Lue keskustelun säännöt.
Äitini juoruaa kaikki asiani kaikille
24.08.2014 |
Ihmettelee aina miksi en kerro hänelle mitään ja sitten kun saa vahingossa jotain kautta tietää jotain niin koko suku tietää ja koko suku on täynnä uteliaita ämmiä (anteeksi kielenkäyttö).
Esim 1. Olin miehen kanssa lounastreffeillä ja äitini sattui vahingossa näkemään -> Koko suku uskoo että seurustelen ja äiti kyselee milloin saa lapsenlapsia
Esim 2. Äitini törmäsi lapsuuden kaveriini ja kaveri sattui vahingossa kysymään miten eräs mun terveydentilaan liittyvä juttu menee -> Äiti soittaa mulle paniikissa että onko mulla syöpä (ei ole) ja tämän jälkeen kertoo koko suvulle että on -> kaikki soittelevat huolestuneena ja voivottelevat
Esim 3. Olin käymässä äidilläni ja tämä huomasin vatsan turvonneen (ilmaa vatsassa + viikon ryyppyputki) -> kysyy olenko raskaan, kiellän -> koko suku uskoo minun olevan raskaana ja nyt postissa tupsahtelee vauvan villasukkia yms.
Ja nämä siis elokuulta! noita tulee yleensä se 2-5 viikossa ja en jaksa enää!! Kohtalon tovereita? Oon yrittäny sanoo äitille mut ei muka tajua mistä puhun, katkaisenko mä välit vai mitä? Muuten tullaan ihan hyvin toimeen ja oon ainut lapsi, joten tuntuisi ehkä vähän julmalta katkaista ne
Kommentit (19)
Ihan sekasin sun äitis on! Jos et halua katkaista välejä niin ei auta muu,kun kertoa sukulaisille totuus, että 'äidillä vähän heittää päästä'.. Valitettavasti.
Mulla oli sama ongelma ja itsekkin mietin,että mitäs kaikille pitäisi sanoa. Kerroin sitten totuuden. Ja jos joku ei sinua usko, niin sille ei voi mitään! Karavaani kulkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi mä niin tsemppaan teitä. Mulls on kans samantyyppisiä ongelmia ollut äitini kanssa. En jaksa edes alkaa niitä tässä listaamaan. Suurimpina kuitenkin mun laittaminen hankaliin välikäsiin suhteessa sukulaisiin sekä juoruilu. Pettää jatkuvasti luottamuksen ja luulee että asia korjaantuu itsestään parissa päivässä.
Kerrot sukulaisille ja ystäville että äitisi värittää sinun elämäsi tapahtumat ja kehotat olemaan uskomatta hänen juttujaan.
Kerrot sukulaisille ja ystäville että äitisi värittää sinun elämäsi tapahtumat ja kehotat olemaan uskomatta hänen juttujaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini kertoo myös kaiken mitä kerron eteenpäin. Itse hän hokee koko ajan, että ei saa sitten kertoa kenellekään, että nämä ja nämä asiat ei kuulu muille eikä varsinkaan minun sisarusten asiat. Sitten äiti kertoo kaiken mitä minä sanon. Sanoo joskus myöhemmin, että no minä nyt kerroin sen ja sen asian. Niin että en kerro hänelle nykyään mitään millä on jotain merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 15:32"]
Voi mä niin tsemppaan teitä. Mulls on kans samantyyppisiä ongelmia ollut äitini kanssa. En jaksa edes alkaa niitä tässä listaamaan. Suurimpina kuitenkin mun laittaminen hankaliin välikäsiin suhteessa sukulaisiin sekä juoruilu. Pettää jatkuvasti luottamuksen ja luulee että asia korjaantuu itsestään parissa päivässä.
[/quote]
Oma äitini myös juoruillut veljelleni värittäen kaikki mahdolliset asiat. Värittänyt jokaisen tilanteen ja välimme ovat katkenneet sekä veljen että äitini osalta. En voi antaa anteeksi luottamuksen pettämistä ja suhteiden sotkemista.
