Lue keskustelun säännöt.
Taitaa olla "syntiä" pärjätä taloudellisesti
31.08.2014 |
heti on joku elämäntapatyötön-kotiäiti-ikuinen opiskelija-eläkeläinen huutelemassa. " Pitäis sinunkin tulla toimene 1300 eurolla kuussa". Miksi pitäisi? Siis oikeasti. Moni on myös tehnyt jotain oman menstyksensä ( jos sitä voi mitata rahalla) eteen. On opiskeltu kun muut on pusanneet lapsia yms. Harvalle se "menestys" taivaasta tippuu. Turha on kadehtia juristia tai lääkäriä yms , jotka omalla työllään rikastuvat. Kaikki eivät onneksi ole pienipalkkasia kotiäiteijä, jonkun täytyy ne kotihoidontuetkin maksaa. Kun on aikanaan jaksanut lukea, niin nyt sa sitten jotakin hyvää siitä takaisin. Suomen verotus kuitenkin pitää huolen siitä, että harva täällä työllä rikastuu. Itse ainakin hyvällä omallatunnolla matkustan 2-3 kertaa vuodessa, ostan silloin tällöin merkkilaukkuja, käyn ulkona syömässä. Minulla on siihen oikeus. Sen takia olen opiskellutkin, että haluan vähän luksusta elämään.
Kommentit (28)
18, myönnän tuon aivan täysin. Ei se ole aina niin yksinkertaista, ja varsinkin yrityksen perustaminen on monimutkaisempi tapaus.
Tarkoitin hallitulla riskillä henkilökohtaisen (työ)elämän suunnitelma a:ta. Sillä ei ole väliä, aiheuttaako suunnitelma naapurin pirkossa siunailua "eihän yleensä noin tehdä", vaan sillä, onko valmis (ja perhe) elämään suunnitelma b:n kanssa.
Mutta tosiaan riippuu siitä, onko perhekin halukas toteuttamaan muutosta, ja mitä menetettävää on lähtötilanteeseen verrattuna.
21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on tuo yleinen harha, ettei perheellinen voi olla varakas? Miksi kotivanhempi on yhtä suuri kuin pienituloinen?
Me olemme varakas perhe, emmekä edes nolostele sitä.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 02:54"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 01:27"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 23:27"]
[/quote]
[/quote]
Sellaista asiaa yrittämisessä kuin hallittu riski, ei ole olemassa. [/quote]
On olemassa, sen nimi on osakeyhtiö.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 04:23"]
Mikä on tuo yleinen harha, ettei perheellinen voi olla varakas? Miksi kotivanhempi on yhtä suuri kuin pienituloinen? Me olemme varakas perhe, emmekä edes nolostele sitä.
[/quote]mistä sen kotivanhemman tulot tulee?
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 08:52"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 04:23"]
Mikä on tuo yleinen harha, ettei perheellinen voi olla varakas? Miksi kotivanhempi on yhtä suuri kuin pienituloinen? Me olemme varakas perhe, emmekä edes nolostele sitä.
[/quote]mistä sen kotivanhemman tulot tulee?
[/quote]
En ole tuo aiempi, mutta vaikka mistä! Perinnöt, suku, sijoitus, aiempi ura (ennen kotivanhemmuutta)... lottovoitto....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset, jotka mainostavat maksavansa veroja ja sillä muiden "laiskottelua" ovat aina vajakkeja. Ja vielä yleensä perusduunareita eikä todellakaan rikkaita. Mikähän siinäkin on. Huonon itsetunnon pönkitystä? Luullaan, että työssäkäynti oikeuttaa olemaan muuten täysin idiootti? Yleensä vielä itse käyttävät maksamansa pienet verot + oikeasti rahakkaiden maksamia verotuloja yhteiskunnan palveluina kuten terveydenhoito, sairauspäiväraha, lasten päiväkotihoito/koulu jne. Jo pelkästään yhden lapsen päivähoito maksaa kunnalle n. 900-1300 e/kk, jo sietääkin käydä töissä kun noin härskisti verojavaroja kuluttaa. Eikö olekin hienoa ajatella, että jos itse tai oma lapsi sairastuu vaikkapa syöpään, sinusta tulee pahempi yhteiskunnan loinen kuin vaikkapa koko elämänsä suht terveenä olleesta työttömästä? Jos pelkkiä kustannuksia mietitään. Vakavien sairauksien hoitojen todelliset kustannukset ovat aivan järkyttäviä.
Arvostan oikeasti hyvätuloisia, hienoa, että jotkut haluavat veroja maksella ja kouluttautuvat pitkälle.
Kyllä sen on huomannut kun muutama ystävä on käsi ojossa pyytämässä milloin mitäkin rahaa. Milloin uuteen tiskikoneeseen, milloin ulkomaanmatkoihin.
meillä on toki rahaa, mutta on siinä kyllä hittosoikoon tehty duuniakin sen eteen!
