Lue keskustelun säännöt.
En uskalla kertoa kenellekään skitsofreniarasitteestani, pelkään
22.08.2014 |
Pelkään koko ajan että sairaus puhkeaa minullekin :( Alan olemaan siinä kriittisessä iässä (21 vuotta), milloin sairaus yleensä puhkeaa.
Äidilläni siis on skitsofrenia, mikä on nyt lääkkeillä hallussa (ainakin kohtuullisesti ja osan ajasta)
Tämä on kamalaa, en uskalla kertoa kenellekään läheiselleni tästä rasitteestani. Äidilleni en voi puhua, koska emme ole enää kovin hyvissä väleissä.
Koko lapsuuteni elin siis skitsofreenikkoäitini kanssa, joka sai apua vasta kun olin 17-vuotias. Tuolloin muutinkin omilleni.
Pelkään oireita, kyttään itseäni jatkuvasti ja ylianalysoin tekemisiäni ja ajatuksiani. Pitäisi varmaan hankkia apua, mutta en oikein tiedä mitä kautta sitä saisin. :(
Olen lisäksi kärsinyt vakavasta masennuksesta ja 12-vuotiaana yritin itsemurhaa. Pelkään että masennuskin vaikuttaa skitsofrenian puhkeamista, vaikka en nykyään olekaan niin masentunut kuin ennen.
Kommentit (25)
Sinulle "..et voi antaa geenejäsi lapsillesi": puhut höpöjä. Jos et tunne psykiatriaa ja skitsofrenian periytymistodennäköisyyksiä, ei kannata tulla laukomaan pöllöjä valmiiksi rasittuneelle ihmiselle. Tiedätkö itse, mitä kaikkea geneettistä rasitetta olet omille lapsillesi siirtänyt tai siirtämässä? Ellet, ei kannata huudella muillekaan. Meistä jokainen kantaa geeneissään sitä sun tätä _ehkä_ periytyvää alttiutta erilaisiin sairauksiin, joista pieni osa _ehkä_ sitten toteutuu. Tuolla logiikalla kenenkään ei pitäisi lisääntyä.
Ap: ole huoleti. Yritä hakea keskusteluapua ja mielellään tieteellisesti todistettua tosiasiaa tuosta periytymisasiasta, niin ei tarvitse sitä enää murehtia. Muista, että kyse on aina todennäköisyyslaskelmista ja asiaan vaikuttaa aina monta monituista tekijää.
Luulen, että mieltäsi painaa nyt monta asiaa samaan aikaan ja ahdistus nyt projisoituu tuohon skitsofreniarasiteasiaan. Sitä ei kannata murehtia, koska sille ei mitään mahda. Helppo sanoa tietenkin näin ulkopuolisena.
Toivottavasti saat kontaktin johonkin järkevään mielenterveyden ammattilaiseen. Kaikkea hyvää sinulle. Kaikki menee todennäköisimmin ihan hyvin, älä huolehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pelkään skitsofreenikkoja. En vaan voi asialle mitän...
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_kriisipuhelin
Soita vaikka tuonne Kriisipuhelimeen ja kysy neuvoa, mistä saisit apua. Ei haittaa, vaikkei sulla mitään akuuttia traumaattista ole päällä. He osaavat neuvoa soittamaan sitten oikeaan paikkaan. Siellä on päivystys meneillää juuri nytkin, eikä puhelu maksa mitään. Soita.
Ja miten sinuun suhtaudutaan: kuten keneen tahansa ahdistuneeseen ja apua kaipaavaan ihmiseen. Aika harvalla mielenterveyspalveluita käyttävällä on mitään järeää psyk.sairautta tai diagnoosia, ihan perusahdistuneita / masentuneita / mitä ikinä siellä autetaan. Kyllä se sun oma kokemuksesi avun tarvitsemisesta on ihan oikeaa ja validia tietoa, usko pois.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 22:04"]
Periaatteessa kynnys avun hakemiseen minulla tuntuu aivan järjettömän suurelta. En tiedä miten minuun suhtaudutaan kun en edes ole sairas, pelkään vain sairautta.
