Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mä teen? Kenessä vika?
23.08.2014 |
Olen ollut avomieheni kanssa 4 vuotta. Hän oli aluksi todella ihana, huomaavainen ja hyvä keskustelija. Seksuaalisesti hän on vienyt minut ihan eri sfääreihin kuin kukaan muu koskaan. Ihastuin siihen, että hän pystyi keskustelemaan eri tasolla kuin yleensä miehet. Muutin hänen asuntoonsa 3 vuotta sitten ja jätin oman aiemman mieheni. Olin onnesta suunniltani ja kuvittelin löytäneeni sen oikean.
Pikkuhiljaa miehen materialistinen maailmankuva ja rahaan perustuva arvomaailma on paljastunut. Hän on sanonut, että ei halua elättää minua (minulla on työ, mutta palkka ei ole kovin kummoinen). Hän on myös sanonut, että muuten olisin ihana kumppani, mutta en ansaitse rahallisesti riittävästi.
Minulla on myös lapsia aiemmasta suhteestani ja mies ei halua, että nämä lapset tulevat meille. Hän sanoo, että lasten pitää ansaita olemisensa, sillä hän ei aio elättää muiden miesten pentuja. Niinpä mies laittaa lapset töihin heti, kun he tulevat meille.
Muutenkin itsetuntoni on murentunut hänen kanssaan. Hän syyttää minua kaikesta ja mietin, olenko oikeasti niin huono. Olen hänen mukaansa elätti, joka käyttää vain miehiä hyväkseen, vaikka teen ruokaa hänelle ja hänen lapselleen ja maksan ruuoista puolet tai enemmänkin.
Tämä on sekavaa, mutta voin huonosti tässä suhteesa ja kai mietin, olenko minä syypää kaikkeen. Onko kenelläkään samantapaisia kokemuksia?
Kommentit (58)
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 18:52"]
Lyttää, alentaa minua koko ajan. Olen kuitenkin antanut hänelle kaikkeni.
[/quote]
Tämä on aina paha juttu. Mitä enemmän toinen lyttää toisen itsetuntoa, sitä enemmän toinen yrittää miellyttää ansaitakseen kunnoituksen. Todellisuudessa se kunnoitus rapisee kokoajan, sitä enemmän mitä yrität häntä miellyttää. Tulet päivä päivältä epävarmemmaksi ja itsetuntosi alkaa päivä päivältä tarvita enemmän ja enemmän hänen hyväksyntäänsä. Mutta hänellä on sinuun jo sellainen valta, ettei hänen tarvitse antaa sinulle mitään, sinä olet valmis alistumaan ja palvelemaan kunhan hän hyväksyisi sinut. Se kertoo kaiken, että olet jo aika kieroutuneessa vaiheessa jos annat miehen mennä lastesikin edelle. Eroa miehestä niin pian kuin mahdollista, kaikki mitä olet tähän kirjoittanut kertoo varmasti sen, ettei tuon miehen kanssa kannata olla. Ei todellakaan kannata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrätkö ap että tässä voi käydä niinkin, että mies heittää sinut ulos? Jos sinulla on taloudellisesti tiukkaa, ala säästämään tai ota alustavasti yhteyttä sossuun tilanteesta.
Välillä tulee miettineeksi että kuinka typeriä ihmisiä sitä onkaan. Hohhoijaa.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 22:58"]
Välillä tulee miettineeksi että kuinka typeriä ihmisiä sitä onkaan. Hohhoijaa.
[/quote]
Kiitos vaan, auttaapa paljon :(
ap
Olen nyt miettinyt tätä asiaa kommenttienne perusteella. Ymmärrän, mitä sanotte. Siis järjen tasolla. Tunne on paljon vaikeampi selättää. Olen koukussa tavallaan.
Yritän saada itseni siihen kuntoon, että suunnittelen lähtöä enkä ole hänestä niin riippuvaine.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä sun lapset ovat asuneet nämä kolme vuotta? Jätiktö ne eksällesi, kun lensit uuteen pesään?
