läheisen keuhkosyöpä

Sedällä oli. Selkeästi tupakoinnin syy, ei pystynyt lopettamaan edes diagnoosin jälkeen. Eli n. 1,5 v tuon jälkeen.

Polttaako?

Kyllä polttaa, ja paljon. Menee vähintään aski päivässä.
En haluaisi tälläisiä uutisia kuulla, mutta ei sekään ole hyvä että minulle soitettaisiin ja sanottaisiin hänen menehtyneen. Huoli on kova.
-ap

Ikävä kuulla, olen pahoillani puolestasi.

Keuhkosyöpä on paha, ala valmistautua huonoihin uutisiin.

Levinneessä keuhkosyövässä ei valitettavasti ole kovin pitkää elinajanodotetta :(

Onko iäkäs?

Toivotan voimia. 

Omaiseni kuoli sairastettuaan pitkään. Neljä viimeistä kuukautta tiesimme, että mitään ei ole tehtävissä. Kuoleman odottaminen oli raskasta, mutta toisaalta se tuli lopulta helpotuksena. Siitä huohlimatta, että kivunlievitys oli tosi hyvää, jne, oli hyvin näkyvissä, ettei kuolemisen prosessia olisi ollut mitään mieltä enää pidentää. Kun voimat loppuvat, ne loppuvat. Suru käytiin läpi ennakkoon ja kuoleman tullessa pahin oli jo ohi.

toisen omaiseni menetin yllättäen, yhtäkkiä, ilman mitään ennakkovaroitusta. Suru iski niskaan kuin katolta putoava lumi, enkä tiedä, milloin se lievittyy tai srkipäiväistyy. Varmaan joskus, aihe on itselläni vielä aika tuore.

en sano, että toinen on toista raskaampi tapa menettää omaisensa. Suru tulee niissä eri tavalla, eri aikataulussa. Ei hyvänä ikinä. Anna sille aikaa.

Isäni kuoli 3vk diagnoosin jälkeen. Neljässä päivässä kävelevästä täysin kyvyttömäksi tehdä yhtään mitään.

Kyllä se nyt on lähtö. Lusikka nurkkaan. Tekee ns. tupakkalakon. Eli saappaat tasan.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 16:47"]

Isäni kuoli 3vk diagnoosin jälkeen. Neljässä päivässä kävelevästä täysin kyvyttömäksi tehdä yhtään mitään.

[/quote]

Viivyttelikö lääkäriin menoa viimeiseen asti? Aika tavallista on että varsinkin miehet sinnittelevät oireidensa kanssa todella pitkään.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 17:03"][quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 16:47"]

Isäni kuoli 3vk diagnoosin jälkeen. Neljässä päivässä kävelevästä täysin kyvyttömäksi tehdä yhtään mitään.

[/quote]

Viivyttelikö lääkäriin menoa viimeiseen asti? Aika tavallista on että varsinkin miehet sinnittelevät oireidensa kanssa todella pitkään.
[/quote]

Jep. Oli pari yötä sairaalassa 3vk ennen kuolemaansa, ottivat testejä yms. Olihan se siinä vaiheessa jo selvää että syöpä on. En tosin kuolemaa osannut ihan niin äkkiä odottaa. Toisaalta se oli helpotus ettei kauan tarvinnut "kitua", ei meidän eikä isäni. Elämähän siinä sekasin olisi mennyt jos olisi ollu tiedossa syöpä. Kaks päivää ennen kuolemaansa sai virallisen tiedon. Lääkäri sanoi ettei ole ihan hetkeen nähnyt niin aggressiivista syöpää, oli siis sillon 3vk ennen lähestulkoon täysissä sielun ja ruumiin voimissa, mitä nyt "vähän" yskitti.

Mitenkään yllätyksenähän tuo ei tietty tullut. Pitkitetty itsemurha.

Voi, miten ikävää. Tuo kuulostaa huonolta, että on niin laaja, ettei pystytä leikkaamaan häntä. Yritä jaksaa jossain vaiheessa kysyä tarkemmin häntä hoitavilta lääkäreiltä, mikä on ennuste.

Ikävää, kun syytätte tupakoinnista. Kyllä syöpä voi muutenkin tulla. Tiedän yhden syöpätautien erikoislääkärin, joka kuoli keuhkosyöpään kolmikymppisenä eikä ollut tupakoinut koskaan. Surullista. Hänellä oli pieni lapsikin.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 17:07"]

Taputat onnittelut. Tupakoija on päässyt ultimate tavoitteeseensa - keuhkosyöpään.

[/quote]

Kyynistä ja ilkeän kuuloista, mutta totuuden siemen. Jokainen tupakoija tietää riskin. Sääli omaisia kuitenkin.

Minun setäni kuoli myös keuhkosyöpään. Ei polttanut IKINÄ. Isäni tosin veti 40v norttia että ei kovin yllätykseni hänen kuolemansa tullut.

8+12.

Veljelläni on. Todettiin yli vuosi sitten, kun meni yskän ja hengenahdistuksen takia lääkäriin. Oli jo ehtinyt levitä molempiin keuhkoihin joten leikkaus ei enää ollut mahdollista. Saa kuitenkin sytostaatteja jotka ovat pienentäneet kasvaimia huomattavasti. Yskä loppui, samoin kuin hengenahdistus. On muutenkin hyvässä kunnossa ja toivon että saa elää vielä pitkään vaikka Se tilastojen valossa onkin epätodennäköistä.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 15:33"]

Sain juuri kuulla läheiseni sairastavan keuhkosyöpää. Se on jo niin laaja ettei sitä pysty ainakaan leikkaamaan. Olen itkenyt siitä tiedosta asti. En uskalla lähteä etsimään edes tietoa keuhkosyövästä. Onko teillä kokemuksia keuhkosyövästä?