Puhuminen sairaudesta on hankalaa, luulen että suurinosa kavahtaa skitsofreniaa siinä määrin, että osa ystävistänikin saattaisi ottaa etäisyyttä, jos sanoisin että on olemassa mahdollisuus että minä joskus sellaiseen sairastuisin.
ap
[/quote]
Tavallaan kenellä vaan on mahdollisuus että sairastuisi siihen, ei se asia tee kenestäkään mitään mörköä. Kuulostaa vähän siltä kuin jo olisit päättänyt, että tuo sairaus puhkeaa sinulle. Minäkin suosittelen että menisit purkamaan noita ajatuksia jollekin. Stressaamalla kauheasti vaan lisäät riskiäsi sairastua, kun taas hakemalla apua saat tukea siihen ettet stressaisi tuota niin kauheasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 22:04"]
Periaatteessa kynnys avun hakemiseen minulla tuntuu aivan järjettömän suurelta. En tiedä miten minuun suhtaudutaan kun en edes ole sairas, pelkään vain sairautta.
Puhuminen sairaudesta on hankalaa, luulen että suurinosa kavahtaa skitsofreniaa siinä määrin, että osa ystävistänikin saattaisi ottaa etäisyyttä, jos sanoisin että on olemassa mahdollisuus että minä joskus sellaiseen sairastuisin.
ap
[/quote]
Missäpäin Suomea asut? Noilla Omaiset mielenterveyden tukena-järjestöillä on ryhmiä, jotka on tarkoitettu kaltaisillesi ihmisille. Siellä voisit avoimesti puhua asiasta ja saada vertaistukea ihmisiltä, jotka ovat käyneet samoja asioita läpi. Varmasti jokainen mielenterveyspotilaan omainen (etenkin lähisukulainen) on pyöritellyt noita ajatuksia. Tärkeintä on, ettet jää asian kanssa yksin. Yksin vatvoessa asia voi kasvaa suunnattoman suureksi. Jaettu taakka ei paina läheskään niin paljon...
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 22:07"]
Minä pelkään skitsofreenikkoja. En vaan voi asialle mitän...
[/quote]
Montako tunnet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama, mutta minä alan olla siinä kunnossa, että tarviisin jo vähintään lääkkeet, tai hoitoa. Nään juttuja, ja kuulen asioita.
Esim tässä viimeviikolla olin kävelemässä ulkona, ja ykskaks kuulu et joku iso kokoinen ihminen ihan täysiä mua kohti, käännyin, ja ketään ei näkynyt. Sellaiset raskaat ja nooeat juoksuaskeleet, loppuivat vain kahden metrin päähän mua. Säikähdin ihan kivasti... mua on myös seuraillut pari viikkoa sellainen musta ihmismäinen olento, välillä se seuraa ihan rappusiin asti, ja välillä saatan nähdä sen esim bussipysäkillä, jos bussi menee ohi siitä. Äänetkin saattaa ihan ykskaks iskeä päälle, joskus se on suhinaa, joskus en edes erota niitä, jos kävelen mp3:nen päällä napit korvissa, paitsi hiljaisen kohdan aikaan. Tulee sellanen "heeetkinen..." fiilis. Ja pelottavammat äänet on ne, jotka houkutella mua tekee jtn pahaa. Hyppään rekan alle tms.
Mun kirjoittaminen saattaa mennä vähän niin ja näin, kun oon ottanut iltalääkkeet jo ja ne vetää ajatukset vähän tahmeeks.
En uskalla kertoa kenellekkään noista, en psykologilleni, en kenellekkään. Pelkään et mut suljetaan johonkin laitokseen ja pumpataan täyteen lääkkeistä :/
t. 17v
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 22:35"]Sama, mutta minä alan olla siinä kunnossa, että tarviisin jo vähintään lääkkeet, tai hoitoa. Nään juttuja, ja kuulen asioita.
