Perfektionistit, miten kestätte?

Kai täällä nyt muitakin on?

No itse olen tällä hetkellä lähes itsemurhan partaalla. Alkaa paineet olemaan liian kovat.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:54"]

Kai täällä nyt muitakin on?

[/quote]

Olen itsekin perfektionisti ja silti täydellinen alisuorittaja. Sinulla on huono itsetunto kirjoituksesi perusteella. Paranna sitä koska se tekee ihmisestä negatiivisen ja muita ja itseään arvostelevan synkän hahmon. Itsekin olen semmoinen, mutta välillä itsetuntoni on niin korkealla etten välitä lainkaan muiden mielipiteistä. Eikä tässä maailmassa kannata haaskata aikaa etsimällä hyväksyntää koko maailmalta. Ei ketään kiinnosta muiden asiat.

Voi kauhea, mitä tekstiä!

Mutta sori, en voi auttaa. En pidä ketään täydellisenä. En itseäni, enkä sinua. Vaikka tapaisin sinut, ja olisit juuri päässyt oikikseen, niin näkisin sinussa samanlaisen vajavaisen yksilön kuin itsessäni.

Täällä oli hyvä häpeästä kertova ketju.

Ei ole diagnoosia, mutta psykiatri on kerran tokaissut "kuinkas kauan sinä olet olut perfektionisti?" Aika huonosti kestän minäkin, luulisin olevani vaativa persoona ja siihen sekaan vielä jotenkin läheisriippuvainenkin. Helpottaa tiedostaa asiat, mutta en ole kaikesta päässyt eroon kognitiivisella terapiallalaan. Ainakaan vielä.

Olen ikävä kyllä alisuoriutuvaa tyyppiä, kun en riitä itselleni. Hylkään ystäviä, harrastusia ja töitä, kun arvelen vain epäonnistuvani. Toisaalta olen ruvennut löytämään rauhaa itsekseen olemisesta. Pelkään tilanteita, joissa ulkopuoliset näkisivät epätäydellisyyttä. Hullu tilanne, koska oikeasti pidän ihmisistä ja olen ulospäinsuuntautunut, eloisa ja seurassa viihtyvä ihminen. On vain tehtävä valintoja.

Putiini on perfektionisti ainakin omasta mielestään.

Itseruoskinta, alisuoritumista täälläkin, aloitan asiat myös usein "liian myöhään" jotta voin alisuorittaa ne ja selittää suoritukseni huonoutta, näen itseni ikuisesti vajaavaisena ja riittämättömänä, en riitä ellen suoriudu täydellisesti ja silloinkin jos onnistun selitän sen ulkopuolisilla, itsestä riippumattomilla syillä. Kauhea stressi ja paha mieli tässä on usein, en voi rentoutua enkä luottaa siihen, että osaisin jotain yhtä hyvin kuin muut.

Kiitos vastauksista. Olen vasta tunnistanut tämän ominaisuuden itsessäni ja kuulisin mielelläni lisää aiheesta.

Eikö se tieto auta teitä, että kukaan muu ei näe teitä täydellisinä, eikä vaadi teiltä täydellisyyttä, kuin te itse?  

No, varo nyt ainakin itsediagnooseja, ettet joudu syvemmälle itsesi analysoinnin kanssa. Kaikissa ihmissä on piirteitä jopa persoonallisuushäiriöistä ja niidenkin painotus vaihtelee aikakausittain ja kriisettäin. Varo lokeroimasta itseäsi ja siten määrittelemästä elämäsi suuntaviivoja. Kenenkään käsikirjoitus ei ole valmis, kaikkeen voit vaikuttaa itse.

Lue sopivasti tietoa vaativasta persoonallisuudesta ja perfektionismin tyypeistä, kurkkaa vaikka läheisriippuvuuttakin. Katso mitä saa aikaan ahdistuneisuushäiriö. Kun tunnistin näitä oireita itsessäni, sain avainsanoja, joilla kuvailla olotilojani ja suoriutumisen vaikeutta. Mutta diagnooseja ne eivät ole, enkä sellaisia ole saamassakaan mihinkään papereihin. En täytä kriteereitä, ne ovat paljon vaativammat ja tarkemmat, kuin kyökkipsykologina voisi luulla.