[/quote]

Isälläni oli keuhkosyöpä. Poltti pikkupojasta vähän yli viisikymppiseksi, jolloin isoveljensä kurkkusyöpään kuoleminen sai hänet lopettamaan. Isä eli vielä 29 vuotta tupakoinnin lopettamisen jälkeen, mutta sitten se iski. Tosin hän oli sellaisilla työpaikoilla ja muutenkin oleskeli kaiken maailman polttoaineenkäryissä, että niistä saattoi tulla lisäpontta keuhkosyöpään sairastumiseen. Isä kuoli 6 kuukautta diagnoosin saamisen jälkeen. Leikata ei voinut, koska kasvain oli vasemmalla puolella liian lähellä sydäntä eikä muutenkaan niin vanhaa (82 v) olisi leikattu. Kemoterapia ei ollut vaihtoehto, joten ainoa hoito oli sädehoito, jolla toivottiin elämänlaatuun parannusta, elämänpituus tiedettiin lyhyeksi. Ikävä kyllä, sädehoidosta ei ollut mitään hyötyä, pikemminkin päinvastoin.

En mielelläni muistele isäni paria viimeistä kuukautta. Hän muuttui rakkaasta isästäni minulle täysin vieraaksi, hulluna karjuvaksi mielipuoleksi. Kun hän sekopäisenä alkoi vääntää kylpyhuoneesta vesiputkea käsin poikki (sai sen vuotavaksi, vaikka ei kokonaan poikki), soitin ambulanssin ja isä vietiin viimeiseksi viikokseen geriatrian psykiatriselle osastolle. Kävimme äidin kanssa katsomassa häntä hänen viimeisenä päivänään ja silloin isä oli melkein oma vanha itsensä, vaikkakin hyvin väsynyt. Kun seisoin hänen vieressään, kuulin selvästi, miten hänen hengityksensä rahisi. Seuraavana yönä hän kuoli.

Vasta ruumiinavaus kertoi, että isällä oli keuhkosyövän lisäksi myös keuhkoahtauma ja krooninen keuhkoputken tulehdus. Äidin ja minun epäilemiä etäispesäkkeitä ei aivoista löytynyt, mutta patologin mielestä kaikki hallusinaatiot ja epätyypillinen käyttäytyminen olivat seurausta perussairaudesta johtuneesta aivojen hapettomuudesta. Minulle oli hyvin tärkeää nähdä isä rauhallisena arkussaan kaiken sen ahdistuksen jälkeen. Siitä tulee nyt loppuvuodesta yhdeksän vuotta.

Jörn Donnerilta poistettiin toinen keuhko syövän takia ja niin vain touhuaa edelleen, jotain kai viimeaikoina terveydessä. Mutta hän on ollut ok muutamia vuosia...

Jos syöpähoitoja aletaan antamaan, kannattaa ottaa ns.tukijuttuja mukaan. Mm. hainrustoöljy kapseleina. Se estää leviämisen, vaikka ei poista itse syöpää. Seleeniä, C-vitamiiniajne. Sokeri ruokkii syöpää, ei siis sokeria eikä mielellään lihaa...

Keuhkosyöpä ei tule hetkessä. kestää vuosia ..Keuhkosyöpä ei pelkästään tule tupakasta. Voi tulla esim.luomesta..Pojallani epäiltiin lähtevän suolistosta.

Kaikkea hyvää suullenne ja jaksamista, aina ei sentään se pahin tapahdu, mutta vakavasta asiasta on kyse..

19, kasvainta ruokkii myös rasva ja proteiini... Eli nekin pois.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 20:23"]

Jörn Donnerilta poistettiin toinen keuhko syövän takia ja niin vain touhuaa edelleen, jotain kai viimeaikoina terveydessä. Mutta hän on ollut ok muutamia vuosia...

Jos syöpähoitoja aletaan antamaan, kannattaa ottaa ns.tukijuttuja mukaan. Mm. hainrustoöljy kapseleina. Se estää leviämisen, vaikka ei poista itse syöpää. Seleeniä, C-vitamiiniajne. Sokeri ruokkii syöpää, ei siis sokeria eikä mielellään lihaa...

Keuhkosyöpä ei tule hetkessä. kestää vuosia ..Keuhkosyöpä ei pelkästään tule tupakasta. Voi tulla esim.luomesta..Pojallani epäiltiin lähtevän suolistosta.

Kaikkea hyvää suullenne ja jaksamista, aina ei sentään se pahin tapahdu, mutta vakavasta asiasta on kyse..

[/quote]

Keuhkosyöpä nimensä mukaisesti alkaa keuhkoista. Jos kasvain on muualta peräisin, niin se on keuhkometastaasi.

Hoitojen aikana ei ruuan sisällöllä ole vaikutusta hoitojen lopputulokseen. Kaikkein tärkeintä on, että potilas saa jotain syödäkseen eli syö sitä mikä maistuu. Kaikilla ei ole varaa nirsoilla ruuan suhteen. Laihtuminen heikentää hoitojen kestämistä. 

Voimia kuitenkin ap:lle

Ensi viikolla läheiseni menee lääkäriin ja soittaa kertoakseen millainen tilanne siellä nyt sit on. Eniten pelkään hänen menehtyvän pian, kyseessä kun on n. 60 mies joka on vältellyt lääkäreitä jo monia vuosia.
-ap