Esim tässä viimeviikolla olin kävelemässä ulkona, ja ykskaks kuulu et joku iso kokoinen ihminen ihan täysiä mua kohti, käännyin, ja ketään ei näkynyt. Sellaiset raskaat ja nooeat juoksuaskeleet, loppuivat vain kahden metrin päähän mua. Säikähdin ihan kivasti... mua on myös seuraillut pari viikkoa sellainen musta ihmismäinen olento, välillä se seuraa ihan rappusiin asti, ja välillä saatan nähdä sen esim bussipysäkillä, jos bussi menee ohi siitä. Äänetkin saattaa ihan ykskaks iskeä päälle, joskus se on suhinaa, joskus en edes erota niitä, jos kävelen mp3:nen päällä napit korvissa, paitsi hiljaisen kohdan aikaan. Tulee sellanen "heeetkinen..." fiilis. Ja pelottavammat äänet on ne, jotka houkutella mua tekee jtn pahaa. Hyppään rekan alle tms.
Mun kirjoittaminen saattaa mennä vähän niin ja näin, kun oon ottanut iltalääkkeet jo ja ne vetää ajatukset vähän tahmeeks.
En uskalla kertoa kenellekkään noista, en psykologilleni, en kenellekkään. Pelkään et mut suljetaan johonkin laitokseen ja pumpataan täyteen lääkkeistä :/
t. 17v
[/quote]
Äh, huomasin heti virheen. Eli siis jiku isokokoinen ihminen olisi juossut ihan täysiä mua kohti. Taidan mennä nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 22:37"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 22:35"]Sama, mutta minä alan olla siinä kunnossa, että tarviisin jo vähintään lääkkeet, tai hoitoa. Nään juttuja, ja kuulen asioita.
Esim tässä viimeviikolla olin kävelemässä ulkona, ja ykskaks kuulu et joku iso kokoinen ihminen ihan täysiä mua kohti, käännyin, ja ketään ei näkynyt. Sellaiset raskaat ja nooeat juoksuaskeleet, loppuivat vain kahden metrin päähän mua. Säikähdin ihan kivasti... mua on myös seuraillut pari viikkoa sellainen musta ihmismäinen olento, välillä se seuraa ihan rappusiin asti, ja välillä saatan nähdä sen esim bussipysäkillä, jos bussi menee ohi siitä. Äänetkin saattaa ihan ykskaks iskeä päälle, joskus se on suhinaa, joskus en edes erota niitä, jos kävelen mp3:nen päällä napit korvissa, paitsi hiljaisen kohdan aikaan. Tulee sellanen "heeetkinen..." fiilis. Ja pelottavammat äänet on ne, jotka houkutella mua tekee jtn pahaa. Hyppään rekan alle tms.
Mun kirjoittaminen saattaa mennä vähän niin ja näin, kun oon ottanut iltalääkkeet jo ja ne vetää ajatukset vähän tahmeeks.
En uskalla kertoa kenellekkään noista, en psykologilleni, en kenellekkään. Pelkään et mut suljetaan johonkin laitokseen ja pumpataan täyteen lääkkeistä :/
t. 17v
[/quote]
Äh, huomasin heti virheen. Eli siis jiku isokokoinen ihminen olisi juossut ihan täysiä mua kohti. Taidan mennä nukkumaan.
[/quote]
Hae ihmeessä apua! Kouluterveydenhoitaja, terveyskeskus tai joillain paikkakunnilla on nuorille suunnattuja mielenterveystoimistoja. Olet vielä nuori ja mitä nopeammin saat apua sitä parempi on ennuste. Onko sinulla siis diagnosoitu skitsofrenia? Jos ei ole niin nuo kuvailemasi asiat voivat johtua myös muustakin. Olisi tärkeää että asia selvitetään!
