Miksi monet kotiäidit ovat niin ehdottomia ja suvaitsemattomia?

kun se oma tapa olla ja elää on se ainut oikea. Jos joku muu elää eri tavalla, niin se on tuomittavaa ja väärin.



Kertooko se sitten heikosta itsetunnosta vai mistä? Sitä tässä olen pohtinut.

Tavallaan, jos ajatellaan, että on ihan ok viedä vaikkapa vuoden ikäinen lapsi hoitoon, se ikään kuin mitätöi kotiäidin kotona tekemän työn.



Toisekseen, kyllä aika moni kotiäiti saattaa sisimmässään itsekin miettiä, onko tehnyt oikean valinnan oman itsensä ja esim. työuran kannalta, vaikka kuinka tekee lasten kannalta parhaansa.



Ristiriitaista tämä, et ole hyvä äiti, jos jäät vuosiksi kotiin, muttet myös, jos viet lapset alle 3-v. hoitoon..



t. pian ex-kotiäiti, kaksi lasta

he vain puolustavat itseään, koska kotiäidit lataavat kovilla. Ja olen itsekin kotiäiti. ap

Aikas typerää.



Olen minäkin ollut kotiäiti, kohta en enää ole. Mutta en pidä omia ratkaisujani Ainoina Oikeina.

ymmärtävän eikä suvaitsevan erilaisia näkökantoja asioihin kuin mitä oma mielipide on. Tasoissa siis ollaan.

Mitä tulee hoitoon viemisen kanssa, niin kaikki tähän asti lukemani lapsen kehitystä käsittelevät (tieteeseen perustuvat) kirjoitukset tukevat sitä näkemystä, että alle kolmivuotiaalle lapselle paras hoitopaikka on kotona, siellä lapsi saa rauhassa harjoitella irtaantumistaan äidistä itsenäiseksi ihmisekseen. Se mikä äidille tai perhee ntaloudelle on parasta onkin sitten eri asia. Monilla kun on asuntolainaa ja ikävä kyllä tässä yhteiskunnassa tarvitaan rahaakin.

Töissä ollessa on niin paljon ajateltavaa, työjuttuja, miten saa arjen sullaamaa, mitä tekee viikonloppuna ym. ettei ehdi käyttää aikaansa " turhaan" kuten naapurin tekemisten kyttäykseen.



Töissä käyvä tuskin jaksaa pohtia serkkunsa vauvan kurjaa tilannetta, jos on nähnyt tätä vauvaa syötettävän pullosta sitterissä... Ite oon nyt yrittänyt hommata harrastuksia itselleni, jotta en rupeis kyyläksi. tämän AV-palstan perusteella se on kohtalo kaikille yli 1 v lapsen kanssa kotona oleville...

Mutta, sen minkä itse olen kotiäitinä ollessa huomannut, että työssäkäyville kotiäitiys on kova pala. Joudun jatkuvasti selittelemään, miksi olen vieläkin kotona (kuopus vasta 1-v!) ja koska aion mennä töihin. Ja miten jaksan olla aina vain kotona (yhteensä 2,v vuotta).

Minulta ei enää kysytä, koska aion mennä töihin, kun olen 18 vuotta ollut kotiäitinä. Että kyllä se utelu siitä vähenee, mutta kesti sitä ainakin 10 vuotta.

pääpointti " uraäideillä" on se yleensä, että myös päivähoitopaikka VOI olla hyvä, ja monen kohdalla se on näin todettu! Ja sitten kotiäidit tulevat kauhistelemaan, että jossain vikaa kun lapsi viihtyy paremmin hoidossa kuin kotona. Vaikkei se tosiasiassa näin ole. ap

että kun kyseisellä kotiäidillä ei ole työtä mihin palata, ja kun on ollut pitkään lasten kanssa kotona on työnsaantikin sitten heikompaa... niinpä he itse ovat ehkä katkeria tai jotenkin kateellisiä siitä, että joku toinen saa työpaikan tai on työ mihin palata...



Itse olen opiskelujen jälkeen jäänyt kotiin ja ollut kotona 4v ja silti sain töitä, aluksi osa-aikaisena lasten takia ja pian siirryn kokonaan töihin kun lapset saavat hoitopaikan... Minusta itsestäni tuntuu, että esikko 3,5v on ainakin mielissään hoitoon pääsystä kun tulee uusia juttuja elämään... ja esikko 2v ei enää ole minussa kiinni, hän kun oli sellainen etten vessaan päässyt ilman lasta... Itse olen saanut huimasti energiaa kun olen kodin ulkopuolella töissä, vaikka vain 2-3 päivänä viikossa. Mutta jotenkin se onnistumisen ilo, hei mä osaan jotakin muutakin kun tiskata ja imuroida on tuonut omaan elämääni paljon sisältöä. Nyt on ihan erilaista olla sitten lasten kanssa kotona, ja jotenkin jaksan tehdä paljon erityisiä juttuja, tehdä tästä yhteisestä ajasta laatuaikaa...

ja samalla kiilottaa omaa sädekehää.

Ihan mikä tahansa pointti kummalla tahansa on, että äidit tekevät väärin ja lasten elämä on pilalla.

Uraäidit eivät sano, että kotihoito on hyväksi lapsille; eihän lapsella ole virikkeitä, kavereita, sosiaalisia suhteita, eivätkä he opi mitään kotona ollessaan. Eivätkä uraäidit sano, että on hyvä, että osa äitejä on kotiäitejä; he väittävät jokaisen kotiäidin pilaavan naisten mahdollisuuden edetä uralla, he ovat sitä mieltä, että kotiäidit eivät tee mitään vaan pelkästään loisivat ja he ovat sitä mieltä, että kotiäidit syövät juuri heidän verovaransa, kuinka itsekästä.

Kotiäidit eivät sano, että päivähoitokin voi olla hyväksi lapsille; lapsihan joutuu olemaan erossa vanhemmistaan, lapsi suorastaan sysätään yhteiskunnan harteille ja hänet laitostetaan jo pienestä pitäen, heille ei myöskään kehity tasa-painoista itsetuntoa. Kotiäidit eivät myöskään sano, että on hienoa, että osa naisista menee töihin; työssäkäyväthän hylkäävät lapsensa edetäkseen urallaan, he panevat oman itsensä, materian ja rahan lastensa edelle ja kaiken lisäksi he haluavat viettää aikaa erossa lapsistaan, kuinka itsekästä.

Kumpikaan ryhmä ei ole suvaitsevainen mitä tulee toisenlaisen ratkaisun tehneisiin. Luojan kiitos löytyy myös muutama harva nainen, joille riittää se, että itse ovat tehneet omat ratkaisunsa ja kykenevät seisomaan sen takana ilman, että toista osapuolta tarvitsee alentaa toisenlaisesta päätöksestä.

Vierailija:

pääpointti " uraäideillä" on se yleensä, että myös päivähoitopaikka VOI olla hyvä, ja monen kohdalla se on näin todettu!

tehneet. Mä en tunne yhtäkään ihmistä IRL joka oli näin ehdoton. Tai sitten ne pitävät mölyt mahassaan ;)

Vierailija:

Luojan kiitos löytyy myös muutama harva nainen, joille riittää se, että itse ovat tehneet omat ratkaisunsa ja kykenevät seisomaan sen takana ilman, että toista osapuolta tarvitsee alentaa toisenlaisesta päätöksestä.