Miten päästä yli miehen menneisyydestä?
Outo kysymys, tiedän joo, mutta suhteemme alussa mies valehteli minulle menneisyyteensä liittyvistä asioista. Myöhemmin kun sain tietää totuuden olin jo niin ihastunut että kuitenkin jatkoin suhdetta. Nämä asiat siis ovat sellaisia että jos olisin niistä etukäteen tiennyt, en olisi miehen kanssa suhteeseen lähtenyt ollenkaan. Nyt kuitenkin on kovasti alkanut häiritsemään nuo menneisyyden jutut kun suhde alkaa olla vakava. Tiedän ja ymmärrän toki että nuo asiat ovat tapahtuneet menneisyydessä mutta silti kertovat miehestä ihmisenä jotain sellaista että en tiedä haluanko olla sellaisen ihmisen kanssa elämääni.
Mitä pitäisi tehdä? Pitäisikö vaan pystyä unohtaa menneisyys ja toivoa että mies on muuttunut?
Kommentit (10)
Vaikea sanoa, kun ei tiedä millaisia ne ovat. Luulisi, että tutustuessa alkaisi huomata onko ihmisessä yhä ne pahat tai huonot taipumukset tallella. Kertoiko hän asioista itse? Itseni kohdalla kävi niin että silloisen mieheni saama lähestymiskielto entiseen vaimoonsa selvisi vasta, kun olin raskaana. Ja voin kertoa että pahat tavat nostivat päätään vuosien kuluttua...mustasukkaisuus ja väkivalta.
itse näin katkaisuksi etten utele ollenkaan menneitä.
pakko toimia näin, ihan jo itsensä takia.
Minulle tuo olisi vaikea paikka, mutta en uskalla sanoa miten toimisin. Ne menneisyyden asiat on ehkä toisarvoisia, mutta jos mies valehtelee menneen talven lumista, mistä muusta hän valehtelee?
Menneisyys on menneisyyttä, mutta valehtelu sinulle siitä on osa teidän suhdettanne. Mies ei ilmeisesti ole käsitellyt omaa menneisyyttään, kun katsoo asiakseen valehdella. En usko että olisin pystynyt jatkamaan sen jälkeen kun totuus alkoi paljastua - sinisilmäisenä tyttönä ehkä, mutta en aikuisena naisena.
Tuttuja ajatuksia vastaajilla.
Kertoi itse mutta vasta kun olin kuulemassa totuutta toiselta suunnalta. Eli ei varmaan olisi kertonut jos ei olisi ollut "pakko". Tietenkin hyvä siinä tilanteessa että kertoi eikä enää valehdellut. Mutta kyllä nyt taas todella tuntuu siltä että olisi pitänyt suhde siihen lopettaa. Ja kuten jollain vastaajista, meillekin kaikki riidat minun puoleltani liittyvät juuri näihin valheisiin. Mies sanoo katuvansa tapahtunutta mutta käytöksestä tämä ei ole pääteltävissä. Minun mielestäni siis miehen pitäisi tuomita itsensä jyrkemmin. Sen sijaan mies itsekin tuo noita aiheita suhteeseemme, keskusteluihimme, minkä johdosta helvetti on taas irti kun raivostun.
Todella raskasta tämä on henkisesti. Sitä juuri mietin pääseekö tästä yli, miten nuo voisi vaan unohtaa (en pysty kun mies itsekin näistä muistuttaa, muuten saattaa mennä pitkiä aikoja ettei ole mielessäni). Mutta joka kerta kun suutun tuntuu että suutun vain enemmän kuin edellisellä kerralla.
ap
Mua arveluttaisi kovasti jatkaa suhdetta jos paljastuisi väkivaltaa, rikoksia tai joku riippuvuus menneisyydestä. Ihan oman hyvinvointini ja turvallisuuteni kannalta. Mutta jos on kyse jostain muusta, mikä ei samalla lailla potentiaalisesti "uhkaa" puolisoa, niin uskon että pääsisin yli, jos rakastaisin.
Tai no joo, maksullisissa käynti olisi mulle kyllä ns. dealbreaker. En voisi hyväksyä enkä pääsisi yli
Haluatko valoittaa millaisista asioista on kyse? Onko raiskannut jonkun vai pahoinpidellyt ex-naisensa? Vai varastiko vai myikö huumeita? Tekikö teot päihteissä tai kännissä?
Mutta yksi mikä hälyttää on toi että mies ei näytä katuvan. Siis suorastaan rehvastelee asialla?
ei rehvastele mutta saattaa silti jossain keskustelussa "neutraaliin sävyyn" puhua asiasta mutta silloinkin minä raivostun. Ehkäpä on sellainen olo että mies vaan minun takiani katuu, jos eroaisimme saattaisi nopeasti palata takaisin vanhaan (siis näin minä luulen). Ei ole kyse väkivallasta vaan enemmänkin moraalisesta arveluttavasta toiminnasta. Kuitenkin siis sellaisesta mikä olisi ollut minulle ratkaiseva tieto olla aloittamatta suhdetta. Miehessä on kuitenkin paljon hyvää. Järjellä ajateltuna olisin idiootti jos jättäisin hänet.
ap
Moraalisesti arveluttavaa? Käynyt huorissa?
Ei noista teidän suhteistanne mitään onnea tule. Eroatte ennemmin ja myöhemmin ja sitten itkettää menetetyt vuodet ja mahdolliseen helvettiin sidotut lapset.
Luottamus ja kunnioitus kun rikkoutuu, niin ei siinä mitään enää rakkaus korjaa. Valehtelijaa ja vastuun pakoilijaa kun ei voi enää kunnioittaa, niin tuottaa itsekin siihen suhteeseen vaan myrkkyä. Turhaa siinä yritätte kelata ja toivoa.
En myöskään usko, että ne teidän miehet tulee muuttumaan. Se on sitä paitsi väärä lähtökohta jatkaa suhdetta. Jos itsensä pystyy muuttamaan, niin sitten ehkä, mutta ei toisen kypsyminen, ymmärrys, katumus ja korjaus kanna satoa.
Te luultavasti kelaatte eroa vielä pari vuotta. Mutta muistatte tämän, mitä sanoin. Joku toinen hetki tulee seuraava vahvistus ja vähitellen kypsyy se ratkaisu. Kello tikittää.
Mulla sama juttu, että mies salasi ja kaunisteli kaiken. Vasta n.vuoden kuluttua alkoi paljastumaan miltei kaikkea.. Olen painiskellut asioiden kanssa jo 8 vuotta, ja voin sanoa että joka riita liittyy näihin asiohin minun kohdaltani. Eli ei pääse eroon, vaan kummittelevat joka tilanteessa.