muita joiden esikoisen koulunalku ei 'tunnu' juuri miltään??

ei tullut tippa linssiin eikä muitakaan suuria tunteita - vaikka koko päivän koulussa vietimmekin me vanhemmatkin ;-)). Toki tiedän että se on suuri askel ja katson lasta 'haikein silmin', mutta suuria tunteita ei minussa kyllä herää... Lapsi tarvii minua kuten ennenkin - ei ehkä samalla lailla, mutta ihan uudella lailla asemani äitinä on tärkeä ja tarpeellinen. Olisi kauheaa jos lapset pysyisi aina vain lapsina eikä lähtisi kotipesästä mihinkään eikä itsenäistyisi! Olen korkeintaan ylpeä siitä, että linnunpoika kokeilee siipiään!

että nyt kuopus aloittaa koulun. Kyllä mulla tippa tuli linssiin silloinkin, mutta kuitenkin hän tuntui silloin jo niin isolta kun vertasi pikkusiskoon. Nyt se pikkusisko, mun silmissä ikuinen vauva, menee kouluun ja en tiedä miten selviän huomisesta.... Eihän vauvat mene kouluun!! *nyyh*

Ihan luonnollisena asiana pidin.



Mutta nyt 11v myöhemmin kun kuopus meni kouluun, niin nyt tuntui!

Vaikka lapsi oli jo yhden vuoden koululykkäyksellä, niin tuntui ettei noin pientä voi kouluun laittaa. Oltiin kumminkin kumpikin ihan reippaita aamulla!

Olisi hirveää jos loppuikäni joutuisin hoitamaan vain leikki-ikäisiä. Omat muistoni koulusta ovat positiivisiä ja lapsikin oli innoissaan.

Ei olla mitään uusia vaatteita ostettu edes. Ja reppukin löytyi kirpparilta jo keväällä. Lasta kyllä jännittää, varmaan saa aamusella muistuttaa mua, että koulu alkaa : /

katselet kun pikkuihminen astelee iso reppu selässään kouluun. Hän näyttää niin pieneltä..... Et tule enää tuntemaan lapsesi kavereiden vanhempia, nippanappa tiedät heidän nimensä. Lapsellasi alkaa uusi vaihe elämässäsi ja sinun osuutesi tuosta elämästä tulee valitettavasti koko ajan pienemään. Vanhemmat ovat yhä vielä tärkeitä, mutta paljon muuta uutta tulee viemään vanhempien "osuutta".

ja lapsikin lähtee rentona ekalle. Syy on varmaan siinä, että olen itsekin opettaja, joten koko perheelle koulussa käyminen on luonnollista. Lisäksi poju on ollut eskarissa samassa pihapiirissä.



Tosin vuodattaisin varmaan kyyneleitä, jos olisin pihalla saattamassa - kyllähän se tilanne varmaan herkistäisi. Minä olen samaan aikaan omassa koulussani ja lapsen isä lomalla.