Kiusaajaluonne kiusattuna

- äänekkyys, haukkuminen, toisen jyrääminen.

- uhkailu, sen itselleen oikeuttaminen.

- rehvakkuus, toisen mitätöinti.

- henkinen ja fyysinen pahoinpitely, väkivallasta julkisesti nauttiminen.

- toisen kärsimyksestä nauttiminen ja sen esilletuominen isosti.

En kuvaillut äsken kiusaajaa, vaan tyypillistä nettikeskustelun "kiusattua". Kiusaamiseen liittyviin keskusteluihin tulee sivukaupalla viestejä jossa hekumoidaan ajatuksella toisen ihmisen julkisesta nöyryyttämisestä, fyysisestä väkivallasta jne. Toiselle toivotaan uskomattoman pahoja asioita ja suunnitellaan puolitosissaan kuinka toiselle saisi hankittua potkut, tämän parisuhteen saisi pilattua tai muuten tekemällä mahdollisimman paljon vahinkoa toisen elämään. Fantasiointi purkautuu netissä estoitta, vaikka sitä harvemmin on edes mahdollista toteuttaa tosielämässä. Tämä perustellaan moraalisesti oikeaksi käytökseksi sillä, että viestin kirjoittaja on joskus kokenut olevansa kiusattu (vuosia, ehkä jopa vuosikymmeniä aiemmin) ja/tai sillä, että fantasioinnin kohde on joku joka herättää kirjoittajassa assosisaatioita vääryydestä jota hän kohtasi joskus jossain mahdollisesti aivan eri henkilön toimesta.

Ja ei, en puolustele kiusaamista, mielestäni kiusaamiseen täytyy puuttua jämäkästi ja peräänantamattomasti. Kiusaamiselta pitää katkaista napakasti siivet ennenkuin se pääsee lentoon. Mutta silti lukiessani facebookissa, av:lla, missä tahansa netissä kiusaamiseen liittyviä viestejä tunnen enemmän kuvotusta lukiessani entisten kiusattujen viestejä, kuin entisten kiusaajien. Viimeksi tänään törmäsin viestiin, jossa noin kolmekymppinen mies kuvaili yksityiskohtaisesti miten haluaisi mennä ja pieksää kahdeksanvuotiaan lapsen henkihieveriin ja olisi todella valmis tekemään sen, mikäli ei pelkäisi seuraamuksia. Huolimatta siitä, että samassa viestissä kyseinen mies perusteli olevansa entinen koulukiusattu ja fantasioidensa uhrin olevan koulukiusaaja, mielestäni viestistä huokui uskomaton julmuus, väkivallasta ja vallantuneesta ylipäätänsä nauttiminen sekä täydellinen empatian tai edes todellisuuden taju. Se, että häntä on kohdeltu väärin, ei mielestäni muuta sitä tosiasiaa, että hän haaveilee heikomman alistamisesta ja vahingoittamisesta. Hän haaveilee lapsen pieksämisestä, eikä siitä tee oikeaa mikään, ei edes se että joku on joskus pieksänyt hänet kaksikymmentä vuotta sitten. En voinut olla miettimättä, että mikäli tuollaisella ihmisellä olisi ollut valtaa ja voimaa enemmän aikoinaan, olisiko hän käyttänyt sitä sumeilematta myös muihin. Uskon, että kyllä.

Ihminen, joka perustelee väkivallan ja pahan toivomisen oikeaksi koulukiusaamisella, keksisi sille kyllä muunkin perustelun jollei voisi vedota siihen, että on ollut joskus kiusattu. Jos ihminen kykenee haaveilemaan ja nauttimaan ajatuksesta väkivallasta, kostosta (joka ei edes välttämättä kohdistu siihen alkuperäiseen väärintekijään), on kyseessä mielestäni todellinen kiusaajaluonne joka ei vain ole päässyt halujaan koskaan toteuttamaan.