Toki autan, mutta en kyllä ole mikään pankki josta saa tulla joka kk pyytämään jotain!
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 01:27"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 23:27"]
Silti aina sanotaan että köyhät on tyhmiä ja rikkaat viisaita. Kuitenkin yliopiston käyneitä ihmisiä on paljonkin jotka eivät ole rikkaita, ja on rikkaita jotka eivät ole käyneet kuin peruskoulun, onko niin, että viisaus ei tule kuitenkaan lukemalla, ja että rikkaus ei tule kouluja käymällä? Rikkaaksi voi päästä sillä, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja osaa hyödyntää tilaisuuden, ja yleensä hyödyntää myös itseään viisaammat ihmiset, yritystoiminnassa erittäin hyödyllistä.
[/quote]
Niin, ja myös joustavuus. Se, ettei aseta itselleen tiukkoja ehtoja siitä, miten asioiden pitäisi tapahtua "oikein", jotta olisi valmis liikahtamaan työn perässä. Ahkeruus ja tarvittaessa hallitun riskin ottaminen. Elämän ottaminen omiin käsiin ja asioiden järjesteleminen itse sen sijaan, että odottaa ulkopuolelta ohjeita.
On tullut huomattua viime vuosien varrella näiden olleen erottava tekijä siinä, toteutuivatko unelmat. Alkutilanne sama koulutus ja suunnilleen sama työtilanne.
[/quote]
Kyllä se kaikki on hyvin pitkälti tuurista kiinni. Minä työttömänä hain kurssille, opiskelin ahkerasti, ja hain alan töitä, sain sitten ehdotuksen uudelta paikkakunnalta ostaa alan liike, otin elämän ohjat omiin käsiini, muutin lapsen kanssa satoja kilometrejä, tosin lähemmäs vanhempiani, otin velkaa, vanhemmat takasivat koska uskoivat minuun, tapasin uuden miehen, ja seurustelimme kaukosuhteessa kolme vuotta, sitten mies sai vakituisen valtion viran, ja minä päätin elämästäni, ja toki lapseni elämästä, että muutan miehen luo uuteen kaupunkiin, ja muutin myös fimani, jouduin ottamaan lisää lainaa... Niin siinä sitten kävi, että vaikka minulla oli hyvä liike, se ei asiakkaita kiinnostanut uudessa kaupungissa, firma oli pakko lopettaa, ei ollut varaa edes konkurssiin, kaikki velat jäi itselle kun oli toiminimi ja luottotiedot meni. Otin riskin ja hävisin. Suurimmalle osalle yrityksistä käy niin viiden vuoden sisään, en ole suinkaan ainoa luuseri, siitä vaan ei kehdata puhua. Yrityksiä tulee ja menee, yrittäjät häipyvät vähin äänin nuolemaan haavojaan, ja heitä ei kukaan toinen yrittäjä halua ottaa töihin, siitäkään ei julkisesti voi puhua.
Sellaista asiaa yrittämisessä kuin hallittu riski, ei ole olemassa. Ja aina kun tavoittelee unelmaa, ottaa riskin että ei saavutakaan sitä, tai saavuttaa, mutta menettää sen sitten. Minulla oli unelmana olla yrittäjä, löytää aviomies ja elää onnellisena perheenä. Yrityksen menetin, avioliiton ja perheen sain, ja sainpa vielä omakotialonkin siihen päälle. Ei ole vuosiin puuttunut kuin se työpaikka. Ei auttanut vaikka työttömyysaikana opiskelin uuden ammatin alalle jonka piti olla työllistävä tulevaisuudessa ja hyvät palkat.
Nyt en tietenkään voi tältä paikkakunnalta "liikahtaa" samalla tavalla kuin nuorena yksinhuoltajana, minulla on perhe vastuullani, miehellä on vakituinen virka, ja hänen tuloillaan tässä on eletty, en voi ottaa riskiä epäonnistua uudestaan koska maksan entisiäkin velkoja vielä vuosia. Omakotitalo myös pitää meitä täällä jonkin verran, mies haluaisi muuttaa työpaikkaa, ja sen mukana pitäisi muuttaa asuinpaikkakuntaakin, minulle se olisi ok, ja nuorimmaiset on vielä niin pieniä että eivät haittaisi muuttoa, ja esikoine on jo omillaan, mikään muu ei estäisi meitä perheenä lähtemässä, jos mies saisi muualta töitä ja saataisiin talo kaupaksi.
Elämä on aina valintoja täynnä, mutta ei niitä valintoja voi aina tehdä vapaasti niin että ne eivät vaikuta muihinkin ihmisiin. Elämä menee niin että koskaan ei voi tietää mistä itsensä muutaman vuoden päästä löytää, aina kun luulet että tässä tämä nyt oli, näillä mennään hamaan tappiin asti, niin elämä tekee tepposet, se on nähty niin moneen kertaan.
18