Yksinäiset yliopistossa?

On, aikuisena yliopistoon menneillä oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että siellä oltiin itsekseen ja yksinään. Opetus oli luentoja, eli ei niissäkään erityisemmin tutustuttu, saati ystävystytty.

Voin antaa sinulle saman neuvon kuin minulle annettiin: mene vaan rohkeasti istumaan samaan pöytään tutunnäköis(t)en ihmis(t)en kanssa. Niin ne muutkin tekevät. Kyllä te löydätte yhteisiä keskustelunaiheita, ainakin sen tauon ajaksi.

Mulla ei ole varsinaisesti yhtään yliopistokaveria, tuttuja sentään sen verran, että tervehditään kun tavataan. Mutta ei sen enempää. Ei se minua millään tavalla haitannut, sillä elämäni oli aivan toisaalla eikä yliopistossa. Tietenkin kävimme tauoilla porukalla kahvilla, teimme yhdessä tehtäviä ja sellaista. Ei siellä silti sen kiinteämpiä ja pitempiaikaisia suhteita syntynyt. Esimerkiksi ryhmätehtävän tein kerran netissä sellaisten ihmisten kanssa, joita en ole koskaan tavannut, ja vain yhden kanssa keskustelin puhelimessa. Ja tentin ja jonkun paritehtävän ihan satunnaisen vieressä istuneen opiskelukaverin kanssa, joka jäi yhtä tuntemattomaksi sen jälkeen kuin mitä oli sitä ennenkin.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 19:46"]Olen kuullut muiltakin että yliopistossa on yksinäistä :/ harmi vaan että bileet on juurikin ne missä tutustuu ja saa kavereita.
[/quote]

en käynyt yksissäkään bileissä vaan tutustuin ihmisiin ihan luennoilla ja luentoja ennen. Aloin jutella ja siitä se lähti.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 20:36"]

Mäkin olen yksinäinen yliopistossa. Kukaaan ei halua olla mun kanssa... Olen liian yksinkertainen ja kaiken lisäksi ruma. Siinä on tärkeimmät syyt.

[/quote]

Et varmasti ole yksinkertainen tai ruma, kyllä sinullekin ystävä löytyy kun tutustut rohkeasti! Ulkonäkö olisi aikuisiässä tyhmin syy jättää toiseen tutustumatta, joten yksinkertaisia ovat he, jotka eivät tuosta syystä kanssasi ystävystyisi. Tsemppiä sulle, menehän rohkeasti juttelemaan jonkun yksin istuvan kanssa samaan pöytään lounaalla!

Ihan sama ongelma täällä. Jäin fuksijutuista henkilökohtaisista syistä pois ja nyt en parin vuoden opiskeluiden jälkeen tunne enää ketään. Tosi yksinäinen olo.

Mä olin ihan tyytyväinen, vaikka yhtään kaveria en opiskeluaikanani saanut. Se oli odotettavissakin, koska lähdin opiskelemaan miesvaltaiselle alalle ja lisäksi olin noin 10 vuotta keskimääräistä aloittajaa vanhempi. Ei tullut mieleenkään osallistua mihinkään bileisiin tai illanviettoihin. Ryhmätyötkin tein yksin. Minusta oli vaan hyvä kun sain olla rauhassa ;) 3 vuodessa tehokkaasti sitetn valmistuin. 

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 14:28"]

Ihan sama ongelma täällä. Jäin fuksijutuista henkilökohtaisista syistä pois ja nyt en parin vuoden opiskeluiden jälkeen tunne enää ketään. Tosi yksinäinen olo.

[/quote]

Sepä se kun ensimmäinen vuosi oli se kriittisin :/ Mulla oli elämäni vaikein syksy silloin kun aloitin opiskelut, että siinä osasyy myös täällä. 

Tässä sitten näkyy myös sosiaaliset taidot, olen törmäillyt kivanoloisiin ihmisiin esim. kielikursseilla kun on tehty ryhmätöitä, mutten oikein tiedä miten ihmeessä voi jopa eri alalla opiskeleville tehdä tuttavuutta joka jatkuisi ryhmätöiden ulkopuolellekin :D

ap.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 20:36"]

Mäkin olen yksinäinen yliopistossa. Kukaaan ei halua olla mun kanssa... Olen liian yksinkertainen ja kaiken lisäksi ruma. Siinä on tärkeimmät syyt.

[/quote]

Tuohon en usko :) Tyhmä et millään voi olla, ja rumuus on subjektiivista sekä ei edes merkitse ystävyyssuhteissa. Pitäisi olla kiva ihminen mutta onhan se totta, että jos ei sitä pysty näyttämään kellekään ei siellä kukaan seuraan itsestään hakeudu...

Juu täällä on muitakin :D Mutta itse ajattelen että kun ei ne bileet ja seura niin kauheasti napanneet ja viihdyn kuitenkin hyvin yksin, sekä on vanhat kaverit muista piireistä, niin eipä tässä mitään sen kummempaa hätää ole. Kohta on yliopisto pulkassa ja oli ihan ok.

Olen kuullut muiltakin että yliopistossa on yksinäistä :/ harmi vaan että bileet on juurikin ne missä tutustuu ja saa kavereita.

Tuon takia en koskaan edes mennyt yliopistoon, tiesin etten ystävystyisi siellä kenenkään kanssa ja koko aika olisi pelkkää pänttäystä. Oh well.

Ainejärjestön kemuihin kutsutaan kyllä kaikki? Pitää vaan olla jo alussa mukana!

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 19:50"]

Ainejärjestön kemuihin kutsutaan kyllä kaikki? Pitää vaan olla jo alussa mukana!

[/quote]

Jos ei kemut napanneet aiemmin niin vielä vähemmän vuosia vanhempana :D Oikeastaan tiedä kaipaisinko mä sinänsä mitään vapaa-ajan kavereita tai juhlintaa, olisi ollut kiva saada juttuseuraa joskus luentojen välille. Sellaista viiteryhmää kenen kanssa jauhaa opiskeluasioista. On mulla kavereita yliopiston ulkopuolella.

Ainejärjestöt järjestää usein muutakin toimintaa, esim. kulttuurikäyntejä ja kerhoja. Kannattaa tutustua tarjontaan.

Perhellisillä on omat kerhot yliopistollakin. Mennään yhdessä syömään, kahville, tauoille ja opiskellaan. Ei bileitä. Meidän porukkaan mahtuu jokunen nuorempikin ja vaikka lapsetonkin, että tervetuloa vaan! Lounasseurasta on hyvä aloittaa.

Onko yliopistollasi harrastekerhoja? Menin kuoroon ja se oli opiskeluaikani paras päätös.

Ryhmätöitä? Kysy rohkeasti josko joku puolituttusi tulisi kanssasi ryhmään, siinä tutustutte samalla ja voitte puhua koulujutuista

Mäkin olen yksinäinen yliopistossa. Kukaaan ei halua olla mun kanssa... Olen liian yksinkertainen ja kaiken lisäksi ruma. Siinä on tärkeimmät syyt.

Hommasin yliopistolta hyviä kavereita vielä vikana läsnäolovuotenani. Menin vain puhumaan ihmisille, joiden kanssa kuvittelin tulevani toimeen. Onnistui. Olen muuten introvertti.