Lue keskustelun säännöt.
En jaksa vauvaani!
27.08.2014 |
Menee taas niin hermot tohon vauvaan, kitissyt koko yön ja päivän.
Välillä vaan toivon että sitä ei ois, tai että oisin tehnyt abortin niinkuin harkitsin...
Huusin taas sille että ois jo prkl hiljaa mutta sehän rupes huutaa vaan lisää (no tottakai kun pelästy) ja sit hermostuin taas vähän lisää. Tajusin myös että mähän taidan ymmärtää niitä äitejä jotka tappaa lapsensa, ei sillä että mä jotain tolle tekisin, mutta sen verran se taas ärsytti mua.
Ketään muuta täällä joka kehtaa tunnustaa että on samanlaisia ajatuksia?
Ja ei kiitos sellaisia vastauksia että hei oot varmaan masentunut, hae apua esim.neuvolasta!
Kommentit (16)
Pieni avuton vauva taas jonkun kypsymättömän ihmisen kontolla!? Lukemattomat naiset haluaisivat vauvan mutta eivät saa. Anna äkkiä vauva pois jos et kykene hoitamaan. Jos se itkee, sillä on paha olla. Se on avuton, sinä et ole. Jos vahingoitat vauvaa mitenkään, et ole Minkään arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vauvaraukkaa. :( Minkä ikäinen hän on? Muistan, että ekat viikot olivat itselläkin kamalia kun vauva huusi mahaansa tuntitolkulla eikä mitään voinut tehdä, kun ei kanniskelut jne. auttaneet. Se on raastavaa, mutta koita nyt edes olla huutamatta hänelle. Onko sinulla ketään, joka voisi vauvaa ottaa edes hetkeksi hoitoon? Missä lapsen isä on? Onko sinulla autoa, auton hurina monesti rauhoittaa lasta. Meillä on joskus tehty "nukuttamisajeluita".
Jospa koittaisit ajatella, että ei se vauva tahalleen ja ilkeyttää kitise. Miten itse toivoisit itseäsi kohdeltavan, kohtele vauvaasi niin. Et haluaisi, että sinulle huudetaan jos sinulla on kurja olla jo valmiiksi. Etkä varsinkaan haluaisi, että se huutaja olisi sinun tärkein ja läheisin ihminen. Et kai halua, että lapsi alkaa pelätä sinua?
Miksi et suostu hakemaan apua neuvolasta?
No kun (lähes) ainoa oikea vastaus ON hakea apua neuvolasta. Ymmärrän sinua ja hermostumistasi, itsekin olin henkisesti jossain vaiheessa niin poikki jatkuvaan tyytymättömyyteen että joskus korotin ääntäni itkevälle vauvarukalle. Silloin tajusin että jotain on tehtävä HETI. Soitin neuvolan perhetyöntekijälle ja sain konkreettista lapsenhoitoapua jotta pääsin hetkeksi itsekseni olemaan. Myös jutteluapua olen saanut. Luojalle kiitos Suomen hienosta neuvolasysteemistä, olen loputtoman kiitollinen saamastani avusta jotta mielenterveyteni pysyi kasassa ja ennenkaikkea vauva turvassa. Nyt kaikki on hyvin ja apu aina lähellä, jos niikseen tulee. Tyytyväinen äiti = tyytyväinen vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuo on totta, sä olet paska äiti.
Vauva on 6kk. Vauvan isä on paljon töissä (tottakai muuten antaisin vauvan isänsä hoidettavaksi kun itseäni se ärsyttää)
No tuskimpa sitä noin vain voi pois antaa ja eiköhän isälläkin ole jotain oikeuksia. Ja en sitä varmaan pois antaisi, useimmiten rakastan sitä, paljon!
Nyt se vaan ärsyttää niin kovasti!!! -AP-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 15:11"]
Vauva on 6kk. Vauvan isä on paljon töissä (tottakai muuten antaisin vauvan isänsä hoidettavaksi kun itseäni se ärsyttää)
No tuskimpa sitä noin vain voi pois antaa ja eiköhän isälläkin ole jotain oikeuksia. Ja en sitä varmaan pois antaisi, useimmiten rakastan sitä, paljon!
Nyt se vaan ärsyttää niin kovasti!!! -AP-
[/quote]
Miten ajattelit ratkaista sen, että näitä tilanteita tulee vielä lisää? Pystyisitkö miettimään etukäteen jonkun tavan toimia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 15:00"]
Kerta ei neuvolan apu kelpaa nii mitä jos soitat sossuun ja sanot että annat lapses pois. Tuolla on moni ihminen, jotka unelmoivat pienestä kääröstä eivätkä sitä saa. He olisivat kiitollisia..
[/quote]
Mekin unelmointiin pitkään omasta pienestä kääröstä ja silti siihen meni hermot kun koko elämä alkoi olla pelkkää toisen huudon kuuntelua ja lohduttelua. Pari ekaa kuukautta vielä jotenkin meni, mutta siinä puolen vuoden kohdalla alkoi jo hermot pettää. Olis kyllä lähtenyt vauva palautukseen jos olisi ollut mahdollista..Nykyään en vaihtaisi poikaani, vaikka vaikea tapaus on edelleen (puolitoistavuotiaan esiuhma meneillään).
Tuleeko mieleen että tarttis tehdä jotain kun vauva itkee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei boin vanhana enää pitäisi olla mitään selittämätöntä itkua. Vauvallasi on joku hätä, väsy, nälkä tms. Ei se huuto siitä lopu, että sinä huudat sille. Jos et oo valmis hankkimaan apua ja selvityämään, mikä vauvaa vaivaa, niin oot todella vastuuton.
Hanki joku ihminen jonka voit pyytää avuksi päivällä.
Palkkaa hoitaja MLL.n kautta vaikka pariksi tunniksi, että saat ite huokasta.
Se on todella sitovaa se pienen vauvan hoito ja voin kuvitella kuinka tunnet suurta syyllisyyttä ja pettymystä itseäsi kohtaan, että TAAS minä toimin samalla tavalla vaikka sen piti olla viimeinen kerta.
Hae apua ennen kuin tilanne pahenee ja kerro sun miehelle miltä sinusta tuntuu.
Oisko joku kaveri joka tulis päivällä apuun, hoitaako mies lasta koskaan yöllä vaikka käykin töissä, saatko levät silloin kun miehesi on kotona.
Tarvitset ehdottomasti hengähdystauon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt jäitä hattuun ja pyydät sitä apua! Jos et itsesi takia, niin ainakin sen viattoman pienokaisen takia. Lapsella on oikeus tasapainoiseen ja rauhalliseen ympäristöön. Jos vauva huutaa, sillä on joku ongelma. Siihen pitää löytyä ratkaisu.
Jos et kykene olemaan hyvä vanhempi, anna lapsesi adoptoitavaksi sellaiseen kotiin, jossa sitä aidosti rakastetaan ja jossa jaksetaan huolehtia vauvan kaikista tarpeista. Sinun on ajateltava lapsesi parasta.
Annamme tietoa perushoidosta jos ap ei tiedä.
Ja erityisesti perusturvallisuudesta.
Kerta ei neuvolan apu kelpaa nii mitä jos soitat sossuun ja sanot että annat lapses pois. Tuolla on moni ihminen, jotka unelmoivat pienestä kääröstä eivätkä sitä saa. He olisivat kiitollisia..