Voiko lukion ekaluokkalaisen antaa muuttaa yksin solukämppään?

Voi jos on pakko ja nuori on tarpeeksi kypsä ja järkevä.

Meillä tyttö oli lukion ekalla vielä täysi murkku...lapsellinen, välinpitämätön, uhmakas ja vähän masentunutkin eli ihan oli elämä kotonakin vuoristorataa.

Nyt on jo abi ja vähän näkyy valoa tunnelin päässä ja hän asuukin jo viikonloput poikakaverin kanssa ja tämä järjestely on ollut ainakin vielä ok. Poikakaveri asuu tosin aika lähellä meitä. Mutta hyvää harjoitusta omaa elämää varten sekä tyttärelle että äidille.

Näinkö pitää mennä: muuttaa omilleen 15-vuotiaana, 16-vuotiaana esittelee avovaimonsa, 17-vuotiaana esittelee lapsensa.

Mikä kiire näiden kokemiselle oli? Kestääköhän rakkaus lapsen toiseen vanhempaan, kun oli aivan kesken omakin kehitys? Jaksaako kasvattaa noin nuorena saamansa lapsen itse kunnolla?

Eikös näitä voisi tehdä kolmisen vuotta myöhemmin, että oma kehitys olisi vähän pidemmällä. Miksi on kiire kokea ihan kaikki mahdollisimman varhain? Miksi jotkut jopa ylpeilevät sillä. En ymmärrä.

Lapsi saa paremman pohjan elämälleen, mikäli hän saa sentään lukion ajan vielä asua vanhempiensa kanssa.

Mieheni miespuolinen kaveri asui yhdessä aikoinaan lukion tokaluokkalaisen tytön kanssa. Olivat siis avopari. Huusholli oli täysin sotkussa ja likainen. Huonekaluissa oli iljettävä istua ja ne olivat huonolaatuisia (sai pelätä rojahtamisia). Tyttö kertoi aikovansa lukea tietyn yliopistotutkinnon lukion jälkeen.

Lukion sai sentään jotenkuten käytyä, mutta mitään ei opiskeluhaaveesta tullut. Heille alkoi tulla lapsia. Menivät myöhemmin naimisiinkin.

Kaikki tuntui omituiselta ja retuperäiseltä tuossa asunnossa ja suhteessa. Siellä oli omituista käydä. Lukiolainen leikkimässä avokkia. (Tuo tyttö oli meitä muita seitsemän vuotta nuorempi.)

23, tuo avovaimonsa esittelevä nuorimies ei ole 17v vaan 21v. Ikäisekseen erityisen tasapainoinen ja tervehenkinen. Älä nyt heitä ihan äärilaitaan kaikkea.

Jaahas, no jutustasi sai sen käsityksen, että avokkikin tuli kuvioihin lukioikäisenä. Parempi, ettei näin ollut.

Mielestäni ei ole mitään syytä muuttaa johonkin solukämppään alaikäisenä, ellei lukioon ole niin pitkä matka, että muu ei ole mahdollista. Nykyään lähes jokaisessa kirkonkylässäkin on jo lukio.

Jos on pakko välimatkan takia muuttaa, niin sitten olisi paras joku sellainen lukio, jossa on oma asuntola ja siellä valvontaa.

"Nykyään lähes jokaisessa kirkonkylässäkin on jo lukio."

PAH, lukioita lakkautetaan ja yhdistetään kovaa vauhtia. Ehkä siellä kehä III sisäpuolela sitten lukiota on joka kaupunginosassa?

Ammattikoululaisille se on itsestään selvää, jos ei satu olemaan kotipaikkakunnalla kyseistä linjaa. Ensimmäisen vuoden useimmat asuvat asuntolassa, mutta aika vapaata ja villiä meno on niissäkin.

Miksi lukiolainen olisi jotenkin avuttomampi? Jos on, niin silloin jäädään yleensä kotipaikkakunnan lukioon ja asutaan kotona.

Yksikään lapseni ei ole tehnyt lapsia alaikäisenä, eli vielä yli kaksikymppisinä vaikka soluissa ja asuntoloissa ovat asuneet.