Itsensä vaatettaminen

Onkohan kellään muulla vastaavaa ongelmaa. Tuntuu kuin olisin jotenkin niin kummallisen kokoinen ja muotoinen että valmiita vaatteita ja kenkiä jotka istuisivat ylleni ei ole olemassakaan. Epätoivoisena pakkoraossa päädyn sitten ostamaan jotain joka on kuitenkin liian iso tai pieni tai jotenkin muuten kamala.

Lähdetään siitä että alasti kotipeilin edessä näytän oikeasti ihan siedettävältä. Olen 171 cm pitkä ja painoa on n. 66 kg. Tissejä ei kylläkään ole, ja lantion malli on kahden viisikiloisen lapsen synnytysten jälkeen niin hirvittävä litteä läskinen laatikko että se on aina pakko jotenkin maisemoida pois näkyviltä. Mutta kuitenkin koen että 35 - vuotiaaksi äiti-ihmiseksi olen ihan sutjakka. No kun sitten puen vaatteet päälleni niin näytän joltain epämääräiseltä möykyltä joka yrittää salakuljettaa laittomia siirtolaisia rajan yli vaatteidensa alla. Paitojen helmat on lyhyitä, housut jalassa pakarat katoavat sieltä missä ne on totuttu näkemään ja pyrkivät sen sijaan tursumaan jenkkoina housunkauluksesta ulos. Polvissa on järjettömät pussit jo ennen lounasaikaa. Vyö ei pidä housuja paikoillaan vaan haarat valuvat jatkuvasti ja olo on todella epäsiisti.

Tuntuu kuin olisin aina täysin korkojen välissä. Paidoissa M on auttamatta pieni ja hihat lyhyet mutta L on tissittömälle löysä. Eilen ostin harmaan neuletakin L-koossa ja näytän se päälläni liettualaisen metsärosvojengin isoäidiltä joka piilottelee viranomaisilta metsään unohtuneen lainapeitteen alla. Ja ostin myös housut kokoa 44 (!) jotka ovat väljät mutta koko 42 oli reisistä tiukka. Näytän siis jälleen kerran möykyltä.

Ja mitä kenkiin tulee niin taas olen kokojen välissä. Koko 40 menee useimmiten jalkaan mutta korkea jalkapöytäni tekee sen että kengät jotenkin venyvät ja lurpahtavat nopeasti. Koko 41 lonksuu pohjallisista huolimatta.

Olen ollut nyt reilun vuoden työelämässä perhevapaiden jälkeen ja olisi niin ihanaa näyttää ihmismäiseltä vaikkei töissäni luojan kiitos mitään kovin tyylikästä lookia vaaditakaan.

Snif...