Ja vielä lopuksi: skitsofreniasta voi parantua. Suurin osa skitsofrenia-diagnoosin saaneista toipuu siten, että he voivat elää normaalia elämää ja oireet ovat lieviä.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 22:35"]Sama, mutta minä alan olla siinä kunnossa, että tarviisin jo vähintään lääkkeet, tai hoitoa. Nään juttuja, ja kuulen asioita.
Esim tässä viimeviikolla olin kävelemässä ulkona, ja ykskaks kuulu et joku iso kokoinen ihminen ihan täysiä mua kohti, käännyin, ja ketään ei näkynyt. Sellaiset raskaat ja nooeat juoksuaskeleet, loppuivat vain kahden metrin päähän mua. Säikähdin ihan kivasti... mua on myös seuraillut pari viikkoa sellainen musta ihmismäinen olento, välillä se seuraa ihan rappusiin asti, ja välillä saatan nähdä sen esim bussipysäkillä, jos bussi menee ohi siitä. Äänetkin saattaa ihan ykskaks iskeä päälle, joskus se on suhinaa, joskus en edes erota niitä, jos kävelen mp3:nen päällä napit korvissa, paitsi hiljaisen kohdan aikaan. Tulee sellanen "heeetkinen..." fiilis. Ja pelottavammat äänet on ne, jotka houkutella mua tekee jtn pahaa. Hyppään rekan alle tms.
Mun kirjoittaminen saattaa mennä vähän niin ja näin, kun oon ottanut iltalääkkeet jo ja ne vetää ajatukset vähän tahmeeks.
En uskalla kertoa kenellekkään noista, en psykologilleni, en kenellekkään. Pelkään et mut suljetaan johonkin laitokseen ja pumpataan täyteen lääkkeistä :/
t. 17v
[/quote]
Kerro psykologillesi noista oireista, jos sinulla on jo sellainen! Sua ei laiteta hoitoon väkisin, sä tuskin olet vaarallinen muille itsellesi :) nyt tilanne on vielä hallittavissa, mutta jos menet psykoosiin asti voi hoito jo olla vaikeampaa. Psykoosi voidaan estää! Olisi ensiarvoisen tärkeää hakeutua heti lääkäriin!
Sua ei pidetä siellä outona, nuo on kaikki arkea mielenterveydenalan ammattilaisille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 22:42"][quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 22:37"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 22:35"]Sama, mutta minä alan olla siinä kunnossa, että tarviisin jo vähintään lääkkeet, tai hoitoa. Nään juttuja, ja kuulen asioita.
Esim tässä viimeviikolla olin kävelemässä ulkona, ja ykskaks kuulu et joku iso kokoinen ihminen ihan täysiä mua kohti, käännyin, ja ketään ei näkynyt. Sellaiset raskaat ja nooeat juoksuaskeleet, loppuivat vain kahden metrin päähän mua. Säikähdin ihan kivasti... mua on myös seuraillut pari viikkoa sellainen musta ihmismäinen olento, välillä se seuraa ihan rappusiin asti, ja välillä saatan nähdä sen esim bussipysäkillä, jos bussi menee ohi siitä. Äänetkin saattaa ihan ykskaks iskeä päälle, joskus se on suhinaa, joskus en edes erota niitä, jos kävelen mp3:nen päällä napit korvissa, paitsi hiljaisen kohdan aikaan. Tulee sellanen "heeetkinen..." fiilis. Ja pelottavammat äänet on ne, jotka houkutella mua tekee jtn pahaa. Hyppään rekan alle tms.
Mun kirjoittaminen saattaa mennä vähän niin ja näin, kun oon ottanut iltalääkkeet jo ja ne vetää ajatukset vähän tahmeeks.
En uskalla kertoa kenellekkään noista, en psykologilleni, en kenellekkään. Pelkään et mut suljetaan johonkin laitokseen ja pumpataan täyteen lääkkeistä :/
t. 17v
[/quote]
Äh, huomasin heti virheen. Eli siis jiku isokokoinen ihminen olisi juossut ihan täysiä mua kohti. Taidan mennä nukkumaan.
