Miten te muut jaksatte työelämän vaatimuksia?

Sun pitää ottaa asia esille esimiehesi kanssa, vaikkapa kehityskeskustelussa. Tai koska vaan pyydät palaverin ja kerrot ajatuksesi.

Pohtikaa, tarvitsetko koulutusta johonkin, onko sinulla liikaa töitä, pitäisikö toimenkuvaa selkiyttää tms.

Minulla sama juttu. Koko ajan toimenkuva laajenee kun töitä lisätään. Palkka noussut muutamia tessin mukaisia kymppejä viidessävuodessa. Olen kysynyt palkankorotusta mutta pomo vetoaa huonoon tilanteeseen ja ei ollut muka kuulkutkaan firman palkkauspolitiikasta.

Tuollaisessa tilanteessa kannattaa vaihtaa paikkaa.

En jaksanutkaan. Vaihdoin alaa! :)

ex-sairaanhoitaja

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 08:46"]Minulla sama juttu. Koko ajan toimenkuva laajenee kun töitä lisätään. Palkka noussut muutamia tessin mukaisia kymppejä viidessävuodessa. Olen kysynyt palkankorotusta mutta pomo vetoaa huonoon tilanteeseen ja ei ollut muka kuulkutkaan firman palkkauspolitiikasta.
[/quote]

niin. Mäkin olen sen verran ketyuuntunut että haen koko ajan uutta työtä. En tiedä meneekö syteen vai saveen mutta silti.

Minusta olisi edes kohtuullista että palkkaanostettaisiin jos toimenkuva laajenee tai vaikka radikaalisti muuttuu ja uutta pitää opetella. Vai mitä mieltä olette?

Ihan turha vaihtaa alaa. Ihan joka paikassa on samanlaista!!
Jos on vakkarityö, siitä kannattaa pitää kiinni!

Minä olen laiska. Eli teen tasan töitä vain työajan, en yhtään enempää, vaikka olisi mikä "hätä". Jos en ehdi, sanon pomolle että tähän tarvitaan lisää resursseja tekemään, että jos yksin teen, ei valmistu deadlineen mennessä. En tee kuten nuorempana, jolloin sitten tein illatkin ja yötä myöten kotona paniikin vallassa ja luulin että maailma loppuu tai vähintään saan potkut jos en niin tee.

Samoin en ota enää mistään stressiä. Teen työtäni omaa vauhtiani työaikana, ja siinä se. Kumma kyllä, tästä ei ole seurannut mitään hankaluuksia, vaikka niin luulin, koska työpaikallani on kulttuuri jossa useimmat muut tekee hulluna ilmaisia ylitöitä "pärjätäkseen". Nyt harmittaa oikein miten tyhmä olin 10 ekaa vuotta kun en tajunnut ettei siihen ole mikään pakko mennä mukaan. Kovan koulun kautta läksyni opin, jouduin nimittäin 6 vuotta sitten pitkälle burnout lomalle...

En jaksakaan. Sinnittelen töissä vuodesta toiseen ja pelkään, koska tulee eteen se vuosi, etten jaksa enää sinnitellä.

Palkankorotusta pyytäessä tai uutta työtä hakiessa paras srgumentti ei ole, että "mä en enää hallitset työtäni kun työnkuva laajenee". Parempi olisi että "katso kuinka. Paljon teen ja miten hienosti siitä selviän!"

oma työnkuvani laajenee ja vaikeutuu myös koko ajan. Mutta kyllä minä tähän mennessä olen kaiken oppinut tekemään.  Helpompia hommia delegoin muille. Se, mikä välillä syö ihmistä, on se tosiasiaa, että ylimmässä johtoportaassa pätevyydellä on vähemmän väliä kun oikeilla suhteilla. Epäilemättä myös työn tekemiselle, joten en minä sinne sopisikaan, mutta harmittaa kun ne kuvittelevat olevansa minua pätevämpiä, vaikka ovat vain tärkeämpiä.

Vain tyhmä pysyy vuosikausia yhdessä ja samassa työpaikassa. Noin siinä sitten käy kun valitsee sen tien.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 08:55"]Ihan turha vaihtaa alaa. Ihan joka paikassa on samanlaista!!
Jos on vakkarityö, siitä kannattaa pitää kiinni!
[/quote]totta kai mutta kyllä mun luonnon päälle ottaa myös tuo työnantajapuolen hyväksikäyttö. Lisää töitä vaan ja uuden oppimista. Kyllä siitä pitäisi muutenkin palkita kuin sanomalla että on sulla sentään työpaikka.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 08:55"]

Ihan turha vaihtaa alaa. Ihan joka paikassa on samanlaista!! Jos on vakkarityö, siitä kannattaa pitää kiinni!

[/quote]

No ei ole todellakaan joka paikassa samanlaista, saati eri aloilla. Itse olen nykyisin IT-alalla, ja olen ollut ihan helveteissä joissa palaa loppuun, ja myös rennoissa kivoissa paikoissa. Ja kyllä uskon että jos vaihtaisin alaa ihan toiseen olisi vielä erilaisempaa. Paskoja ja hyviä paikkoja toki varmasti on joka alalla. Riippuu paljon millainen esimies ja oma tiimi sattuu kohdalle.

Ja ihmiset vielä luulevat että kyllä uusia työpaikkoja syntyy jos firmat laajenevat ja vaikka vientimarkkinat alkavat vetää. Katinkontit. Juyri noin toimitaan monessa paikassa että töitä vaan lisätään ilman palkankorotuksia.

Oon ollut isoissa ja pienissä firnoissa, nyt pienessä, it-alalla. Teen ylitöitä, jos tilanne vaatii ja välillä saan vapaata. Puoli vuotta sitten sain puolet lisää duunia. Ilmeisesti olen hyvä, koska tänä aikana on kaksi firmaa pyytänyt mua töihin. Kyllä mä jaksan, oon jo 50 täyttänyt.

Itse olen alkanut kouluttamaan itseäni omatoimisesti. Siis vaativan työn, pienten lasten ja maratonharrastuksen ohella. Heti on varmempi luottamus omaan osaamiseen ja kaiken lisäksi opiskelu on hauskaa.

Ap on hoitoalalla. Ylitöitä ei saa tehdä ja töitä en vie kotiin vaikka jotain pystyisi kotona tekemäänkin.
Kehityskeskustelussa asiasta on puhuttu useampana vuonna, kollegat myös, sama kokemus kaikilla. Osa on ratkaissut ongelman tekemällä ilmaista ylityötä kun kaikkea ei muuten ehdi tekemään.
Miten pitkään tämä suunta voi jatkua?

Ootko tth:ssa? Itse olen ja kapinoin täysillä ilmaista ylityötä sekä ylityön teettämistä lisätyönä vastaan. En tee periaatteessa kumpaakaan, jos ei ole itsellä tarvetta, esim. hammaslääkäriä tms. Jos asikkaan vuoksi joutuu jäämään yliajalle, maksatan sen ylitöinä ja aina rahalla. Aikana ei kannata ottaa, se on pois eläkkeestä ja viesti johdolle, että ehditään tehdä työt. Ja meidän ainut tehtävähän on hankkia rahaa omistajalle. Missä kohtaa hoitotyön periaatteissa näin taas lukikaan?

Minä en jaksakaan. Olen tällä hetkellä työelämän ulkopuolella.