Jopa kirjeeni on luetuttanut veljelleni. Voiko olla kuvottavampaa luottamuksen pettämistä ja sen jälkeen ''veljenä'' nälvimistä henk.kohtaisista asioista. Sanomattakin selvää, että en kerro enää sanallakaan äidilleni yhtään mitään. En soita. En kirjoita. En tapaa. Tiedä, vaikka olisi jo kuollut.
Ompahan veli sitten ainakin perinyt itsekseen kaiken, kuten on jo vuosikymmenet muutenkin uhoillut. Sellainen mutsi.
Kerro äidillesi ihan uskomattomia juttuja, jotka eivät ole tosia. Kun äitisi kertoo ne eteenpäin ja kuulet sukulaisilta ihmettelyjä, voit sanoa, että ne ovat ihan hölynpölyä. Jonkun ajan jälkeen kukaan ei usko enää äitisi puheita. Tuo on kyllä lapsellista, mutta toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin... kun äiti kertoisikin vain sukulaisille asiani, mutta kun hän kertoo ne kaikille ventovieraillekin! Siis esimerkiksi junassa muille matkustajille, kaupassa muille kassalla jonottaville jne.
Ihan kivaa varsinkin, kun olen ns. julkisuuden henkilö eli televisiossa töissä ja naama näkyy tämän tästä ruudussa. Niin äiti kun kertoilee perheeni asiat minut nimeltä mainiten ja tietysti samalla tähdentäen, että se meidän XXX on se televisiossa...
Äidilläni on hiljattain diagnosoitu Altzheimer, joten ymmärrän kyllä, ettei hän tuota ilkeyttään tee, muttei tämä ymmärrys oikeastaan helpota asiaa yhtään. Olenkin jo useampi vuosi sitten lopettanut kaikkien yksityisluontoisten asioitteni kertomisen äidille. Onneksi hän ei kauheasti sitä edes huomaa, koska on jo sen verran höpsäkkä, että keskittyy lähinnä itseensä ja omiin asioihinsa.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 18:24"]
Niin... kun äiti kertoisikin vain sukulaisille asiani, mutta kun hän kertoo ne kaikille ventovieraillekin! Siis esimerkiksi junassa muille matkustajille, kaupassa muille kassalla jonottaville jne.
Ihan kivaa varsinkin, kun olen ns. julkisuuden henkilö eli televisiossa töissä ja naama näkyy tämän tästä ruudussa. Niin äiti kun kertoilee perheeni asiat minut nimeltä mainiten ja tietysti samalla tähdentäen, että se meidän XXX on se televisiossa...
Äidilläni on hiljattain diagnosoitu Altzheimer, joten ymmärrän kyllä, ettei hän tuota ilkeyttään tee, muttei tämä ymmärrys oikeastaan helpota asiaa yhtään. Olenkin jo useampi vuosi sitten lopettanut kaikkien yksityisluontoisten asioitteni kertomisen äidille. Onneksi hän ei kauheasti sitä edes huomaa, koska on jo sen verran höpsäkkä, että keskittyy lähinnä itseensä ja omiin asioihinsa.
[/quote]
Sama, paitsi että hänellä ei ole diagnoosia, enkä minä ole julkisuudessa (tosin pikkupaikkakunnallahan kaikki ovat julkkiksia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös meillä äiti kertoo asioitamme kaikille tutuille ja tuntemattomille sukulaisten lisäksi. Saattaa jutella lastemme asioista vaikka uimahallissa tapaamansa lastentarhanopettajan kanssa ja sitten pomottaa minua, että se lastentarhan opettajakin sanoi, että teidän KUULUU tehdä näin. Tai juttelee junassa (ollut aina sosiaalinen ei vain iän myötä) tuntemattomien kanssa, kyselee heidän asiansa läpi ja muistaa ne vielä kertoa minulle (kiinnostus nolla) ja samalla selittää meidän asioita tälle tuntemattomalle. Ja jälleen tulee ohjeita miten asiat tämänkin henkilön mukaan kuuluisi hoitaa.