[/quote]
Hae ihmeessä apua! Kouluterveydenhoitaja, terveyskeskus tai joillain paikkakunnilla on nuorille suunnattuja mielenterveystoimistoja. Olet vielä nuori ja mitä nopeammin saat apua sitä parempi on ennuste. Onko sinulla siis diagnosoitu skitsofrenia? Jos ei ole niin nuo kuvailemasi asiat voivat johtua myös muustakin. Olisi tärkeää että asia selvitetään!
Ja vielä lopuksi: skitsofreniasta voi parantua. Suurin osa skitsofrenia-diagnoosin saaneista toipuu siten, että he voivat elää normaalia elämää ja oireet ovat lieviä.
[/quote]
Minulle epäiltiin skitsofreniaa joskus 12-13-veenä ja lääkäri ehdotti mulle viikonloppu jaksoa osastolla ja se pelästytti mut :/ Sen lääkärikerran jälkeen en oo ouhunut kellekkään mun näistä jutuista. On aika iso kynnys hakea apuam kun oikeasti pelkään, et mut suljetaan osastolle tutkimuksiin :/
t. 17v
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 22:58"][quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 22:35"]Sama, mutta minä alan olla siinä kunnossa, että tarviisin jo vähintään lääkkeet, tai hoitoa. Nään juttuja, ja kuulen asioita.
Esim tässä viimeviikolla olin kävelemässä ulkona, ja ykskaks kuulu et joku iso kokoinen ihminen ihan täysiä mua kohti, käännyin, ja ketään ei näkynyt. Sellaiset raskaat ja nooeat juoksuaskeleet, loppuivat vain kahden metrin päähän mua. Säikähdin ihan kivasti... mua on myös seuraillut pari viikkoa sellainen musta ihmismäinen olento, välillä se seuraa ihan rappusiin asti, ja välillä saatan nähdä sen esim bussipysäkillä, jos bussi menee ohi siitä. Äänetkin saattaa ihan ykskaks iskeä päälle, joskus se on suhinaa, joskus en edes erota niitä, jos kävelen mp3:nen päällä napit korvissa, paitsi hiljaisen kohdan aikaan. Tulee sellanen "heeetkinen..." fiilis. Ja pelottavammat äänet on ne, jotka houkutella mua tekee jtn pahaa. Hyppään rekan alle tms.
Mun kirjoittaminen saattaa mennä vähän niin ja näin, kun oon ottanut iltalääkkeet jo ja ne vetää ajatukset vähän tahmeeks.
En uskalla kertoa kenellekkään noista, en psykologilleni, en kenellekkään. Pelkään et mut suljetaan johonkin laitokseen ja pumpataan täyteen lääkkeistä :/
t. 17v
[/quote]
Kerro psykologillesi noista oireista, jos sinulla on jo sellainen! Sua ei laiteta hoitoon väkisin, sä tuskin olet vaarallinen muille itsellesi :) nyt tilanne on vielä hallittavissa, mutta jos menet psykoosiin asti voi hoito jo olla vaikeampaa. Psykoosi voidaan estää! Olisi ensiarvoisen tärkeää hakeutua heti lääkäriin!
Sua ei pidetä siellä outona, nuo on kaikki arkea mielenterveydenalan ammattilaisille!
