Vanhemmat tukevat taloudellisesti aikuisia lapsiaan, kumpi on reilua?

Meillä on taloudellisesti tuettu saman verran. Vähän eri ikävaiheissa eri tavalla mutta lopputuloksena suunnilleen tasan. Nyt aikuisina saamme edelleen kerran vuodessa jotain rahaa tilille vähän kuin taskurahoiksi. Kaikilla meillä on työt, joten vanhempienkin on helppo olla tasapuolisia.

Ongelmana on varmaan lapsenlapset, jotka sitten saavat omalta osaltaan rahaa ja aikaa. Luulen, että tämä harmittaa veljeäni. En ole varma mutta välillä olen ymmärtävinäni, että hänestä perheiden pitäisi saada aikaa ja rahaa samanverran eli lastenlasten ei kuuluisi saada mitään omaa vaan ne pitäisi kuulua vanhempien pottiin. Vanhempani ovat kuitenkin tehneet selväksi, että lastenlapset ovat omia persooniaan, joita he haluavat omalla tavallaan hemmotella ilman, että se olis pois joltakulta.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 12:09"]

Asia ei ole ihan noin mustavalkoinen. Itse autan lapsiani sen mukaan kun itse katson sen tarpeelliseksi. Mieluummin autan kuin annan heidän velkaantua kulutusluotoista. Lapseni ei käytä alkoholia eikä tupakoi. Joten heidän rahat ei mene turhuuteen. He eivät myöskään matkustele lomamatkoilla kun ei ole varaa sellaiseen.

Mutta elämä tuo yllätyksiä mukanaan ja tulee ylimääräistä menoa. On ihan kiva antaa välillä muutama satanen jotta saavat itselleenkin jotain kivaa ylimääräistä.

En laita lapsiani mihinkään järjestykseen vaan autan kun kantson sen tarpeelliseksi.

[/quote]

Minun vanhemmilla on ilmeisesti sama periaate. Työtön alkoholistiveljeni asui vuosia ilmaiseksi vanhempien omistamassa asunnossa. Ilmeisesti tasapuolisuuden nimissä he antoivat silloin tällöin minulle rahaa johonkin ylimääräiseen. Sama meno jatkuu vaikka veljeni on kuollut, isän mukaan minullehan ne rahat sitten lopulta kuitenkin jäävät.

Meillä tuetaan pennilleen yhtä paljon kaikkia lapsia, vaikka yksi on työtön ja toiset hyväpalkkaisissa töissä. Ku työttömälle annetaan vaikka 300 e, saavat nuo työssäkäyvät sisarukset saman summan ja aina ottavat ne vastaan.

Kyse tästä:

kaksi sisarusta A / B, ikäero 1v, ikää molemmilla nippanappa yli 30-v. Molemmat päässeet suoraan lukiosta opiskelemaan samantyyppisille aloille. A valmistui huomattavasti nopeammin, B reissasi, piti välivuosia, matkusteli yms. A säästeliäs eikä ole koskaan tarvinnut vanhempiensa apua, B saanut koko opiskeluajan pientä rahallista avustusta. Nyt molemmat töissä. A naimisissa ja yksi lapsi, oma asunto johon pieni velka (lähes kokonaan saaneet maksettua jo pois). B sinkku. Vanhemmat edelleen kokevat tarpeelliseksi auttaa B:tä, koska hänellä ei ole omaisuutta niin kuin A:lla (auto, asunto). 

-ap (ei ole A eikä B)

Tasan puoliksi kummallekin. Jos toinen kouluttautuu ja etenee työelämässä = saa paremman toimeentulon, niin ei se ole syy jakaa lahjoja tai ennakkoperintöä epätasaisesti.

Meillä pienestä asti on on kaikki mennyt 50/50.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 11:12"]

1) tukea kaikkia lapsiaan yhtäpaljon

2) tukea enemmän huonommin tuomeentulevia (vaikka huonompi toimeentulo olisi lapsen oma vika)

[/quote]

vaihtoehto kakkonen on hyvä sillä edellytyksellä että tehdään suunnitelma millä

tät urvelo lapsi nostetaan kuiville. jos on liian paha tilanne niin parempi

olisi antaa olla kokonaan tai lopettaa sen kurjat päivät pistoolilla.

häpeähän tuommonen on perheelle.

muistan kun yksi hörhö tapettiin kokkolassa niin sen porukat sano että

nyt saa nukkua enimmästä kertaa vuosiin kunnolla yönsä.

joskus vain kuolema enää auttaa polosta

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 14:09"]

Kyse tästä:

kaksi sisarusta A / B, ikäero 1v, ikää molemmilla nippanappa yli 30-v. Molemmat päässeet suoraan lukiosta opiskelemaan samantyyppisille aloille. A valmistui huomattavasti nopeammin, B reissasi, piti välivuosia, matkusteli yms. A säästeliäs eikä ole koskaan tarvinnut vanhempiensa apua, B saanut koko opiskeluajan pientä rahallista avustusta. Nyt molemmat töissä. A naimisissa ja yksi lapsi, oma asunto johon pieni velka (lähes kokonaan saaneet maksettua jo pois). B sinkku. Vanhemmat edelleen kokevat tarpeelliseksi auttaa B:tä, koska hänellä ei ole omaisuutta niin kuin A:lla (auto, asunto). 

-ap (ei ole A eikä B)

[/quote]Tuohan on vähän vastaava tilanne kuin mulla. Toinen on säästeliäs ja harkitseva, ja toinen tuhlailee miten sattuu. Ja ilmeisesti jälkimmäinen vielä ilkeääkin pyytää tai ainakin vastaanottaa rahaa, vaikka itse on omat asiansa tuohon jamaan saattanut. Minusta silloin on tosi epäreilua vanhemmilta ikäänkuin palkita se joka ei itse asioistaan huolehdi, ja tunkea lisää rahaa siihen pohjattomaan kuiluun. Ei se sille lapsellekaan hyvää tee, kun ei ikinä opi ottamaan itsestään vastuuta.

-- Se 18, jonka tuhluriveljelle vanhemmat kustantavat elämää