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 18:52"]
:( Eikö kukaan ole unelmoinut sen oikean löytymisestä ja luullut löytäneensä sen oikean ja pettynyt? En halua laittaa miestä lasteni edelle. Mietin pois muuttamista. Mutta mietin myös, olenko ihastunut ihan väärään ihmiseen tai luullut hänen olevan muuta kuin hän on.
Mietin, onko mies narsisti. Lyttää, alentaa minua koko ajan. Olen kuitenkin antanut hänelle kaikkeni. Haluaisin olla onnellinen hänen kanssaan, mutta voin huonosti.
yrittäkää ymmärtää. Älkää lytätkö. Olen ihan rikki.
ap
[/quote]
sanoisinettä epäilemättä aika moni on unelmoinut oikean löytämisestä, luullut löytäneensä ja pettynyt kun on huomannut, ettei tämä kumppani ollutkaan sitä. Sun kannattaa muuttaa pois. Itse en olisi koskaan mennyt yhteen miehen kanssa, joka ei halua lapsiani meidän kotiimme. Tai siis teillähän tuo ei nyt ole sun koti edds, vaan vain miehen. Ja kyllä, olet ihastunut ihan väärään ihmiseen ja epåilemättä luullut hänen olevan muuta kuin on. Tai ehkä sulla on ollut väärät kriteerit alunperin, olet todella saanut mitä halusit ja nyt huomaat, että kriteerisi olivat vääränt.
sillä, onko mie narsisti vai ei, ei ole tässä tilanteessa mitään väliä. Väärä se kuitenkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 21:00"]
Missä sun lapset ovat asuneet nämä kolme vuotta? Jätiktö ne eksällesi, kun lensit uuteen pesään?
[/quote]
Lapset jäi exälle, mutta se ei ole se pointti. ex on hyvä isä lapsille ja lapset ovat onnellisia myös isällään. Toki mulla on huono omatunto siitä, että lapset jäi, mutta en tarvitse nyt saarnaa siitä. Tarviin apua, että pääsen eteenpäin elämässä nyt. Olen niin onneton.
ap
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 20:57"]
Olen nyt miettinyt tätä asiaa kommenttienne perusteella. Ymmärrän, mitä sanotte. Siis järjen tasolla. Tunne on paljon vaikeampi selättää. Olen koukussa tavallaan.
Yritän saada itseni siihen kuntoon, että suunnittelen lähtöä enkä ole hänestä niin riippuvaine.
ap
[/quote]
Nyt puhut asiaa. Olet nimenomaan koukussa ja lähteminen on vaikeaa. Tarvitset apua. Älä molla itseäsi, hakeudu juttelemaan jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt pelastat itsesi. Samalla pelastat suhteesi lapsiisi.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 21:08"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 20:57"]
Olen nyt miettinyt tätä asiaa kommenttienne perusteella. Ymmärrän, mitä sanotte. Siis järjen tasolla. Tunne on paljon vaikeampi selättää. Olen koukussa tavallaan.
Yritän saada itseni siihen kuntoon, että suunnittelen lähtöä enkä ole hänestä niin riippuvaine.
ap
[/quote]
Nyt puhut asiaa. Olet nimenomaan koukussa ja lähteminen on vaikeaa. Tarvitset apua. Älä molla itseäsi, hakeudu juttelemaan jonnekin.
[/quote]
Kävimmekin jo terapeutilla yhdessä. Mies käytti terapia-ajan siihen, että hän syytti kaikkia muita elämänsä ongelmista ja kertoi, miten hän on aian kaikkien hyväksikäytön uhri. En ymmärtänyt, koska tiedän, että hän on saanut vanhemmiltaan aina kaiken, mutta jotenkin hän on vajaa tunnepuolella.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksessa sanot, että sinulla on työ (pienipalkkainen), mutta myöhemmin, että olet työtön?
