Oletko kokenut seksuaalista ahdistelua lapsena?
Uskon, että meitä ahdistelun uhreja on paljon. Suuri osa ahdistelijoista ei jää ikinä kiinni. Joskus se naamioidaan muka niin viattomaksi ja mitättömäksi... mutta kyllä lapsi sen muistaa aina :(
Setäni tykkäsi että istuin hänen sylissään ollessani noin 4-6-vuotias. Juuri tietyssä kohdassa jonkin kovan päällä ja mahdollisimman kauan. Pelkäsin, yritin rimpuilla pois. Setä kutitteli ja kiusoitteli minua, naamioi tilanteen leikiksi koska huoneessa oli yleensä muitakin. Vasta hieman vanhempana tajusin koko tilanteen. Odotin kauhulla sedän sunnuntaivierailuja, mutta tunsin jo silloin niin suurta häpeää että en uskaltanut puhua asiasta vanhemmille :(
Kommentit (9)
Joo. Meni vähän pidemmälle. Oikeus katsoi jutun kuitenkin vanhentuneen, koska tapahtunut oli 80-90 luvun taitteessa ja siihen siis sovellettiin tuon aikakauden lakia..
Lapsia pitää neuvoa, että kieltäytyy puhumasta vieraiden kanssa.
Hiukan vanhempi toverini houkutteli mukaan ja sitten setä kähmi. Vielä tänä päivänäkin naishenkilö nauraa asialle, olemme yli 50-vuotiaita. Tarkoitus oli että menen soskuun valittamaan, he olivat sopineet miten nolaavat sitten kun näkevät siellä. Ymmärsin enkä uskaltanut.
Lapsi ei ymmärrä ihan kaikkea, on jopa vaarallista selittää ennen oikeaa ikää. Mutta voi sanoa huonosta seurasta.
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 10:51"]
Mä olen miettinyt, kuinka tavallista se oikein onkaan, että joutuu lapsena ahdistelun kohteeksi. Onko täällä naisia joita EI olisi koskaan lapsena ahdisteltu? Kysyn tätä siksi, että minun lapsuudessani ahdistelijoita löytyi yhteisöstä monta. Minua niistä ahdisteli 2, mutta tiesin 2 muutakin. Näistä tyttöjen kanssa kuiskittiin, mutta vanhemmille ei jostain syystä ymmärretty kertoa.
Sitten oli vielä ne esiteinejä kopeloimaan setvimistä erikseen. Nyt kun on omia lapsia, olen alkanut pelätä, että hekin tulevat kohtaamaan näitä ällötyksiä. Olenko poikkeus?
[/quote] No, mua ei ainakaan ole koskaan ahdisteltu seksuaalisesti lapsena. Enkä ole koskaan kuullut, että ketään mun tuttavaakaan olisi. Tosin en tiedä miten näistä tosiaan kukakin uskaltaa puhua, näin vuosienkaan jälkeen.
Täällä yksi. isoveljeni, isän siskon mies ja yksi vanha pappa joka asui meidän lähellä. Houkutteli lapsia luokseen kirkkopastilleilla,rahalla ja tupakeilla.
Suurimmat traumat tietysti siitä veljen ahdistelusta....
Mun lapsuudessa ahdistelija oli koulutaksin kuljettaja, teini-iässä kuviksen opettaja. Ja Kumpikin oli jatkanut touhuaan ainakin kymmenen vuotta, eli uhreja oli kymmeniä, ellei satoja. Kaikki lapset tiesivät asiasta, en tiedä kerrottiinko aikuisille.
Mä olen tuo kolmas kirjoittaja. Mua ja siskojani ahdisteli soitonopettaja ja naapuri. Ei mitään autoonhoukuttelijoita vaan vanhempieni ystäviä. Tässä varmaan on se kynnys kertoa vanhemmille, kun ahdistelijat kuuluvat lähipiiriin. Opettaja kun vielä on auktoriteetti. Ahdistelulla tarkoitan kähmintää, seksuaalisia puheita ja pussailua.
Mua kosketteli epäsopivasti äitini tuttu joka oli myös naapuri. Kerroin äidille tapahtumasta ja sain osakseni huutoa kuinka kehtaan levitellä valheita hänen ystävästään.
Miten päästä ahdistelusta yli? Mieli on painanut asiat piiloon mutta ahdistuksena ilmenee vielä aikuisenakin.
Tiedän ettei ole oma syy, eikä itsessä vikaa, miksi ei uskalla/ilkeä puhua kenellekään?
Ällöttää muistot! Jo ala-asteella alkoi seksuaalinen häirintä, ällöttävät seksuaali-viritteiset puheet (sukulais miehet humalassa!). Lähelle tuleminen ja myöhemmässä vaiheessa yrittivät rintoja kopeloida muka "huomaamattomasti"!
Mä olen miettinyt, kuinka tavallista se oikein onkaan, että joutuu lapsena ahdistelun kohteeksi. Onko täällä naisia joita EI olisi koskaan lapsena ahdisteltu? Kysyn tätä siksi, että minun lapsuudessani ahdistelijoita löytyi yhteisöstä monta. Minua niistä ahdisteli 2, mutta tiesin 2 muutakin. Näistä tyttöjen kanssa kuiskittiin, mutta vanhemmille ei jostain syystä ymmärretty kertoa.
Sitten oli vielä ne esiteinejä kopeloimaan setvimistä erikseen. Nyt kun on omia lapsia, olen alkanut pelätä, että hekin tulevat kohtaamaan näitä ällötyksiä. Olenko poikkeus?