[/quote]
En minä äänten tai näkyjen aikaan ole satuttanut itseäni, mutta stressaavina kausina mun näyt käy agressiivisiks. Mulla oli nyt keväällä tosi rankka ja stressaava kausi päällä, ja yhtenä päivänä olin sit poikaystävällä käymässä, tää nukkui ja itse olin menossa makkarista olkkariin katsoakseni televisiota. Kuulin ensin ihan hiljaista murinaa, sitten se pikkuhiljaa koveni, ja olkkarin oven takaa (suora näköesteetön käytävä suoraan makkariin) tuli iso susikoiran näköinen olento esiin, hampaat esillä sylki vain roiskuen. Tää koira, mikälie, kävi hyökkäysasentoon ja murisi ihan älyttömän matalalta ja vihaisesti, voitte uskoa et säikähdin - ja pahasti. Peruutin makkariin, telkesin oven, kömmin poikaystävän yli seinän puolelle ja tärisin paniikissa siihenasti, kunnes poikaystävä heräsi ja lähti sit tarkastamaan olkkarin. Ei siellä mtn ollut.
Ettei psykoosi montaa kertaa oo ollut kaukana :/ Muutenkin joskus on tuntunut, ettei psyyke jaksa enempää ja alkaisi "rakoilla", silloin se outo olo vasta iskeekin. Mut on pariin kertaan revitty sillalta alas, ihan tuntemattomat ihmiset, enkä oo niistä kerroista jälkikäteen muistanut paljoa mitään. Taju jotenkin hämärtynyt.
t. 17v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Minulle epäiltiin skitsofreniaa joskus 12-13-veenä ja lääkäri ehdotti mulle viikonloppu jaksoa osastolla ja se pelästytti mut :/ Sen lääkärikerran jälkeen en oo ouhunut kellekkään mun näistä jutuista. On aika iso kynnys hakea apuam kun oikeasti pelkään, et mut suljetaan osastolle tutkimuksiin :/
t. 17v
[/quote]
Varmasti kynnys on iso, mutta olisi tärkeää että saisit apua. Sinulla on siis jonkinlainen lääkitys kun mainitsit tuossa aiemmassa postauksessa iltalääkkeistä? Voi olla, että jos tuo lääkitys on vääränlainen niin sekin voi aiheuttaa harhoja. Lääkitys täytyisi saada kuntoon ennenkuin tilanne pahenee. Mitä nopeammin saat apua, sitä todennäköisempää toipumisesi on. Kerroit, että kuulet ääniä, jotka käskevät sinun tekemään jotain pahaa itsellesi. On tärkeä, että haet apua jo sen takia ettet tee mitään itsellesi. Olet nuori ja sinulla on koko elämä vielä edessä. Voi olla että kyse on skitsofreniasta tai sitten harhat ym. aiheutuu jostain muusta. Muista kuitenkin, että skitsofrenia on hoidettavissa ja oikeanlaisella lääkityksellä skitsofreniaakin sairastava voi elää normaalia elämää. Jos psykologisi ei tunnu tarpeeksi luotettavalta tai et vain muuten uskalla puhua hänelle ongelmista, olisi tärkeää että löydät jonkun jolle voit puhua avoimesti. Jos ei paikkakunnallasi ole mielenterveystoimistoa tai nuorten mielenterveyspalveluita niin hakeudu rohkeasti terveyskeskukseen. Ja jos tilanne menee tarpeeksi pahaksi (esim. pelkäät tekeväsi itsellesi jotain pahaa) niin hakeudu päivystykseen. Mielenterveysongelmia ei tarvitse hävetä, ne ovat lääkäreille ja muille terveydenhuollon ammattilaisille arkipäiväisiä. Tärkeintä on että saat apua ja olosi helpottaa!
Hei sinä 17 -vuotias! Hae ihmeessä itsellesi apua. Jokainen sairastettu psykoosi tuhoaa aivoja. Mitä nopeammin apua, sitä paremmat mahdollisuudet normaaliin elämään.
Ja vaikka hetkeksi osastolle joutuisit, se ei ole maailmanloppu. Siellä saisit ainakin levätä. Osastohoitoon ei tosin nykyään enää niin vaan jouduta, hyvällä tsägällä päästään. Joten ei sinua sielläkään pidettäisi kuin se aika että lääkkeet alkavat tehota.
