Lomalta töihin palaavia ja "ahdistelevia"?

Löytyykö vielä muita, jotka vasta palailevat kesälomalta töihin? Vai ovatko kaikki, joilla on lomaan mahdollisuus ollut, pakertaneet töitä innolla jo kuukauden päivät ja tottuneet taas rutiiniin?

Mun pitäis tämän viikon puolivälissä palata töihin ja ei huvitais ei millään. Ahdistaa ajatuskin. Lisäksi olen vielä sairaana ja joudun tod.näk. soittamaan, että en vielä tule töihin (on sahaava kuume, nyt seesteinen vaihe ja netissä surffailen). Sekin ahdistaa kaiken muun päälle. Noloa soittaa pomolle, että enpä vielä lomalta tulekaan töihin vaikka kaikki on jo täydessä työn touhussa olleet jo usean viikon. Toki itse olin töissä silloin, kun suurin osa lomaili, joten ihan oikeutetusti olen lomalla ollut.

Työkalenteri on kuitenkin täyttynyt jo liiaksi. Töitä jäi vino pino pöydälle odottamaan ennen lomalle lähtöä ja ne ovat nakuttaneet takaraivossa loman ajan. Samalla on tullut kalenteriin lisää varauksia ja kauhistuttaa miten kaikesta selviän. Päälle tämä sairastuminen.

Ennen lapsia ajatukseni olivat hyvin urakeskeisiä. Luin ensin AMK-tutkinnon yhdeltä alalta, mutta työ ei vastannut odotuksiani ja luin FM-tutkinnon toiselta alalta. Sain koulutusta vastaavan työn, jolla olen hyvin edennyt. Lasten saamisen jälkeen uran tekeminen on kuitenkin ollut kakkosena ajatuksissa. Tärkeysjärjestys on muuttunut totaalisesti. Haluaisin olla kotona lasten kannsa (4 ja 6v) tai ainakin vähemmän vaativan ja stressaavan työn. Elämä menee jotenkuten silloin, jos kaikki pysytään terveinä, mutta kun minä tai lapset ollaan sairaana, kaikki on yhtä stressikierrettä. Ja niitä sairasteluita on hoidon aloituksen jälkeen ollut paljon (ovat olleet hoidossa nyt 1,5v).

Töissä kasaantuu työt, saan tiettyä asennetta työkavereilta sairauspoissaoloista, itsellä olo etten selviä töistäni. Tein jonkin aikaa 30t/vko, mutta työmäärä pysyi samana pienemmällä palkalla ja huomasin käyttäväni entistä enemmän selvittääkseni työjuttuja, joita en töissä ehdi tehdä. Tämä on ilmeisesti nyt sitä oravan pyörässä juoksua, mikä ei huvita tippaakaan. Lomalla oli ihana istua hiekkalaatikon reunalla tai uimarannalla lasten kanssa.

Ja nyt tuohon oravan pyörään palaaminen tosiaan ahdistaa. Ei ole kiva soittaa pomolle, että olen sairas. Ei ole kiva palata s.lomankaan jälkeen. Kaipa siihen taas tottuu, kun muutaman viikon on töissä ollut ja alistunut siihen paineeseen, minkä työt tuottavat. Voi plääh... En etsi ratkaisua (en voi asunto- ym. lainojen takia hypätä noin vain pois töistä ja on minulla myös työssäkäyvä mies). Pitää vain saada avautua. Onko muita?