Lue keskustelun säännöt.
Mitä voin äitipuolena tehdä?
09.08.2021 |
Minulla on perhe mihin kuuluu kaksi lasta, iältään 8 v ja 9 v. Oikeastaan he ovat mieheni lapsia, mutta katson heidät omikseni, koska lasten äiti on kuollut. Tutustuin mieheeni kaksi vuotta sitten ja olemme asuneet avoliitossa melkein vuoden. Toiveena ja suunnitelmissa on kuitenkin avioliitto, mistä olemme puhuneet. Olisin valmis avioliittoon milloin tahansa. Olisin myös valmis adoptoimaan lapset kun se avioliitossa olisi mahdollista.
Mieheni kuitenkin kokee, että avioliittoon ei ole mitään kiirettä ja hänelle nykyinen tilanne sopii hyvin. Adoptiotakaan ei haluaisi. Minä kuitenkin koen itseni ulkopuoliseksi. Olen yrittänyt tuoda esille oman näkemykseni, mutta tuntuu ettei minua ymmärretä. Yhteenmuutostakin oli aikoinaan pitkä keskustelu. Mieheni korostaa, että ei halua liikaa muutoksia lasten elämään. Tietysti ymmärrän senkin, että lapset pitää huomioida. Silti tuntuu, että minä olen se joka aina joustaa. Minusta tuntuu muutenkin, että minua ei ole hyväksytty perheeseen ja sukuun lasten äitinä. Lastenhoitoapunakin on useimmiten lasten isovanhemmat.
Mitä voisin tehdä kuuluakseni perheeseen ja sukuun perheen äitinä? Entä miten voisin puhua miehelleni adoption puolesta?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Miksi adoptioon suhtaudutaan näin negatiivisesti?
Sehän olisi lastenkin parhaaksi, että heillä olisi virallisestikin myös äiti.
Adoptiossa lapsi otetaan omaksi ja adoption myötä lapset menettäisivät asemaansa ja oikeuksiaan oikean äitinsä sukuun. Isovanhemmat ovat lapsille tärkeitä, ei niitä suhteita voi noin vain jättää huomiota ja korvata uusilla isovanhemmilla, siis äitipuolen vanhemmilla. Adoptio olisi tämän perheen tilanteessa erikoinen ratkaisu, koska lapset ovat tosiaan jo noinkin isoja. Tosin eihän adoptio ole edes haettavissa ennen avioliittoa, mitä taas mies ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi, adoption idea ei todellakaan ole se, että omaa asemaansa perheessä pohtiva äitipuoli, joka ei tule toimeen lasten kanssa, voisi adoptiolla rakennella itselleen mieluisan perheen.
Luulin, että täältä löytyisi hyviä neuvoja äitipuolena olemiseen. Taisin olla väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että täältä löytyisi hyviä neuvoja äitipuolena olemiseen. Taisin olla väärässä.
Olisit pyytänyt neuvoja äitipuolena olemiseen. Nyt suu vaahdossa jauhoit adptiosta, johon miehesi ei tule suostumaan.
T. Äiti, äitipuoli, sijaisvanhempi
Kuka edes miettii adoptiota, kun se ei ole edes mahdollista, eikä siitä olisi mitään hyötyäkään? Mieluummin kannattaa opetella hyväksymään se, että he eivät ole sinun lapsiasi. Sinulla ei ole mitään sananvaltaa heidän asioissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä karmeaa settiä ap:lta, eikä hänellä ole mitään ymmärrystä siitä miten sekaisin hän on, kuvittelee olevansa oikeassa ja oikeutettu varastamaan lapset näiden oikeilta sukulaisilta ja perheeltä.
No, oman mielenterveyteni vuoksi uskottelen itselleni että tämä on provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitipuolihullun asian avaus. Mee hoitoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten huoltaja päättää lasten edusta. Äitipuolena et juridisesti voi mitään muuta, kuin olla turvallinen aikuinen ihminen avomiehesi lapsille.
Ehkä miehesi ajattelee, ettei mikään asi tule lasten ja kuolleen äitinsä suvun väliin.
Ette ole naimisissa. Se on este adoptiolle. Miehesi haluaa olla täysin varma, että liitto kestää. Ovathan lapset jo joutuneet kokemaan yhden vaikean menetyksen.
Tee lapsista lasu niin heille tulee ongelmia sosiaaliviranomaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitit: ' olet yrittänyt tutustua(lapsiin) alussa'. Tämä. Jos haaveilet adoptiovanhemmuudesta, pelkkä alussa tutustumisen yritys ei ihan riitä. Sinun pitää olla hitsautunut toimimaan lasten hyväksi lasten edun nimissä- ja todellisuudessa vähintäänkin pitää paljon lapsista.
Tiesitkö että adoptioprosessissa sosiaaliviranomaiset kyllä jututtavat, ihan kaikki adoption osapuolet. Niin lapsen omat biologiset vanhemmat, kuin adoptoijaehdokkaankin?
Ei mihinkään perheeseen noin vain mennä 'ottamaan toisen ihmisen omia lapsia'. Kyseessä on aina se lapsen etu. Ja se, olisiko adoptoija valmis tai onko, arjessa kasvattamaan lasta kuin omaansa.
Kun luin tekstiäsi, niin kylmäsi. Äitipuolen etuja ja unelmia ei adoptiolla koskaan haeta. Vaan lapsen etua.
Tässä lapsilla on oman äidin puoleista sukua, joihin lapsilta täysin katkeaisi siteet. Jopa perimis- siteet. Pystyykö sinä, sinun sukusi näitä asioita todellisuudessa millä tavoin paikkaamaan lapsille? Ja miksi ajattelet olevasi lasten äiti? Sitä sinä et ole. Et biologisesti, ja tunnepohjaisestikaan, eikä juridista äitiyttä noilla eväin voi mitenkään syntyä.
Miksi hoet olevasi lasten äiti, kun et ole?