Lue keskustelun säännöt.
Eikö tämä masennus lopu koskaan
02.09.2014 |
Olen 23-vuotias ja ollut masentunut monta vuotta. Välillä on ollut myös mania jaksoja, jotka ovat menneet psykoosiin asti. Sitten on taas menty alas rytinällä ja podettu psykoottista masennusta. Tätä ei ole kuitenkaan ollut n. 1,5 vuoteen - on vain vaikea-asteinen masennus.
En vain jaksa tätä enää. Mietin itsemurhaa joka päivä. Olen henkisesti aivan puhki. Omaan henkilökohtaiseen helvettiini kuuluu ruokailun vaikeus, joko yliherkkyyden, syömishäiriö-ajatusten tai eettisen kannan takana. Minulla on pakkomielle ulkonäkööni ja jotkut ruoat aiheuttavat kasvojen punoitusta ja kuumotusta. En vain jaksa. Pohdin koko ajan sitä kuinka paska maailma tämä on, kuinka huonot oltavat eläimillä ovat ja kuinka vähäpätöistä elämäni on.
Välillä tuntuu kuin minussa olisi kaksi eri persoonaa.
Onko tämä ikuista olisi kai kysymykseni. Jos elämä tulee aina olemaan tällaista puolikuolleena elämistä, niin taidan mieluummin hukuttaa itseni kylpyammeeseen. Olisin jo tehnyt ellei olisi avopuolisosta kiinni.
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 15:34"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 15:21"]
tarvitsisit oikeasti jonkin oikean ongelman, jotta "kärsimyksesi" saisivat oikean mittasuhteen ja tajuaisit, mitä oikeat ongelmat ovat. Sinun kaltaistesi etu itse asiassa olisi, että Venäjä hyökkäisi suomeen. Fakta on ollut ennenkin, että itsemurhat vähenevät suurten kriisien aikana.
toivon sinulle jotain todellista tragediaa, jotta heräisit siihen, miten hyvin asiat lopultakin aiemmin olivat.
Myös ikääntyminen auttaa masennukseen (ilmeisesti siksi, että aivoaineenvaidunta tasaantuu).
[/quote]
No en asu Suomessa, että toivo vaan. Elämäni tragedioista en ala avautumaan, mutta olen saanut kai osani jo tähänkin mennessä. On hyvin suomalainen tapa toki ajatella noin - siihen kun kuuluu, että kukaan ei koskaan ole kärsinyt niin paljon, että siitä tohtisi valittaa - aina löytyy joku jolla on asiat huonommin, ehkä.
Oletko koskaan sairastanut masennusta tai mitään muutakaan mielenterveydenhäiriötä, kun noin selvästi pystyt sanomaan, että se ei ole oikeaa kärsimystä sitä potevalle?
ap
[/quote]
lässyti lää, pikkulutka. Minä kärsin masennuksesta todella pitkään ja selvisin. En tosin tuolla sinun asenteellasi.
[/quote]
Selvisit? No et ainakaan ole ns. terve, kun vastaat aloittajalle noin.
[/quote]
Hänelläkin taitaa olla vielä paha mieli.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 15:54"]
Itse sairastuin juuri 23-vuotiaana ensimmäisen kerran psykoosiin ja sitä seurasi psykoottinen masennus ja yritin itsemurhaa. Parannuin sähköhoidon avulla. Sen jälkeen olen kerran masentunut psykoottisesti, mutta pääsin nopeasti sähköhoitoon ja olo oli pian ihan ok. Lääkkeet eivät ole minulla auttaneet. Terapiasta taas on ollut suurta hyötyä varsinkin silloin, kun löysin itselleni sopivan terapeutin, joka teki todella osuvia kysymyksiä ja niitä pohtimalla olen päässyt eroon sisälläni olleesta mustasta möykystä, sekoituksesta huonoa itsetuntoa ja perfektionismia. Täytän jonkin ajan päästä 40 ja olen elämääni tyytyväinen.
Kovasti voimia sinulle. Ethän luovuta. Hae ja vaadi apua. Et halua oikeasti kuolla vaan eroon kovasta ahdistuksesta. Yritä ajatella, että aivosi ovat sairastuneet ja voivat parantua.
[/quote]
Kiitos, että jaoit tarinasi <3 Olen onnellinen puolestasi, että olet löytänyt ratkaisun ja elät nyt onnellista elämää! Hyvä, kun mainitsit tuon sähköhoidon, olen jo ehtinyt unohtamaan. Se ei ole, mitä lääkärissä ensimmäisenä ehdotetaan. Pitääkin kysellä siitä.
Kaikkea hyvää ja kaunista sinun elämääsi - ja teille muille, jotka olette täällä tsempanneet. Kirjoittaminen tuntuu vähän auttavan tänään.
ap