Joka tapauksessa: narsistilta kuulostaa, kannattaa erota. Lasten ei kuulu "ansaita olemistaan" yhtään missään, kaikkein vähiten äitinsä luona.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 21:14"]
Aloituksessa sanot, että sinulla on työ (pienipalkkainen), mutta myöhemmin, että olet työtön?
Joka tapauksessa: narsistilta kuulostaa, kannattaa erota. Lasten ei kuulu "ansaita olemistaan" yhtään missään, kaikkein vähiten äitinsä luona.
[/quote]
Minä olen sellaisella alalla, jossa joutuu ansaitsemaan koko elantonsa provisiopalkalla ja tällä hetkellä tilanne on tosi paha taloudellisesti, joten käytännössä olen työtön, mutta välillä jotakin pientä hommaa löytyy. Eli se on määrittelykysymys. Tiedän kyllä, että tulen saamaan töitä muualta, sillä olen tosi sinnikäs ja aina löytänyt jotakin. Mutta tilanne on se, että en nyt tällä hetkellä tienaa kunnolla. Saan kuukaudessa 800 euroa ja siitä maksan kaiken tähän yhteiseen talouteen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juokse äkkiä!
Hyvä että kirjoitit tänne, niin sait laitettua hyviä ja huonoja puolia ylös. Luepas nyt kaikki listaamasi hyvät ja huonot puolet, ja päättele siitä.
Se on aivan se ja sama, onko "miehelläsi" jokin diagnoosi (narsismi tms.), se on pelkkää retoriikkaa. Pelastaudu!
Lähde vaikka vanhempiesi, sisarustesi, exäsi, ystäviesi luokse, ja pian! Siitä sitten alkaa asiat selviämään.
Voimia!
Jatkan vielä;
nyt ei ole oleellista, kenessä vika. Nyt on oleellista toimia ja kuunella järjen ääntä.
Ap jos mä olisin sun lapsi niin en ikinä antaisi sulle anteeksi tuollaista hylkäämistä!!!
Oma äitini on aina laittanut miessuhteensa meidän lasten edelle ja nyt aikuisena mua ei jaksa sen elämä enää kiinnostaa, pitäkööt äijänsä. Mulla on ihana perhe ja lapset joiden edelle ei mene mikään tässä maailmassa.
Miksi kirjoitat että sinulla on työ ja toisessa viestissä olevasi työtön? Jos tämä on provo niin miksi tällaisia keksimään?
No, ei mun oma elämäkään ole helppoa ollut. Mun oma äiti kuoli kun olin pieni ja olen aina toivonut jotakin suurta yhteyttä toisen ihmisen kanssa. Lasten isä on niiden kanssa hyvä, mutta mä en tuntenut yhteyttä, vaikka ihan hyvästä ihmisestä kyse. Mulla on hyvä välit lapsiin. Tiedän, että ne rakastaa mua ja minä niitä. Mies on kieltänyt kuitennkin mua niitä auttamasta tai tapaamasta välillä ja olen valinnut miehen, kun en ole voinut muuta. Rakastan kuitenkin lapsiani ja suurin asia on nyt se, että mun lapsilla pitää olla oikeus tulla mun kotiin. ellei ole, niin muakaan ei voi olla olemasa.
Yritän kerätä energiaa lähteä. Mutta mulla ei ole asuntoa, ei vanhempia, ehkä on yksi ystävä, joka voi auttaa. Onko elämän pakko olla näin vaikeaa?
Enkä jaksaisi yrittää etsia taas uutta suhdetta. SE on niin raskasta. Mistä te olette löytäneet jonkun kunnollisen?
ap
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 21:32"]
Miksi kirjoitat että sinulla on työ ja toisessa viestissä olevasi työtön? Jos tämä on provo niin miksi tällaisia keksimään?
[/quote]
Kts. viesti 29. Se on määrittelykysymys.
ap
Alue: Aihe vapaa
Onko sun lapset olleet jotain heittopusseja jo kolmen vuoden ajan ja sä avaudut nyt tänne?