen, miten hyvin asiat lopultakin aiemmin olivat.
Myös ikääntyminen auttaa masennukseen (ilmeisesti siksi, että aivoaineenvaidunta tasaantuu).
[/quote]
No en asu Suomessa, että toivo vaan. Elämäni tragedioista en ala avautumaan, mutta olen saanut kai osani jo tähänkin mennessä. On hyvin suomalainen tapa toki ajatella noin - siihen kun kuuluu, että kukaan ei koskaan ole kärsinyt niin paljon, että siitä tohtisi valittaa - aina löytyy joku jolla on asiat huonommin, ehkä.
Oletko koskaan sairastanut masennusta tai mitään muutakaan mielenterveydenhäiriötä, kun noin selvästi pystyt sanomaan, että se ei ole oikeaa kärsimystä sitä potevalle?
ap
[/quote]
lässyti lää, pikkulutka. Minä kärsin masennuksesta todella pitkään ja selvisin. En tosin tuolla sinun asenteellasi.
[/quote]
*Ojentaa mitalin*. Näyttää olevan kuitenkin tuossa sinunkin asenteessasi vielä parantamisen varaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 15:41"]
Kyllä siitä paranee. Sairastin vaikeaa masennusta neljä buotta ja vähitellen olen alkanut toipua. Nyt olen jaksanut jopa aloitaa työt (muutama tunti viikossa). Muistan, miten usko oli mennä kun olin sairas. Terapia ja lääkkeet lopulta alkoivat tepsiä. Voimia sinulle <3 Sinä selviät kyllä!!!
[/quote]
Kiitos sinulle! <3 Olet sydämellinen ihminen. Olen onnellinen, että pääsit pois tämän kamalan sairauden kynsistä!
ap
Itse sairastuin juuri 23-vuotiaana ensimmäisen kerran psykoosiin ja sitä seurasi psykoottinen masennus ja yritin itsemurhaa. Parannuin sähköhoidon avulla. Sen jälkeen olen kerran masentunut psykoottisesti, mutta pääsin nopeasti sähköhoitoon ja olo oli pian ihan ok. Lääkkeet eivät ole minulla auttaneet. Terapiasta taas on ollut suurta hyötyä varsinkin silloin, kun löysin itselleni sopivan terapeutin, joka teki todella osuvia kysymyksiä ja niitä pohtimalla olen päässyt eroon sisälläni olleesta mustasta möykystä, sekoituksesta huonoa itsetuntoa ja perfektionismia. Täytän jonkin ajan päästä 40 ja olen elämääni tyytyväinen.
Kovasti voimia sinulle. Ethän luovuta. Hae ja vaadi apua. Et halua oikeasti kuolla vaan eroon kovasta ahdistuksesta. Yritä ajatella, että aivosi ovat sairastuneet ja voivat parantua.
5 puhuu faktaa, jokainen yrittää keksiä itselleen masennustautia, minkä takia? Jos ei ole mitään tekemistä - Mene jumppaan ja laihdutkin vielä; ja syö vähemmän!
Oikea sana -kermaperseet! Otan käyttöön.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 15:50"]
Et varmasti parane kokonan koskaan, mutta oireet voi saada haltuun, mutta tarvitset sitä terapiaa ja hyvät lääkkeet.
Sitten valitettavasti ne elämäntavat ovat sangen suuressa merkityksessä, siis ruokavalio ja liikunta. Eivät ne sairautta poista, mutta tekee elämästä vähän helpomman olla ja elää.
[/quote]
Aivan. Lääkkeet on, muutamaa kokeiltu ja näillä samoilla nyt menty jonkun aikaa. Välillä tuntuu, että mennään ylöspäin ja tunnen oloni jopa toiveikkaaksi ja sitten taas tuntuu kuin teho loppuisi ja taas tuntuu samalta.
Ruokavalio on tosiaan rajattua... Yritän keksiä tähän jonkun ratkaisun - on kuitenkin todella iso osa kehitystä. Liikuntaa harrastan säännöllisesti, omaan tahtiin.
ap
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 15:55"]
5 puhuu faktaa, jokainen yrittää keksiä itselleen masennustautia, minkä takia? Jos ei ole mitään tekemistä - Mene jumppaan ja laihdutkin vielä; ja syö vähemmän!
Oikea sana -kermaperseet! Otan käyttöön.
[/quote]
Olet varmasti kova fitnesskissa, kun ihmisen kuvaa näkemättä, ja syömishäiriötaustaista vielä, kehotat laihduttamaan.
En voi syödä tästä kovasti vähempää tai olen pian entistä heikommassa kunnossa. Pointtihan on siinä, että poden huonoa omaatuntoa lihan syömisestä, olen allerginen joillekin ruoka-aineille ja ja. Teen tosiaan asiani ruokavalion kohdalla vaikeammaksi, sitä en kiistä.
Onneksi olkoon normaaliksi keksitystä elämästäsi. On se hieno juttu, kun näitä voi niin vain keksiä!
ap
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 15:34"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 15:21"]
tarvitsisit oikeasti jonkin oikean ongelman, jotta "kärsimyksesi" saisivat oikean mittasuhteen ja tajuaisit, mitä oikeat ongelmat ovat. Sinun kaltaistesi etu itse asiassa olisi, että Venäjä hyökkäisi suomeen. Fakta on ollut ennenkin, että itsemurhat vähenevät suurten kriisien aikana.
toivon sinulle jotain todellista tragediaa, jotta heräisit siihen, miten hyvin asiat lopultakin aiemmin olivat.
Myös ikääntyminen auttaa masennukseen (ilmeisesti siksi, että aivoaineenvaidunta tasaantuu).
[/quote]
No en asu Suomessa, että toivo vaan. Elämäni tragedioista en ala avautumaan, mutta olen saanut kai osani jo tähänkin mennessä. On hyvin suomalainen tapa toki ajatella noin - siihen kun kuuluu, että kukaan ei koskaan ole kärsinyt niin paljon, että siitä tohtisi valittaa - aina löytyy joku jolla on asiat huonommin, ehkä.
Oletko koskaan sairastanut masennusta tai mitään muutakaan mielenterveydenhäiriötä, kun noin selvästi pystyt sanomaan, että se ei ole oikeaa kärsimystä sitä potevalle?
ap
[/quote]
lässyti lää, pikkulutka. Minä kärsin masennuksesta todella pitkään ja selvisin. En tosin tuolla sinun asenteellasi.
[/quote]
Selvisit? No et ainakaan ole ns. terve, kun vastaat aloittajalle noin.
tarvitsisit oikeasti jonkin oikean ongelman, jotta "kärsimyksesi" saisivat oikean mittasuhteen ja tajuaisit, mitä oikeat ongelmat ovat. Sinun kaltaistesi etu itse asiassa olisi, että Venäjä hyökkäisi suomeen. Fakta on ollut ennenkin, että itsemurhat vähenevät suurten kriisien aikana.
toivon sinulle jotain todellista tragediaa, jotta heräisit siihen, miten hyvin asiat lopultakin aiemmin olivat.
Myös ikääntyminen auttaa masennukseen (ilmeisesti siksi, että aivoaineenvaidunta tasaantuu).