Lue keskustelun säännöt.
Minun ei oikeasti kuuluisi olla täällä.
31.08.2014 |
Kaikki asiat elämässäni tukee sitä ettei minun olisi kuulunut syntyä.
Sain alkuni vahingossa, äidilläni oli jo ikää ja toinen munatorvi poistettu, joten he eivät käyttäneet ehkäisyä isäni kanssa koska raskauden mahdollisuus oli pieni. Kuitenkin sain alkuni. Sen jälkeen vanhemmat kai yritti saada vielä toista lasta muttei onnistunut. Minä olin pelkkä sattuma.
Jo lapsena minulla oli kaikkea vaivaa. Sairastin aivan koko ajan. Vanhempani väsyivät minuun ja eivät tahtoneet jaksaa kanssani.
Sairastelut ja vaikeat olotvanhempien kanssa vaan jatkui. Kun menin kouluun, jouduin tietysti heti kiusatuksi. Olin kiusattu peruskoulun ja syvästi masentunut. Noihin aikoihin välit vanhempien kanssa alkoivat mennä kokonaan, he eivät jaksaneet teini-ikääni.
Kun olin 18 , minulla todettiin niin harvinainen sairaus että sen saamisen mahdollisuus on ihan lottovoiton luokkaa.
Olen opiskellut sellaisen ammatin, etten saa töitä ja ainoa työ mitä saisin on siivous joka on liian fyysisesti rankkaa. Minnekään sellaiselle alalle jota haluaisin opiskella en yksinkertaisesti pääse, pisteet on niin surkeat.
Parisuhde on vaikea. On ihan jatkuvaa riitaa. Tämä on ainoa pitkäaikainen oikea suhteeni.
Selvisi myös etten voi saada lapsia. Hedelmöitys on mahdollista, mutta raskaus menee heti alkuunsa kesken johtuen alkioiden heikkoudesta ja kromosomi poikkeavuuksista.Nämä taas johtuu minusta. Jos adoptoin tai alan sijaisvanhemmaksi, saan tehdä sen yksin ja erota, koska mies ei suostu. Hän ei suostu myöskään käsittämään ettei minun kanssani voi saada lapsia.
Minulla ei ole sukulaisia, tai siis on mutta en ole suurinta osaa heistä ikinä tavannut koska vanhemmat eivät pitäneet yhteyttä heihin. Ne jotka tunnen ovat taas tehneet selväksi etteivät halua minua elämäänsä.
Muutama hyvä ystävä minulla on. Siitä olen onnellinen. Mutta olen heidänkin seurassa etäinen.
Miksi minun on pitänyt syntyä tänne? Elämä on lääkärissä ravaamista, raha vaikeuksia, työttömyyttä, riitoja, tutkimuksia, itkemistä. . Tilanteeni on lapsesta saakka ollut niin monimutkainen, että olen varma että olen joku luonnon vahingonlaukaus. Ihminen, jonka ei kuulunut syntyä.
Kommentit (7)
Sulla sentään on mies ja ystäviä joten lopeta valittaminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Luonnon vahingonlaukaus". Itsesäälistä, yliteatraalista tekstiä, sen lisäksi että nostat itsesi erityisasemaan. Koko populaatio on täynnä sattumia ja luonnonoikkuja, vahinkoraskauksia, raiskauksista syntyneitä, väärän sukupuolen vuoksi adoptioon hylättyjä, jopa sukurutsauksia. Et ole niin harvinainen, kuin kuvittelet ja sekin kuvitelma johtuu siitä että vietät liikaa aikaa vain omien mietteidesi parissa. Hae apua masennukseen. Kun se alkaa tehota, niin huomaat kuinka itseensäkäpertynyttä tekstisi on.
ylläoleva on jo menetetty tapaus.
sääli että yhteiskunta ei voi tai halua tarjota mitään näille jotka
vain istuvat kotona ja odottavat kuolemaa.
mitenköhän näille käy jos alkaa pommit tippua?
näinkö luonto korjaa lassukat isoon omenakoriisa takaisin?
Ei se mitään yliteatraalisuutta ole. Se on helvetin paska olo siitä että elämä on palapeli, ja että sinä olet se palanen joka et koskaan tule sopimaan siihen. Mutta kuitenkaan ei ole mahdollista poistaa itseään kuvioista. Olet valmiiksi kuollut muttet pääse nahoistasi irti, siltä se tuntuu. Miten se voi edes olla erikoisuudentavoittelua kun olet niin sulkeutunut omiin ongelmiisi ettet pysty edes käsittelemään toisten ihmisten asioita?
T. Toinen samanlainen. Miinus fyysiset ongelmat, thank god.
Voimia Ap:lle vaikeaan tilanteeseen.
Minä tunnistan tuon saman ajattelun, jos menee oikein huonosti.
Olen myös saanut alkuni vahinkoraskaudesta. Välit isääni ovat sen vuoksi olleet vaikeat. Kun elämässäni on ollut suuria onglemia, niin alan ajatella, että "kaikki on huonosti ja isänikään ei muuten halunnut minua alun perin". On siis jotenkin tapa ajatella, että itse on kuin raamatun Job jolle ihan kaikki vaikeudet kasautuvat. On ehkä helpompikin sitten ajatella, että mikään ei voi enää omalla kohdalla onnistua vaan on ikään kuin merkitty.
Toivottaisin kuitenkin jaksamista nykyisten vaikeuksien setvimiseen ja niiden kanssa elämiseen. Ei niillä ja taustallasi sitten lopulta ole yhteyttä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä ei jaa kaikille samoja palikoita. Moni on saanut vielä huonommat. Kyse on siitä, mitä saamillaan palikoilla tekee. Jääkö murehtimaan puuttuvia palikoita, vai rakentaako jotain niistä, mitä on saanut. Todellakin, on ajan hukkaa surkutella kaikkia vaikeuksiaan. Sitä voi tehdä hetken aikaa ja oikein märehtiä murheitaan, mutta niihin ei pidä jäädä asumaan, muuten menee elämä aivan hukkaan. Suunta ylöspäin lähtee aivan pikkuasioista. Menee vaikka kävelylle raikkaaseen syysilmaan, juo kupin kahvia oikein nautiskellen, silittää kissaa tms. Ja toteaa, että minulla on juuri nyt hyvä olla. Onko muulla väliä?
Kuulostaa ihan tavalliselta. Noita harvinaisia tauteja ja pulmia on tuhansia, melkein jokaisella on jotain. Itsellä alpha 1 anitrypsin vaje, kaverilla tuntematon immuunipulma, yhdellä fenyylianaliinipulma, jne. Yksi euroopan parhaita syöpätutkijoita oli vahinkolaukaus.
Elämä pyrkii jatkumaan, ja kun hyvä kombo löytyy, lähtee vauvasi käyntiin. Vähennä myrkkyjä, alkoholia, tupakkaa, vaihda toinen mies jos tämä nykyinen ei tuota lapsia kanssasi.