Olen myös ainoa lapsi, isäni on kuollut, joten äidilläni on aikaa kohdentaa tarmonsa meidän elämään. Hän on aina ollut tällainen, mitään sairautta ei voi syyttää. On täysin viriili ja menevä eläkeläinen, kunnallispolitiikassa mukana ym. Ei vain osaa pitää meidän asioita ominaan. Kaikkein eniten raivostuttaa se valheiden lisääminen totuuden sekaan.
t. 2
En tiiä kertooko mun äiti näitä mun asioita myös ventovieraille, joskus teininä kuulin kyllä sen työkavereilta juttua kyllä. Pahinta tässä ehkä se että mun äiti on alle 50v eli näitä vuosia on vielä jäljellä..
Ehkä pitää olla ottamatta ite yhteyttä ja jos se ei toimi niin mennä tohon sekojuttuihin :/
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Äitini juoruaa asiani kaikille, siis tosiaankin kaikille, tuppukylässä, jossa asuu. Täysin yhdentekevää kuinka henkilökohtaisesta tai arkaluontoisesta asiasta on kyse. Ärsyttävä akka. Jos kiellän, valehtelee ettei kerro kenellekään ja kertoo kuitenkin. Ainoa tapa on ollut vaieta asioistani, nyt kun emme asu samassa talossa, äiti ei pysty onneksi vakoilemaan minua kuten teininä. Tosi harmi etten ymmärtänyt nuorempana, että se selittää kaikki menkkani ja ihastukseni eteenpäin.
Kuulostaa ihan minun äidiltäni. Ainoa mikä on auttanut on ollut, etten kerro hänelle mitään. Puhuminen ei auttanut, suuttuminen ei auttanut. Välimme ovat nykyään olemattomat. Olen ainoa lapsi, mutta lopulta päätin vain että joku arvo se on minunkin yksityisyydelläni ja mielenterveydelläni.
Mun äiti kans teininä kerto KAIKKI eteenpäin, sillon ei ollu oikeen ketään muutakaan aikuista kelle puhua niin välillä oli pakko. Nyt jälkeen päin mietin et oisko sittenki ollu parempi vaa pitää kaikki sisällä :/
AP
Vanha ketju mutta haluan silti kommentoida.
Kun olin 12 lakkasin pikkuhiljaa puhumasta äidilleni asioistani, kun olin hänen kuullut juoruavan asioistani naapurille.
Sittemmin vähän vanhempana halusin ikään kuin testata ja varovasti kerroin jotain, mutta jälkeen päin se tuntui huonolta idelta, vaikken sillä kertaa saanut häntä kiinni juoruiluista. Mutta olin toisaalta tietoinen että hän tekee sitä edelleen.
Väleissä en enää ole, muista syistä.
Sama juttu täällä. Raskasta ollut äidin kanssa vuosikymmenet jo ja välimme ovat huonot. Olen hyväksynyt asian. En voi tehdä mitään. Sukulaiset alkaneet nyt vasta nähdä äitini luonteen, mutta onneksi kuitenkin vihdoin, niin eipähän ole enää sitä suvun painetta niskassa, mikä aiemmin oli.
Mulla samanlainen rasiteäiti. Hänellä lisäksi tapana heitellä vettä myllyyn ja vähän parannella kertomuksiaan. Sitten saan korjailla hänen puheitaan ja tunnen itseni idiootiksi, aivan kuin minä olisin keronut neasiat väärin äidilleni. Yleensä ne muutokset ovat jollain tavalla häntä tai minua paremmaksi tekeviä ( koska hän ottaa tekemisistäni kunnian). Esim. Mieheni on amk insinööri, äitini puhuu aina niin, että kaikki ymmärtävät hänen olevan diplimi-inssi. Opiskelin matematiikka pääaineena, äitini mukaan olen matemaatikko, kemisti ja fyysikko vaikka kaksi jälimmäistä ovat sivuaineita. Asumme rivitalossa, mutta samassa yhtiössä on paritaloja, mekin siis asumme paritalossa. Menemme appivanhempien loma-asunnolle ulkomaille, äiti kertoo että asunto on meidän. Asiat ovat yleensäkin melkein oikein ja on rasittavaa tarttua noihin sekaan upotettuihin valheisiin. Ylipäänsä meidän asioiden kertominen muille on rasittavaa ja olen sen kieltänyt, tuloksetta. Yritän kertoa mahd. vähän, mutta monesti sitten tuloksena on vain kehitelty enemmän soopaa. Joten ymmärrän ap:ta!