Käyttääkö mies henkistä väkivaltaa?

Eli tapasin tämän kyseisen miehen yliopistolla ja alussa mies oli uskomattoman komea, hurmaava ja hauska. Keskustelimme tuntikausia kaikesta taivaan ja maan välillä ja mies tuntui uskomattoman älykkäältä ja syvälliseltä. Mitä en tiennyt oli se, että miehellä oli omalla osastollaan todella huono maine. Hän oli aikaisemmin useammassa opiskelijatapahtumassa käyttäytynyt humalassa agressiivisesti naisia kohtaan.

No ihanuutta jatkui noin 2kk ja minä olin aivan myyty, mutta sitten pikkuhiljaa asiat alkoivat muuttumaan ja ennenkuin huomasinkaan olin päätynyt tällaiseen suhteeseen:

Joka päivä mies vitsaili kuinka lihava, ruma, tyhmä, ärsyttävä jne olen. Jos puolustauduin sanomalla "kyllä minä tiedän etten ole lihava tai ruma" niin mies tuntui ärsyyntyvät ja haukkui kahta kauheammin. Syynä tähän kuulemma se, ettei halua minun olevan itserakas. Kun huomasin tämän vaikuttavan itsetuntooni ja syömiseeni (painoindeksi 17,5 eli en halua laihtua) vaadin miestä lopettamaan ja yritin selittää kärsivällisesti kuinka hän satuttaa minua sanoillaan. No tämä selittäminen jatkui kaksi viikkoa, riitojenkin muodossa koska mies ei yksinkertaisesti halunnut lopettaa tätä hauskaa vitsailuaan ja ei nähnyt mitään vikaa siinä. Vitsit olivat sitä luokkaa, että viettäisi enemmän aikaa kanssani jos en olisi niin lihava ja harrastaisi kanssani enemmän seksiä jos en olisi niin lihava jne.

Kerran haimme kiinalaisesta ravintolasta annokset kotiin ja vasta kotona mies huomasi saaneensa väärän annoksen. Mies raivostui ja kiroillen heitti ruokansa lattialle. Oma reaktioni oli epäuskoinen naurahdus, joka sai miehen repimään minun annokseni kädestäni ja heittämään senkin lattialle. Tehtyään tämän mies vaikutti, erittäin iloiselta ja tyytyväiseltä.

Miehen mielestä oli hauska vitsi heittää vaatteeni ulos auton ikkunasta moottoritielle. Toinen hauska vitsi oli heittää minut keskellä yötä pihalle alasti peiton kanssa pilkkopimeään vaikka hän tietää, että pelkään pimeää.

Miehellä on jonkinlainen pakkomielle vahvuudesta ja ei voi sietää heikkoja ihmisiä (paitsi minua kuulemma). Kerran kun olin sairaana kotona kerroin miehelle viestissä että käy niin pahasti kipeää, että itkettää ja että halusin vain olla hänen kainalossaan. No miespä tuumasi tähän, että ansaitsen kaiken kipuni. Surullisena vastasin jotain, etten jaksa tällaista nyt olen todella tuskissani ja halusin vain tuntea jonkinlaista välittämistä. Mies sitten havahtui ja laittoi kuitenkin viestin että parane pian. Vastasin tähän viestillä joka antoi ymmärtää, että kaipaan enemmän, että pelkkä parane pian ei riitä. Ymmärrän olleeni törkeä, mutta silti en ymmärrä miehen reaktiota. Hän raivosi tuosta kolme päivää, haukkuen minut aivan pystyyn, koska olin kehdannut olettaa, että häntä voi kohdella noin ja se aukaisi kuulemma hänen silmänsä sille millainen minä olen. Yritin pyydellä anteeksi ja selittää miksi sanoin noin, mutta mies vain jatkoi raivoamistaan ja haukkumistaan ja sanoi miksen tapa itseäni.

Mies suuttui ja ärsyyntyi minuun helposti ja jos hän suuttui hän usein käytti asioita joita olin kertonut hänelle minua vastaan. Esim sitä kuinka exäni oli pettänyt minua ystäväni kanssa.

Mies on itse sanonut, ettei usko seuraamuksiin. Hän voi tehdä mitä vain ja siitä ei seuraa mitään negatiivista hänelle. Kuulemma millään ei ole mitään väliä. 

Jos olin ärsyttävä mies "rankaisi" minua esim ilmoittamalla, että koska olen niin ärsyttävä, hän ei aio puhua tai nähdä minua viikkoon ja usein mies myös vitsillä antoi minulle luunappeja  nenään "rangaistukseksi". Kerran hän myös löi minua poskeen vitsillä.

Jos en tiennyt miksi mies oli vihainen minulle, hän ilmoitti, että hän antaa minulle anteeksi myöhemmin vain jos itse ymmärrän mitä olen tehnyt/sanonut. 

Mies usein syytti minua siitä, että yritän manipuloida häntä. Olin hämmentynyt syytöksistä, koska muut ihmiset ovat aina valittaneet kuinka olen liian naiivi ja sinisilmäinen. Mies selitti minulle, että teen sen huomaamattani ja muut ihmiset ovat olleet liian tyhmiä huomatakseen, mutta minun onnekseni hän on kärsivällinen kanssani ja antaa minulle anteeksi koska en tajua tekeväni sitä. 

Tuossa oli nyt joitain esimerkkejä miehen käytöksestä. Kerroin ystävälleni tästä käytöksestä ja hänen mukaansa mies on käyttänyt henkistä väkivaltaa ja kun luen tekstini niin eihän tuo nyt ihan normaalilta kuulosta. Kaikesta huolimatta minä vieläkin syytän itseäni. En saa pois mielestäni ajatuksia, että mies vain vitsaili ja minulla ei ole tarpeeksi huumorintajua ja minä todellakin olin niin kamalan ärsyttävä, että miehen käytös on täysin ymmärrettävää. Mitä jos minä näen asiat väärin, että vaikka kuinka pyrinkin näkemään tapahtumat objektiivisesti niin mitä jos mies onkin oikeassa. Suhde on nyt onneksi ohi, mutta en pysty lopettamaan itseni syyttämistä ja miehen ikävöimistä. Olen aivan rikki.

Miltä tämä teistä kuulostaa? Asiallisia vastauksia kiitos.