Kivoin vauvan ikä sinusta?

Mä ajattelin jokaisessa vaiheessa että no nythän tämä vasta kivaa on :D jälkeenpäin miettien oli aika ärsyttävää kun vielä raajojaan hallitsematon vauva potki ja sätki sekä vielä puklaili kaupan päälle. Mutta ei se silloin tuntunut ärsyttävältä... tai liekö aika kullannut muistot! Nyt kun "vauva" on parivuotias, on ihanaa kun hänen kanssaan voi keskustella ja kommunikoida niin monipuolisesti. Mutta uhmakohtauksia en tule kaipaamaan :)

18v viimeistään sitten muutaa pois kotoa. :)

Taaperoikä on paras. 1-3  on aivan suosikki vaihe minulla. Nyt on menossa neljäs ja hän täytti juuri sen 1v. Haikeaa ajatella, että meillä ei ole tämän jälkeen enää koskaan taaperoa talossa :(

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 21:18"]Eli tää tulee muuttumaan vielä paremmaksi tästä?

T: kuukauden vanhan synnytyksestä asti äärimmäisen uupunut äiti, joka ei koe oikein mitään kontaktia lapseensa. Siis onhan tuo tosi söpö ja omaa hellyyttäviä tapoja, mutta vähän tyhmältä tuntuu jutella, laulella ja leikkiä, kun vauvasta ei ota selvää, nauttiiko siitä ollenkaan vai ei

[/quote]

Kyllä se muuttuu paremmaksi. Vauva takuulla tykkää seurastasi ja nauttii kaikesta kivasta mitä teet hänen eteensä.

T. Toinen uupunut äiti, jonka nuorempi on 5 kk ja vanhempi 3 v

Hei 1-kuukautisen äiti, tsemppiä! Älä yritä vielä liikaa, mutta laula ja leiki ihmeessä. Pari laulua repertuaariin riittää, vauva oppii sitten muistamaan ne. Kolmi-nelikuisena se on jo vähän enemmän tällä planeetalla ja siitä se kontakti sitten vaan lisääntyy! Ja sitä nopeammin se vastaa, mitä enemmän saa huomiota, mutta huomioksi riittää katsekontakti ja vaikka kauppalistan ääneen miettiminen. Mutta tosiaan, älä vielä stressaa ja keskity nyt omaankin hellimiseesi kun vielä voit ja lapsi ei seuraa perässä joka paikkaan! Ja vastaus alkuperäiseen kysymykseen: minusta jokainen vaihe on ollut ihana, mutta nyt se mun vauva on kyllä jo kävelevä yksivuotias ja vauvaksi sitä kutsuu enää pihan 2-vuotiaat, jotka on itse olevinaan niin isoja :)

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 21:18"]Eli tää tulee muuttumaan vielä paremmaksi tästä?

T: kuukauden vanhan synnytyksestä asti äärimmäisen uupunut äiti, joka ei koe oikein mitään kontaktia lapseensa. Siis onhan tuo tosi söpö ja omaa hellyyttäviä tapoja, mutta vähän tyhmältä tuntuu jutella, laulella ja leikkiä, kun vauvasta ei ota selvää, nauttiiko siitä ollenkaan vai ei

[/quote]

Minä taas olen sitä mieltä että tuonikäinen ei tarvii kuin läheisyyttä ja läsnäoloa. Leikkiin ja laulaan ehtii myöhemminkim kun lapsi siitä ymmärtää. Kuukauden ikäinen nauttii imemisestä ja mukana rintarepussa roikkumisesta. Siitä että saa olla isässä tai äidissä kiinni.