Hakeudu terapeutin juttusille, jos suoriutumisen pelkosi, päättämättömyytesi tai itsesi soimaaminen on siinä pisteessä, ettet saa nukuttua, et pärjää arjen askareissa. Tai vaikka alat karsia ihmisiä ympäriltäsi, vaikket ihan oikeasti haluaisikaan. Minulla on näitä tuhoisia piirteitä. Selitän muka lahjakkuuden loppumisella senkin, etten enää uskalla tehdä aiemmin rakastamiani luovia töitä. Pelkään vain niin etten pysty täydelliseen suoritukseen. En tietenkään, mutta oikeasti kun vähempikin riittäisi... En vain usko sitä aidosti.

Ajatuksille tarvitaan uusia polkuja ja ihminen, joka kyseenalaistaa "täydelliset kuviosi" T: 7

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:34"]

Eikö se tieto auta teitä, että kukaan muu ei näe teitä täydellisinä, eikä vaadi teiltä täydellisyyttä, kuin te itse?  

[/quote]

9 lisäilee: Vaikea selittää. Musta tuntuu vaan koko ajan, etten ole 'yhtenäinen' ja samankaltainen kuin muut. Jos teen yhdenkin mokan, niin se leimaa koko mun olemuksen sellaisella tavalla, että olen entistä viallisempi. Mutta ei se onnistunut suorituskaan tee hyvää oloa. Tässä tuntuu, että yrittää koko ajan kompensoida jotain sisäistä tyhjyyttä, sitten kun saan maailman eniten rakkautta, ihailua, kunnioitusta ja meriittejä olen tarpeeksi hyvä. Mutta noita kun ei koskaan saavuta.

Ihan sivuhuomautuksena, en näe muitakaan ihmisiä täydellisenä enkä ole kriittinen kuin itseäni kohtaan. Muiden virheet on inhimillisiä ja ymmärrettäviä, enkä usein näe niitä edes virheinä vaan kokemuksina sun muina.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:03"]

Olen itsekin perfektionisti ja silti täydellinen alisuorittaja. Sinulla on huono itsetunto kirjoituksesi perusteella. Paranna sitä koska se tekee ihmisestä negatiivisen ja muita ja itseään arvostelevan synkän hahmon. Itsekin olen semmoinen, mutta välillä itsetuntoni on niin korkealla etten välitä lainkaan muiden mielipiteistä. Eikä tässä maailmassa kannata haaskata aikaa etsimällä hyväksyntää koko maailmalta. Ei ketään kiinnosta muiden asiat.

[/quote]

Olen eri vastaaja. Mainitsemasi asiat eivät ainakaan osu yhtään minun kohdalleni. Minullakin on huono itsetunto, mutta en todellakaan arvostele muita vaan päinvastoin. Tuon usein esille, jos toisten tekemiset ovat mielestäni hienoja ja onnistuneita. Itsekseni sitten mietin, etten pystyisi lähellekään samaan.

En myöskään etsi hyväksyntää muilta. Tosiaan haluaisin ennen kaikkea vain pitää omista asioistani.

Ja kolmanneksi, minua hämmästyttää kuinka usein tuodaan esille ajatus, että kukaan ei koskaan ole kiinnostunut muista. Ehkä sinä ja tuttusi ette ole, mutta omassa pienessä ystäväpiirissä ollaan aidosti kiinnostuneita muista. Jotenkin kuvottavaa, että ihmisille sanotaan, ettei kenestäkään tai mistään tarvitse olla kiinnostunut, itsestään vain.

Oma perfektionismini on johtanut siihen, etten yleensäkään tee mitään, koska lopputulos ei kuitenkaan voi tyydyttää. Saatan ostaa tavaroita, joita en käytä. Paljon jää tekemättä ja kokematta.

