Kannattaako yliopistoon pyrkiä yli kolmekymppisenä äitinä?

Jos joku ala sua kovasti kiinnostaa ja oot valmis tekemään töitä sen eteen.



Ei mun mielestä ikä tai äitiys oo este opiskeluille. Varsinkaan yliopistossa. Siellä näkee niin monenlaista hiippailijaa. :)

t: yksi 36v

niin että todellakin kannattaa kouluttautua haluamallesi alalle ellet sillä vielä ole.



Kaveri joka päälle kolmekymppisenä irtisanoutui työstään ja meni opiskelemaan ihan eri alaa on ollut erittäin tyytyväinen päätökseensä. Se sanoi että kieltämättä tunsi olevansa liian vanha ns. opiskelijaelämään, mutta kun opiskeli alaa joka itseä aidosti kiinnosti niin ei se niin haitannut vaikka opiskelukavereilla olikin vähän sellainen "siis voi EI, vähäks taas biletin viime yönä, en siis TOD oo lukenu tenttiin, et ka säkää oo, voi vitsi siis VÄHÄKS sä oot ahkera, emmävaan..." ;-)

ehkä ei vielä sittenkään. Minä en ainakaan usko että meidän ikäluokka joskus pääsisi eläkkeelle.

ja sh-tutkinto on jo, mutta en todellakaan halua olla sh:n hommissa vielä 30 vuotta. t. ap



Voisinkohan aloittaa esim. pedagogiikan opinnot avoimessa ja sitten hakea yliopistoon?

t. yo-ope

Minä hain yliopistoon 4v sitten 34vuotiaana. Valmistun lokakuussa luokanopettajaksi 38 vuotiaana. Olen vielä ollut töissä luokanopettajana kaksi viimeistä vuotta, eli suorittanut opintoja sivutoimisesti. Lapsia kotona 4.



Joten jos on haluja ja motivaatiota, eikun sinne vaan. Itse en ainakaan kadu pätkääkään!

saanko kysyä missä opiskelit?



Ja mielenkiintoista tosiaan että voi jo työskennellä epäpätevänä. Haitko siis opettajan sijaisuutta tms.?

Ala lukemaan kasvatustiedettä esim. avoimessa. Jos ala kiinnostaa hae varsinaiseksi opiskelijaksi ja opiskele myös pedagogiset opinnot. Voit valmistuttuasi opettaa esim. tuleville sairaanhoitajille kasvatustieteellisiä opintoja amk:ssa.

onnea!