Yksi tulkinta skitsofrenian synnystä on se, että D - vitamiinin puutos voi altistaa skitsofrenialle. Huolehdi siitä, että syöt hyvin.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:29"][/quote]
Minulle epäiltiin skitsofreniaa joskus 12-13-veenä ja lääkäri ehdotti mulle viikonloppu jaksoa osastolla ja se pelästytti mut :/ Sen lääkärikerran jälkeen en oo ouhunut kellekkään mun näistä jutuista. On aika iso kynnys hakea apuam kun oikeasti pelkään, et mut suljetaan osastolle tutkimuksiin :/
t. 17v
[/quote]
Varmasti kynnys on iso, mutta olisi tärkeää että saisit apua. Sinulla on siis jonkinlainen lääkitys kun mainitsit tuossa aiemmassa postauksessa iltalääkkeistä? Voi olla, että jos tuo lääkitys on vääränlainen niin sekin voi aiheuttaa harhoja. Lääkitys täytyisi saada kuntoon ennenkuin tilanne pahenee. Mitä nopeammin saat apua, sitä todennäköisempää toipumisesi on. Kerroit, että kuulet ääniä, jotka käskevät sinun tekemään jotain pahaa itsellesi. On tärkeä, että haet apua jo sen takia ettet tee mitään itsellesi. Olet nuori ja sinulla on koko elämä vielä edessä. Voi olla että kyse on skitsofreniasta tai sitten harhat ym. aiheutuu jostain muusta. Muista kuitenkin, että skitsofrenia on hoidettavissa ja oikeanlaisella lääkityksellä skitsofreniaakin sairastava voi elää normaalia elämää. Jos psykologisi ei tunnu tarpeeksi luotettavalta tai et vain muuten uskalla puhua hänelle ongelmista, olisi tärkeää että löydät jonkun jolle voit puhua avoimesti. Jos ei paikkakunnallasi ole mielenterveystoimistoa tai nuorten mielenterveyspalveluita niin hakeudu rohkeasti terveyskeskukseen. Ja jos tilanne menee tarpeeksi pahaksi (esim. pelkäät tekeväsi itsellesi jotain pahaa) niin hakeudu päivystykseen. Mielenterveysongelmia ei tarvitse hävetä, ne ovat lääkäreille ja muille terveydenhuollon ammattilaisille arkipäiväisiä. Tärkeintä on että saat apua ja olosi helpottaa!
[/quote]
Kiitos kommentista. Joo, mulla on määrätty masennuslääkkeet, jotka parantavat unenlaatua tms. Psykologilleni en ehkä uskalla puhua, kun olen koko asiaa niin pitkään salaillut, mutta voisin ehkä varata lääkärilleni, joka on muistaakseni erioistunut tälläisiin asioihin. Päivystyksesdä olen kerran jo ollut, mutta kohtaus meni ohi jo oikeastaan matkalla sairaalaan. En vain tykkää sairaaloista niin yhtään :/ Mut jos tää tästä alkais mennä parempaan suuntaan, jos lääkitys saatais kohdilleen ja niin :) Ois ihan kiva saada oma pää takaisin itselleni.
t. 17v
Hei, mun äidillä myös ja hänelle sanottiin et on hyvin pieni mahdollisuus et tulee meil lapsil??? Eipä meillä oo kellään kolmesta :-o
Rakas kultapieni, mene lääkäriin! Kyllä sinut otetaan tosissaan ja saat apua myöskin :) Jos et hae apua, tilanne ei ainakaan itsestään parane! Missäpäin asut?
Periaatteessa kynnys avun hakemiseen minulla tuntuu aivan järjettömän suurelta. En tiedä miten minuun suhtaudutaan kun en edes ole sairas, pelkään vain sairautta.
Puhuminen sairaudesta on hankalaa, luulen että suurinosa kavahtaa skitsofreniaa siinä määrin, että osa ystävistänikin saattaisi ottaa etäisyyttä, jos sanoisin että on olemassa mahdollisuus että minä joskus sellaiseen sairastuisin.
ap