Miten pärjään... hmm. tällä hetkellä kärsin kamalasta unettomuudesta! Opiskelen lääketiedettä, käyn töissä, urheilen, pieni lapsi. Ja tietysti harmistun jos saan tentistä huonomman kuin 4. Olisi kyllä kiva osata rentoutua. Parhaiten auttaa reissu mummolaan ja liikkuminen pitää pään kasassa. Vinkkejä otetaan vastaan...

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:36"]

No, varo nyt ainakin itsediagnooseja, ettet joudu syvemmälle itsesi analysoinnin kanssa. Kaikissa ihmissä on piirteitä jopa persoonallisuushäiriöistä ja niidenkin painotus vaihtelee aikakausittain ja kriisettäin. Varo lokeroimasta itseäsi ja siten määrittelemästä elämäsi suuntaviivoja. Kenenkään käsikirjoitus ei ole valmis, kaikkeen voit vaikuttaa itse.

Lue sopivasti tietoa vaativasta persoonallisuudesta ja perfektionismin tyypeistä, kurkkaa vaikka läheisriippuvuuttakin. Katso mitä saa aikaan ahdistuneisuushäiriö. Kun tunnistin näitä oireita itsessäni, sain avainsanoja, joilla kuvailla olotilojani ja suoriutumisen vaikeutta. Mutta diagnooseja ne eivät ole, enkä sellaisia ole saamassakaan mihinkään papereihin. En täytä kriteereitä, ne ovat paljon vaativammat ja tarkemmat, kuin kyökkipsykologina voisi luulla.

Hakeudu terapeutin juttusille, jos suoriutumisen pelkosi, päättämättömyytesi tai itsesi soimaaminen on siinä pisteessä, ettet saa nukuttua, et pärjää arjen askareissa. Tai vaikka alat karsia ihmisiä ympäriltäsi, vaikket ihan oikeasti haluaisikaan. Minulla on näitä tuhoisia piirteitä. Selitän muka lahjakkuuden loppumisella senkin, etten enää uskalla tehdä aiemmin rakastamiani luovia töitä. Pelkään vain niin etten pysty täydelliseen suoritukseen. En tietenkään, mutta oikeasti kun vähempikin riittäisi... En vain usko sitä aidosti.

Ajatuksille tarvitaan uusia polkuja ja ihminen, joka kyseenalaistaa "täydelliset kuviosi" T: 7

[/quote]

Itsediagnosointi on helppoa. Kävin aikoinani psykiatrilla kun hain Kelan psykoterapiatukea. Psykiatri näytti mulle paria paperia jossa oli eri persoonallisuushäiriöiden diagnoosien kriteerejä. Valitsin siitä kaksi itseeni sopivaa ja niin ne vain löytyivät Kelaan toimitettavasta lääkärintodistuksesta. Että sillee, ei se sen vaikeampaa ole.

Kiitos vastauksista. En minä nyt kauheasti diagnosoi, mutta tunnistan itsessäni paljon patologisen perfektionistin piirteitä. Se selittää minulle paljon tunteistani.

Valitettavasti minulla ei ole varaa mennä terapiaan, vaikka se varmasti olisikin hyödyllistä minulle. Ihmiset, joihin samaistun, ovat sairaslomalla tai -eläkkeellä, enkä itse pystyisi kyllä sellaiseen. Tuntuu, etten varmasti ikinä tule olemaan tyytyväinen elämääni, jos en pääse opiskelemaan yliopistoon. Kauhea alemmuuskompleksi muita kohtaan, kun olen niin tyhmä.
Ap

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:34"]

Eikö se tieto auta teitä, että kukaan muu ei näe teitä täydellisinä, eikä vaadi teiltä täydellisyyttä, kuin te itse?  

[/quote]

Ei, koska asia ei ole noin.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:34"]Eikö se tieto auta teitä, että kukaan muu ei näe teitä täydellisinä, eikä vaadi teiltä täydellisyyttä, kuin te itse?  
[/quote]
Ei auta. Oma paine menestymiseen on se suurin. Menee ohi korvien jos joku sanoo että kaikki on näinkin ihan hyvin. Vaikea tätä on selittää, mutta tämä ongelma on ihan oman pään sisällä.
Ap