13-vuotias hukassa identiteettinsä kanssa..

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 15:55"]Siksihän juuri olenkin varovainen puheissani. Älkääkä huoliko, tuo teini tietää että hyväksymme hänet täysin, ja jos joskus joudummekin jotain hetken sulattelemaan, ei se häntä riko. Vai kuinka monen 13-vuotiaan kuvittelette juttelevan vanhemmilleen seksuaalisuudestansa?
[/quote]

Meillä on kans 13-vuotiaan kanssa juteltu seksuaalisuudesta, mutta niin että hän ei tiedä eikä kiinostakaan vielä. Hän kokee kylläkin olevansa transgender. Jotenkin se tuntuisi olevan vain ohimenevää itsensä etsimistä, mutta kun toinen on niin tosissaan niin pakkohan sitä pn myötäillä. Mitään merkitystähän sillä ei ole jos onkin oikeassa, mutta 13 ei ehkä ole paras ikä tuollaiseen "päätökseen". Pari vuotta aiemmin tai pari vuotta myöhemmin olisi uskottavampaa (kukapa teini olisi heti sinut uuden muutuneen vartalonsa kanssa ym.).

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 15:17"]

Minusta on ihan asiallista sanoe, että: "saat olla seksuaalisuudeltasi ihan mikä vaan, mutta se on yksityinen asia, jota ei tarvitse heti kätellessä kertoa. Enhän minäkään kerro jokaiselle vastaantulijalle olevani hetero."

[/quote]

Et niin koska Hetorous on OLETUS! Kuvittele että menet homo/lesbo baariin, kyllä säkin sitten alkaisit "toitottamaan" että olet hetero.

Itse tulin kaapista bi-seksuaalina 14 vuotiaana, kun olin aihetta märehtinyt päässä alle 10 vuotiaasta asti ja kokenut mielipahaa, kun en kertakaikkiaan ihastunut vastakkaiseen sukupuoleen. Aina kyseltiin, että onko söpöjä poikia ja ei niitä minun mielestä ollut. Vartuin aika homovastaisessa ympäristössä. Aihe nipistää vieläkin sydämestä, kun näitä tämmöisiä " varmaan ohimenevää"-keskusteluja näkyy.

Mun mielestä on kaunis ajatus että rakastuu ihmiseen, sukupuolesta riippumatta. Ei sillä väliä onko mies vai nainen. Itse olen uskoakseni hetero, naimisissa ja kahden lapsen äiti. Kuitenkin olen joskus ihastunut esim.lihaksikkaaseen naiseen joka veti jumppaa.

Kyse lienee siitä, että seksi on astunut nykyään niin kauhean nuoresta kuvioon mukaan. Itse tuossa iässä olin erittäin kiintynyt siihen bestikseen, ja kyllä ne jonkunlaisia rakkaussuhteita oli. Käveltiin käsi kädessä, halailtiin, kirjoiteltiin lappusia tunneilla, mustiksiakin oltiin. Joidenkin kanssa asiaan taisi liittyä jotain pussailuakin.

Pojilla sama juttu, joskin romantiikka puuttui kuviosta:-) olen ymmärtänyt, että jotain kimpparunkkailua tms. siellä harrasteltiin. Roikuttiin yhdessä ja porukassa, ja muita porukoita ja tyyppejä karsastettiin.

Kukaan ei vaan siinä vaiheessa osannut ajatella, että ahaa, tämä nyt on sitä seksiä, tämä on minun seksuaalinen identiteettini. Se oli vain jokin...harjoitteluvaihe. Omaan sukupuoleen oli turvallisempaa kohdistaa näitä tunteita, toinen sukupuoli oli vähän outo ja pelottava. Se johtui myös siitä, että siinä vaiheessa ne omat tutut kaverit myös muuttui: pikkunassikkapojat alkoivat pikkuhiljaa lähestyä sitä puberteettia ja muuttuivat ihan hulluiksi ja hankaliksi:-)

Eli en kiinnittäisi oikein mitään huomiota, vaan kuittaisin, että jaaha, otakko jauhelihapihviä lisää.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 16:49"]

Eli en kiinnittäisi oikein mitään huomiota, vaan kuittaisin, että jaaha, otakko jauhelihapihviä lisää.

[/quote]

Vaikka et tietäisi, vaatiko paljon rohkeutta tulla sen asian kanssa sinun luoksesi ja miten paljon lapsi haluaa ehkä puhua asiasta? Vau.